Ambient, tuo musiikkityylien pallokala; vain harva osaa valmistaa oikein, mutta kuka tahansa voi tehdä vähän sinne päin – siinä toki kääntöpuolena kuolema (tylsyyteen). Ei ole sattumaa, että etenkin tämän genren parissa palaamme klassikoihin, niihin brianenoihin, timheckereihin ja williambasinskeihin uudelleen ja uudelleen. Senpä vuoksi onkin poikkeuksellisen suuri ilo kuulla kotimaista ambientia, jota tekee mieli ylistää valtoimenaan.
Matti Ahopelto tunnetaan Siinai-yhtyeestä ja tämänhetkisestä työstään Vestan tuottajana. Monissa muissakin projekteissa mukana olleen artistin sooloura Aho-nimen alla alkoi varsinaisesti tänään ilmestyneen Nowinter Nosummer -levyn myötä.
”Julkaisu on minulle tärkeä, koska tämä on ensimmäinen sooloalbumini. Olen ollut mukana monella eri albumilla aikaisemmin, mutta siellä jaetaan luovaa vastuuta muiden kanssa. Nyt kaikista päätöksistä on saanut ja joutunut vastaamaan itse. Tässä on enemmän omana itsenään esillä, verrattuna yhtyeissä soittamiseen, jossa on paljon enemmän suojaa ja anonymiteettiä”, Ahopelto sanoo.
Nowinter Nosummer -albumin sisältämä ambient-musiikki on upeaa ja kaunista, mutta ennen kaikkea tuntuu tärkeältä juuri tänään ja tässä ajassa. Kun maailma ryntää ämpärijahtiin keinotekoisen Black Fridayn verukkeella tai tulkitsee elämää muutamien sekuntien mittaisten storyjen kautta, Aho pyytää musiikillaan yhtä asiaa: kiireettömyyttä.
Ambientin voi karrikoiden jakaa kahteen: ajelehtivaan ja ajavaan. Ensin mainittu liplattelee omia aikojaan kuin haaveillen. Tätä suuntausta levyltä edustavat muiden muassa eteerinen nimikkokappale Nosummer ja raukea Music for Fields. Ajava ambient voisi sitten puolestaan olla sellaista, joka sykkii esimerkiksi pulssin tahtiin kohti jotain horisontissa näkyvää kiintopistettä. Tällaistakin albumilla on, esimerkiksi avauskappale Wave (ripple or gesture) ja kuin teknobileiden jatkojen jatkoille sävelletty If Only I Could Be So Grossly Incandescent.
Albumin keskeisimmäksi teokseksi nousee kuitenkin Augmented Reality Clouds / Huutaa. Kymmenminuuttinen kappale kasvattaa Ahon kokonaiseksi bändiksi: Matti Ahopelto, Laura Ahopelto, Tapio Viitasaari, Helmi Tikkanen ja Karin Mäkiranta. Kappale on orgaanisen ambientin juhlaa, toisaalta se ei voi edes olla ambientia. Teos on kietoutunut niin suuren tunnelatauksen ympärille, ettei sitä voi kuunnella jäämättä sen pauloihin – ambientia kun pitäisi pystyä ”kuuntelemaan” myös siihen keskittymättä.
Black Fridayn hengessä: älä osta mitään turhaa paskaa, hanki Ahon Nowinter Nosummer.