Malik Bendjelloul menehtyi myöhään tiistai-iltana Tukholmassa. Hän oli 36-vuotias.
Teksti: Saku Schildt
Oscar-palkitusta Searching for Sugar Man -dokumentista parhaiten muistettu ruotsalaisohjaaja Malik Bendjelloul on kuollut, uutisoi Yle. 36-vuotiaan dokumentaristin kuolinsyytä ei ole kerrottu, mutta poliisin mukaan tapaukseen ei liity rikosta.
Ruotsin yleisradioyhtiöllä SVT:llä aiemmin työskennellyt Bendjelloul tunnetaan parhaiten viime vuonna julkaistusta Searching for Sugar Man -dokumentista, joka kertoi maailmalla jo unohduksiin painuneesta muusikosta Sixto Rodriguezista, josta oli kehkeytynyt laulajan itsensä tietämättä suorastaan ikoninen muusikko Etelä-Afrikassa. Elokuva voitti viime vuonna parhaan dokumentin Oscar-palkinnon.
Searching for Sugar Manista julkaistiin artikkeli Rumbassa 4/13. Lue Anton Vanha-Majamaan toimittama juttu alta:
Myytin alkulähteille
Viitisen vuotta sitten ruotsalainen Malik Bendjelloul jätti päivätyönsä SVT:llä ja lähti kiertämään maailmaa. Puolen vuoden kiertelyn jälkeen vastaan tuli palkitun Searching for Sugar Man -dokumentin kohde, eräs popmusiikin suurista kirjoittamattomista legendoista: kaksi albumia levyttänyt ja sittemmin unholaan painunut Sixto Rodriguez.
Teksti: Anton Vanha-Majamaa
On vuosi 1970. Detroitissa koko ikänsä elänyt Sixto Rodriguez toteuttaa pitkäaikaisen unelmansa ja julkaisee albumin. Cold Factilla laulaa ympäristöään tarkkaan silmäilevä runosielu Rodriguez, jonka arkisissa havainnoissa ja runollisessa ilmaisussa on kaikuja Bob Dylanista, vaikka hahmona hän onkin helpommin lähestyttävä.
Cold Fact saa rohkaisevia arvosteluita, mutta albumi floppaa täysin. Samoin käy sitä vuotta myöhemmin julkaistulle Coming from Realitylle. Motown-guru Clarence Avantin johtama Sussex Records antaa artistille kenkää, ja Rodriguez tyytyy perusduunarin arkeen.
Samaan aikaan 13,000 kilometrin päässä Etelä-Afrikassa: täysin toisenlaisessa kulttuurisessa ilmastossa Rodriguezin laulut saavat yllättäen kaikupohjaa rotuerottelun ja ahtaan poliittisen ilmapiirin ikeessä elävien ihmisten arjesta. Tarinan mukaan ensimmäinen äänite on tullut maahan tuliaisina Amerikasta.
Rodriguezin albumit, jotka kotimaassaan myivät kourallisen, löytävät lopulta tiensä satoihintuhansiin eteläafrikkalaisiin koteihin. Cold Fact löytyy keskiluokkaisimmistakin levyhyllyistä Beatlesin Abbey Roadin ja Simon & Garfunkelin Bridge Over Troubled Waterin vierestä.
Levyllä laulavasta muusikosta kiertää tarinoita, jotka kaikki päättyvät hänen kuolemaansa. Toisen mielestä Rodriguez on sytyttänyt itsensä tuleen lavalla, toisen mielestä kuolinsyy on huumeiden yliannostus. Totuus paljastuu vasta, kun vuonna 1998 eteläafrikkalaisen toimittajan internetiin viimeistelemä artikkeli päätyy Atlantin toiselle puolen Rodriguezin tyttären silmiin. Käy ilmi, että hänen isänsä on kotona Detroitissa ja kaikkea muuta kuin kuollut.
Bendjelloulin neljän vuoden ajan työstämä Searching for Sugar Man osoittaa hyvin, kuinka helppoa myytin rakentaminen on systeemissä, joka ei päästä ulkopuolisia ääniä kuuluviin. Etelä-Afrikka oli vielä 1970–80-luvuilla ahdas, piikkilangoin rajattu hallinnollinen keskus, johon ei ulkopuolisilla ollut asiaa. Jos totuus Rodriguezista olisikin tullut julki, ei häntä olisi päästetty maahan esiintymään.
Ennen internetin kaltaisia viestimiä sensuuri oli yksinkertaista: Cold Factin yksittäisten vinyylikappaleiden kakkospuolelta raaputettiin veitsenterällä ensimmäinen kappale, jotta I Wonderin säe “I Wonder how many times you’ve had sex” ei tulisi soitetuiksi. Tämä tietenkin vain kasvatti myyttiä. Kielletty kiinnostaa aina.
Vuonna 1998 lauluntekijä kutsuttiin Etelä-Afrikkaan esiintymään. Hän sai sankarin vastaanoton ja veti kuusi loppuunmyytyä konserttia kymmenilletuhansille kuulijoille. Suosio muualla ei ottanut tulta alleen: Sixto Rodriguez asuu yhä 70-vuotiaana samassa detroitilaisessa asunnossa, johon hän yli 40 vuotta sitten muutti.
Bendjelloulin elokuva on raameiltaan perinteinen puhuva pää -dokumentti. Se onnistuu kuitenkin aiheensa ja juonellistetun rakenteensa kautta esittämään olennaisia kysymyksiä siitä, miten myyttejä tuotetaan ja miksi toisista tulee sankareita ja toisista ei. Ja kuinka se ei enää nykyään ole samalla tapaa mahdollista, kun internet purkaa hetkessä kaiken mystiikan ja polttaa suurten ilmiöiden liekit molemmista päistä vauhdilla loppuun. Vai voisitko kuvitella, että jostain pöllähtäisi Suomen levylistoille amerikkalainen artisti, jonka tämänhetkisistä touhuista kukaan ei pariinkymmeneen vuoteen tietäisi mitään?
Yksi seikka dokumentissa jää tarinan jalkoihin. Etelä-Afrikan lisäksi Rodriguez nautti nimittäin suurta suosiota myös Australiassa, jota hän 1970–80-lukujen vaihteessa kiersi. Kiertueesta julkaistiin jopa kokoelma Alive, joka nimellään leikitteli artistiin liitetyllä kuolemamyytillä.
Artistin suursuosio valtameren toisella puolen ei siis tullut aivan niin puskista kuin miten elokuva sen esittää. Joitakin tiedon pimittäminen on häirinnyt, mutta koska elämme ajassa, jossa jokainen meistä voi lukea Wikipediasta lukea tarinan detaljit, ei sumutus lopulta ole kummoinen.
Myös Rodriguezin musiikkiin tutustuminen on tätä nykyä vaivatonta. Cold Factia ja Coming from Realitya löytyy levykaupoista, ja jälkimmäisen voi kuunnella myös Spotifysta. Siltä löytyy myös erikoisesti nimetty Heikki’s Suburbia Bus Tour, jonka lyriikka “vihamielisestä maasta, jossa vain kivet pärjäävät” sietäisi tulla musikologien perkaamaksi. Tosin sugarman.org-sivustolla Rodriguezin tytär Eva kertoo, että kappaleen innoittajana oli Sixton ystävä, eestiläinen matemaatikko nimeltä Heikki.