”Kissa on nostettu pöydälle” – haastattelussa viikonlopun puheenaiheet herättänyt Stam1na

15.03.2016

Stam1na ja nokkamiehensä Antti “Hyrde” Hyyrynen nousivat viime viikonlopun puheenaiheiksi Infernon haastattelusta nostetuilla raflaavilla riveillä. Niissä Hyyrynen totesi muun muassa suomiräpin hävettävän ja YleX:n soittavan sietämätöntä kamaa. Allekirjoittanut äyskäröi mielipidekirjoituksen samassa hengessä.

Näiden ulostulojemme jälkeen löysimme Hyyrysen kanssa toisemme heti viikonlopun jälkeen istumassa yhteisen pöydän äärestä.

Stam1nan Elokuutio-albumi ilmestyy perjantaina. Se on teemalevy, jonka teeman voi tulkita syntyneen Hyyrysen ahdistuksesta digitaaliseen tiedonvälitykseen, älypuhelimiin ja pilvipalveluihin, jotka vievät huomaamatta leijonanosan valveillaoloajastamme. Stam1nan tyyliin aiheesta puhutaan vertauskuvin, mutta ei ole vaikea päätellä mihin tällä elokuutiolla viitataan. Tässä ote Hyyrysen kirjoittamasta kuvauksesta:

“Elokuutio on lähitulevaisuudessa kotiportaillemme ilmestyvä uutuus. Se on itsetietoinen ja ilmainen. Se elää ja on olemassa vain yhteisön ylläpitämänä, videoissa ja valokuvissa. Se lisääntyy jakautumalla. Elokuutio kertoo meille, keitä me olemme, miltä me näytämme ja ketkä ovat vihollisemme. Elokuutio on valhe.”

Olet julkisuuden henkilö, jonka sanomisia seuraa suuri joukko musiikkisi ystäviä. Levyllä elokuutioon suhtaudutaan kriittisesti, mutta etkö näillä Infernostakin napatuilla kommenteilla ota itse elokuution roolia?

“Olen uskonnoton ihminen, ja pahinta mitä sellainen voi tehdä, on saarnaaminen. Yritän välttää saarnaamista ja tolkuttamista, mutta otan vapauden kertoa henkilökohtaisen mielipiteeni, kun sellaista kysytään. Tahdon myös painottaa, että se on sitten minun henkilökohtainen mielipide, ei yhtyeen.”

Olenko kuitenkin oikeilla jäljillä elokuutiotulintani kanssa?

“Vielä hetki sitten mulla oli älypuhelin, jonka kanssa vietin tunteja ja tunteja viestimässä ihmisille. Nyt se on vähän vaikeampaa, kun tämä ei tuo sähköpostejakaan eteen”, Hyyrynen kommentoi näyttäen vielä silloin suomalaisen matkapuhelinvalmistajan muinaiselta näyttävää mallia.

“Olen vahvasti mukana sosiaalisen median piirissä, jota levy käsittelee. Yritän tarjota keskustelunaiheita ja peilejä olemassaolevista arvoista, että nähtäisi itsemme siellä. Kirjoitan omasta elämästä, mutta yritän saada siihen mahdollisimman monia suomalaisia koskettavia asioita.”

Sosiaalisen median myllerryksestä päätellen suomalaisia tuntui ainakin koskettavan kommentit YleX:n suuntaan. Stam1nan Elokuutio on muuten YleX:ssä viikon levynä.

“Tänä aamuna mentiin Olkkosen Pekan kanssa Ylelle ja olen saanut selittää samat asiat kahteen kertaan – suorassa lähetyksessä ja ohjelman tuottajalle. En halua moittia ketään henkilökohtaisesti, mutta argumenttini on, että yleisradion toiminnan tulisi olla yleissivistävää.”

“Jos meillä on nuorisolle profiloitunut valtakunnallinen kanava, missä soitetaan samat kappaleet kuin sen kuuntelijat striimaavat ja kuuntelevat kaupallisten kanavien tarjoamana muutenkin, siinä on pieni ristiriita. Varsinkin nuorisokanavan roolin tulisi olla vähän laajempi.”

YleX:n voimasoitossa olleiden kappaleiden listaa syynätessä käy hyvin nopeasti selväksi, että EDM jyllää ja kitara loistaa poissalolollaan.

“Irstaaksi asetelman tekee, että Stam1na on todella vaikeaa musiikkia. Miten ihmeessä on mahdollista, että ollaan asemassa jossa Stam1na YleX:n viikon levynä, tai että Yle on taltioinut keikkojamme ja näyttänyt niitä telkkarissa. Käsittämättömän poikkeuksellinen tilanne, jopa itse tajuan sen.”

