Kirjoituksia kellarista – haastattelussa Vesta

VESTA oli Youtubesta kitarasointuja opetteleva, kännykkäänsä laulava PMMP-fani. Nyt hän tekee Jori Sjöroosin kanssa levyä ja on samalla levy-yhtiöllä Vesalan kanssa.

22.11.2017

Miten aloit tehdä musiikkia?

”Olen aina kuunnellut paljon musiikkia. Kun olin 15, yläasteen musamaikka sanoi, että olen tosi hyvä laulamaan. En ollut ajatellut sitä koskaan, mutta se pisti minut laulamaan kaikkiin koulun proggiksiin. Se tuntui vähän pöhköltä. Kuuntelin paljon singer–­songwriter-tyttö-soittaa-kitaraa-musaa, jotain Laura Marlingia ja ajattelin, että vitsi kuinka haluisin tehdä tuota suomeksi, Suomesta puuttuu tällainen. Sitten opettelin Youtube-videoiden kautta soittamaan sointuja kitaralla, pianolla ja ukulelella. Kokonaisia biisejä en tehnyt ensimmäiseen viiteen vuoteen, ihan vain sellaisia lauselmia. Vielä1-biisin kertsi on yksi näistä pätkistä, jotka kirjoitin 16-vuotiaana.”

Ensimmäisen kerran sinua kuuli keväällä 2014 Radio Helsingin demoshow’ssa, joka lähes vei sinut Flow-festivaalille esiintymään. Eikö demoshow ole aika vanhanaikainen ja erikoinen konsepti?

”Olin äänitellyt Mikko Duken eli Afromikon kanssa harrastukseksi vuoden päivät. Varjo-biisistä tuli oikein kiva, ensimmäinen ja ainoa biisi, jonka olin tehnyt. Mikko on sellainen, että kun se keksii jotain, se tekee sitä vitusti. Se otti biisin asiakseen ja lähetteli sitä Radio Helsingille ja YleX:n kellariin. En tehnyt itse mitään sen eteen, vaan olin että voooi vittu. Kun se nousi edes vähän pinnalle, se oli aika järkyttävää.”

Millä tavalla järkyttävää?

”Kun Varjo oli tullut, tuli keikkapyyntöjä, mutta minulla ei ollut mitään. Ei kappaleita eikä hajua, mitä te haluatte. Sitten tutustuin Martin Linnankoskeen, joka on nyt managerini, ja tein ensimmäiset kolme biisiä Martinin Vild-yhtiön kautta. En ajatellut silloin ryhtyväni täysipäiväiseksi muusikoksi.”

Silti sinulla oli manageri?

”Se oli harrastus silti. Olin töissä, paistamassa hampurilaisia ja kahviloissa. Kaikki oli sellaista, että en ottanut sitä tosissani ja uskonut itseeni. Kun tarpeeksi ärsyyntyy siitä, että pesee vessoja ja sianrasvaa kaakeleista ja liukastelee jossain vitun huoltoasemalla yksin keskellä yötä, sellaista kummallista Twin Peaksia, niin kyllästyy siihen kuittien taakse kirjoittamiseen. Otin loparit, lähdin Lontooseen ja sieltä Balille ja reissussa päätin, että sieltä tulen sitten Helsinkiin. Helsingissä on minun ihmiseni ja minun maailmani, ja siellä on hyvä tehdä suomenkielistä levyä, jonka nimi on Lohtulauseita. Nyt sen levyn nimi on Lohtulauseita.”

Oliko siinä paljon opettelemista?

”Vildillä minua tuottanut Mika Värtö ruikutti, että Vesta, sinun pitää opetella Garageband. Olin tehnyt kappaleet ennen sitä kännykkään. Suomeen tultuani riehuin puoli vuotta, en saanut duunia, tajusin että tarvitsen rahaa, kävin sossun luukulla ja istuin Garagebandin eteen. Mitä enemmän teki, sitä enemmän oppi. Mutsilla ja faijalla on kellari Vallilassa. Kun istui pahvilaatikoiden keskellä kolme kuukautta, tuli ihan mieletön tekemisen flow. On siellä kellarissa, jossa ei voi käydä kusella, ei saa vettä, ei ole nettiä eikä mitään. Siellä olen, on läppäri, midikiippari ja laulan läppärin mikkiin. Se oli ihan sekopäistä, hyvää kärsimystä.”

Olet päätynyt fiittaamaan Töölön ketterän ja Kauriinmetsästäjien kappaleille ja Loiriplukarin keikalle. Mitä olet siitä saanut?

