Soundin tunnistaa heti. Barn av vår tid alkaa klassisella Isola-ajan Kent-kitarahelinällä. Kaikki on ennallaan!
Ei, ei olekaan. Sittenkään. Tietenkään. Ei tämä ole vanhaa Kentiä, vaan vähän enemmän sitä uutta, ja se on ihan ok. Superbändiksi Kent nousi vasta sen jälkeen, kun jätti jättimäiset kitaravallit taakseen Vapen & Ammunition -levyllä. Kent-solisti Joakim Berg on tehnyt uuden albuminsa Jag fortsätter glömma omissa oloissaan, eikä valleja kukaan odottanutkaan.
Jos vertailua pitäisi löytää toisista, kulttihahmojen luokkaan nostetuista laulajista, niin mieleen tulee The National -yhtyeen Matt Berninger. Perhettä tulee, kappaleissa eletään muistoissa, suosikkiartistin musiikki ei kuulosta enää siltä, mihin kenties silloin joskus rakastui.
Kuten Belle & Sebastian -yhtyeen Stuart Murdoch asian ilmaisi yhtyeen uuden albumin tiimoilta Twitterissä:
”Kuinka kuunnella uutta levyämme: ota viereesi juoma, ymmärrä, ettei tämä ole Sinister, Tigermilk tai Arab Strap (B&S:n suosituimmat levyt), ymmärrä, ettemme voi viedä sinua aikakoneella niihin aikoihin ja tunnetiloihin mitä sinulla oli kun kuuntelit noita levyjä, jos sinun pitää kuunnella uudelta albumilta yksi biisi kuuntele vaikka viides kappale, kiitos.”
Bergin pitkään työstetty sooloalbumi on keskitempoinen, yleensä hidas. Hän kuulostaa sanoituksissa faniltaan. 52-vuotias Berg muistelee lapsuuttaan ja nuoruuttaan. Jo albumin nimikin sen kertoo, Jatkan unohtamista. Ikä ei jätä meitä rauhaan, ja jossain vaiheessa menneisyys vetää puoleensa enemmän kuin tulevaisuus. On muisteltava, sillä takana on enemmän vuosia kuin edessä. Se on monelle pelottava ajatus.
Välitilinpäätös tulee meille kaikille, ymmärrys, ettei mikään ole aina.
Avauskappaleessa lumi sataa Tukholman ylle. Kappaleilla on nimiä kuten Hautajaiskokko, Aikamme lapsia, Enemmän kuin ei mitään, Mistä tulimme, Teeskennelty maailma.
Ei tämä ole Kentiä. Eikä pidäkään olla. Tämä on musiikkia niille, jotka viettivät nuoruutensa yhtyeen parissa. Häpeilemättä keski-ikäistä musiikkia keski-ikäisille, jotka pelkäävät, mutta ymmärtävät, ettei mikään ole ikuista.