“Tämän harvinaislaatuisen tilanteen takia olen nostanut kissan pöydälle muiden puolesta. En vedä keskusteluun muita nimiä, mutta olen jutellut aiheesta pitkän uran kitaravetoisen musiikin parissa tehneiden kollegoiden kanssa. Sellaisten, joiden elinkeinon yhden osan tulisi olla, että Suomen yleisradio toistaisi heidän kappaleitaan, mutta näin ei ole.”

Kissa on nostettu pöydälle, kaduttaako?

“Ei todellakaan”, tärähtää kuin apteekin hyllyltä. “Kun mainitsin sanoja, kuten suomiräp ja YleX, niin on jo herännyt paljon hyvää keskustelua. Nyt kun on sanottu, niin tuntuu siltä, että aletaan puhua aiheesta, ja tekee mieli tulla haastatteluihin.”

Toivotko, että näitä nimeltämainitsemattomia kollegoita liittyy tähän rintamaan?

“Jokainen kantaa kortensa kekoon. En tiedä millaisen kuvan itsestäni annan tätä kommentoidessa, mutta tuntuu hassulta, ettei avaisi mahdollisuuden tullen sanaista arkkuaan ja koettaisi jollain tapaa parantaa asiaa. Rockissa on aina täytynyt olla vastasanan paikka ja oikeus sanoa suoraan.”

Albumikokonaisuus on yksi asia, jota Stam1na muistaa puolustaa. Vaikka vannoutunut fanikanta ostaa cd:n tai vinyylin, tosiasia on se, että myös Stam1nan musiikki kuunnellaan enenevissä määrin digitaalisten palveluiden kautta, jolloin myös yksittäiset kappalevalinnat nousevat kokonaisten levytoistojen ohi.

“Tämä on myös erikoinen asia, että vaikka miten tehdään haastavaa musaa, ja suitsutetaan albumikokonaisuuksien puolesta, niin levyiltä tuntuu löytyvän itsenäisenä seisovia vetoja. Sekin on vain hieno asia. Hatunnosto kaikille, jotka sitä musiikkia kuluttaa.”

Stam1nasta ei kuitenkaan olisi pelkkien sinkkujen julkaisijaksi?

“Tekisimme henkisesti köyhempää musiikkia, jos tekisimme yksittäisiä biisejä. 20 vuotta kestäneen uran aikana on syntynyt rakkaus albumin pitkään valmisteluprosessiin. Siinä koko laajassa projektissa taloudellinen ajattelu on vain pieni sivujuonne.”

“Tietenkin levyltä pitää irrottaa ykkösnyrkki, tällä kertaa Kuudet raamit, ja musiikkivideo, mutta nämä kuuluvat siihen flirttailuun, että tässä on meidän vuoden 2016 albumi, jota on pohjustanut kahden vuoden tekoprosessi.”

Kuudet raamit -videon on tuottanut Hyyrysen oma tuotantoyhtiö, joka on kulkenut Stam1nan rinnalla ensialbumista saakka. Video vääntää lähes rautalangasta alussa esitettyä Elokuution teemaa tuoretta tekniikkaa hyödyntäen.

“Paras mahdollinen tilanne on, että pystymme alistamaan elävän kuvan musiikkimme ja albumimme teemaan. Ohjaaja Tuomas Petsalon kanssa mietittiin, miten saataisi bändi taikapalikan sisään. Se alleviivaisi kokonaisuuden, joka käsittelee digitaalista tiedonvälitystä ja sitä että ollaan ruudun sisällä, kuution sisällä, framen sisällä.”

“Lopputulos on kuulemma Suomen toinen 360 ° -video. Ensimmäisenä asialla oli tietenkin Apulanta.”

Kuten Hyyrynen jo totesi, takana on 20 vuoden ura ja muutamaa päivää vaille seitsemän albumia. Urheilutoimittajakysymys: miltä nyt tuntuu?

“Olen Stone-fani ja nuorena ajattelin, että suomalaiselle metallibändille neljä hyvää levyä on optimimäärä. Tuo ajatus vanheni omalla kohdalla kuusi vuotta sitten, ja kuinka ollakaan, palo ei ole kadonnut mihinkään.”

“Jännittää mitä ihmiset sanoo, jännittää näinä taloudellisesti vaikeina aikoina miten saa jatkaa rakastamassaan ammatissa. Ei pelkästään se, tuleeko ihmisiä keikoille, vaan onko Stam1nalla ihmisten mielestä enää mitään uutta annettavaa sävellyksellisesti. Nyt on herätetty keskustelua sen verran, että jopa alle 18-vuotiaat saattavat olla tästä jotain mieltä”, Hyyrynen virnistää nopeasti vakavoituen.

“Mikään ei ole pahempaa kuin kuolla pystyyn.”

Nämä keskustelunavaukset, kärkkäät mielipiteet subjektiivisista kokemuksista, ovat räiskyviä värikynän vetoja tämän taiteenalan alan yhteydessä, joka edelleen onnistuu ravistelemaan aisteja ja tunneskaalaa arkisista asioista lähes henkimaailman kokemuksiin.