”Kun on fiitannut ja reissaillut läpi talven, on oppinut, että keikkailu on sitä, että menee lavalle ja tulee pois sieltä. Samoin oppii nauttimaan siitä, eikä keskity siihen, että nyt näytän varmaan ihan paskalta. Lisäksi olen ajatellut, että kun teen ihmisten kanssa ja autan niitä, niin sitten joskus kun tarvitsen itse apua, ne jeesaavat minua.”

Ketkä ovat esikuvasi sanoittajana?

”Kuin Juice ja Paula? Knipi.”

Oletko analysoinut puhki ne keinot, joilla he tekevät teksteistään niin hyviä?

”Apua! En ikinä! Tarinat minua kiinnostavat. Egotripin Asunto 30 on eheä tarina. Se kertoo sen stoorin, kuka ja miltä tuntuu ja plaa plaa plaa. En ole ajatellut sitä mitenkään matikkana, miten tuollaisen voi rakentaa. Kirjoitan tarinoita, mutta mietin niiden roolituksia koko ajan. Esimerkiksi Anssi Kelasta minut erottaa se, että jos Anssi Kela sanoo Mikan faijan BMW, itse sanoisin, että hyvän ystävän isän vanha auto. Silloin se on kuulijalle henkilökohtaisempaa.”

Miten tapasit Jori Sjöroosin?

”Tarvitsin tuottajan, jota kiinnostaa musiikki ja ihmiset, joka osaa istua alas ja jolle voi vuodattaa ja tutustua. Ja joka on säveltäjä myös, eikä näe demoja vain matikkana, jotka pitää laittaa pakettiin. Minulle, joka haluaa tehdä isoja kokonaisuuksia, se vaatii ymmärrystä, ystävää ja väittelyä. Jori oli pyytänyt minut Facebook-kaveriksi, kun kanssani kitaraa soittanut Kasper (Granroth) soitti myös Rooxxissa rumpuja. Markus Perttula, joka on hyvä ystäväni ja ­Rooxxissa myös, oli luonani viettämässä iltaa. Kello oli jotain yksitoista ja soitin sille jotain demoja. Markus sanoi, että ne ovat helvetin hyviä ja hän voisi lähettää niitä Jorille. Sitten se lähetti. Minä toivoin, etten muista sitä enää huomenna.”

Mitä siitä seurasi?

”Jori oli kuunnellut biisejä ja lähetti Markuksen kautta terveisiä, että onpa taitava lauluntekijä. Siihen olin, että kiitti vitusti. Silloin minua yritettiin yhdistää erilaisten tuottajien kanssa, mutta Jori tykytti niskassa. Laitoin sille sähköpostia ja viestejä ja kosiskelin, että pliis nähdään ja katsotaan. Sitten me nähtiin ja se toimi heti. Nyt me tehdään symbioosissa kaikkea. Jorin enkkua, minun suomea ja mitä ikinä keksitäänkään.”

Mitä olet oppinut Jorin kanssa yhteistyöstä?

”Sen, että me ollaan kaikki sairaan epävarmoja ihmisiä. Kaikkia hävettää koko ajan, kaikkia nolottaa jatkuvasti. Mutta kun lopettaa itsensä vihaamisen edes hetkeksi, niin silloin voi tehdä, sillä hetkellä.”

Olit kolmella keikalla Flow’ssa, Provinssissa ja Ilosaaressa. Miltä hype tuntuu?

”Tosi väsyttävää, mutta minulla on kuitenkin oma elämä, jota elää. Koiranpentu, kissat, siskot ja äidit. Asiat, jotka tulevat työn mukana, tulevat sen mukana. Haluan olla tosi jalat maassa, koska minulla ei ole tarvetta nousta kenenkään yläpuolelle. Minulla ei ole sinne mitään asiaa. Haluan jutella ihmisten kanssa, mutta siitä on tullut tosi raskasta, koska ihmiset eivät juttele minun, ihmisen, kanssa. Ne kysyvät, miten keikat, milloin levy. Sieltä puuttuu se, keneen olet ihastunut.”

FAKTA
– Vesta Burman
– Syntynyt 20.6.1994 Vuosaaressa Helsingissä.
– Asuu Helsingissä Kalliossa.
– Vieraillut Pyhimyksen, Kauriinmetsästäjien, Töölön ketterän ja JV:n singleillä.
– Valmistelee Jori Sjöroosin kanssa esikoislevyään, jonka tarkoitus on ilmestyä Etenee-levymerkin julkaisemana alkuvuodesta.

Lisää luettavaa