“Musiikissa on hienointa se, että se on henkilökohtaista ja pelkkää tunnetta. Hetkessä tapahtuvaa kauneutta, mihin se ikinä kuulijassaan vetoaakin.”

Palataanpa siihen kärkkäimpään näistä mielipiteistä. Suomiräpin herättämiin tunteisiin Hyyrysessä.

“Toisin kuin jossain mediassa olen antanut ymmärtää, meillähän on todella kovia rapmusiikin tekijöitä.”

Pitäkää hatuistanne, seuraa juonenkäänne: Hyyrynen laati Rumballe suomiräppisoittolistan.

“Ensimmäinen levyni oli isoveljeltä ostettu Megadethin Countdown to Extinction, mutta ensimmäinen vinyylilevy oli Spraykaalien Spray-albumi (1992). Sitä mie sitten ihmeissäni kuuntelin, kun en vastaavaa ollut ehkä aiemmin kuullut. Muistan äkkiseltään jopa muutaman kappaleen, ja heti korvaan pistävä raita taisi olla Kuningas Alkoholi II, jossa lauletaan niinkin rankasta aiheesta kuin perheessä esiintyvä alkoholismi.”

“Olin armeijassa, kun seuraavan kerran genreen törmäsin. Julkisuudessakin kohistiin Petri Nygårdista, joka julkaisi Vitun suomirokki -kappaleen (2000). Sehän aiheutti silloin kaikenlaista spekulaatiota, mutta nyt kun on jätkään tutustunut, ja tehtiin yhteinen biisikin, niin on ymmärtänyt mistä kulmasta hän tulee musiikkiinsa.”

“Palefacen Helsinki–Shangri-La (2010) on nostettava ilmiönä. Biisihän ei varsinaista räppiä ole, mutta pitkän linjan räppääjältä ja suomeksi esitettynä, onhan tässä vallankumousta ilmapiirissä kansikuvasta lähtien.”

“Fintelligens on ollut kova tekijäduo. En ole kuunnellut mitenkään jatkuvasti, mutta muutamia helmiä on jäänyt mieleen. Erittäin hyvää tsemppaavaa musiikkia ja sanomaa. Jyrki-ohjelmassa taisin aikanaan nähdä videon Stockholm–Helsinki-biisistä (2000). Se on hieno osoitus yhteistyöstä, jota voi tehdä rajojen yli.”

“Kotirintamalta Laineen Kasperi on iso tekijä. Hänen kanssaan tehtiin justiinsa Saipalle tsemppibiisi Anal Thunderin, Marko Annalan ja Jouni Hynysen kanssa. Lätkä lentää 2015 (2015) oli bassotaiteilijamme Kangasmäen räätälöimä teos. Olin vielä todistamassa kadulla, kun Kaikka kysyi Kasperilta, että lähtiskö tällaiseen mukaan. Kasperi oli kirjoittanut samantien seuraavana aamuna osansa. Lahjakas jäbä, jolta löytyy yhteiskunnallista syvyyttä tekemisistään.”

“Lähipiiristä löytyy Mariska, jonka kanssa ollaan tehty yhteistyötä Stam1na-sanoitusten merkeissä ja jopa asuttu naapureina Helsingin Kumpulassa. Hänen räppäystä ja asennetta olen pitänyt arvossaan. Yksittäisistä biiseistä Mari-Johanna (2004), joka myös aiheutti keskustelua ja on hieno biisi.”

“Meillä on Jätkäjätkiin sellainen linkki, että meidän entinen valomies on pyörinyt sen porukan mukana. Musiikkinsa on äärimmäisen hyvää bilemusiikkia. Varmaan jossain Kumpulan kyläjuhlissa olen nähnyt livenä. Nykyään vähän samaa henkeen vetää Atomirotta, joka on myös erittäin energistä vääntöä bändi taustalla. Vaikken vasemmistolaiseksi tunnustaudu, niin yhteiskunnallisesti lähellä omaa näkemystä esimerkiksi siitä miten heikompaa kohdellaan ja miten valtaapitävien moraali nähdään.”

“Parhaimmillaan räppi on sitä mitä Rage Against the Machine teki aikanaan, yksinkertainen jalan alle menevä musiikki ja syvempi sanoma, tässä tapauksessa mustapunainen ulottuvuus yhteiskunnalliseen vaikutusyritykseen, jossa mellakat syttyy ja barrikadit palaa. Tästä syystä: Velcra ja Jessi Frey. Oon idoliseerannut tuota helvetin hyvää musiikkia ja meininkiä. Velcran ryhdikäs meno ja ekan levyn My Law (2002).

“Kaksi ässäkorttia lopuksi. Jos räppiä käsitellään niin, että se on puhemuodossa annettua lyriikkaa, niin Tuomari Nurmion Dumari (2001), jossa taidetaan liikkua myös kritiikin maailmassa. Tuomarilla on auktoriteettia.”

“Viimeiseksi on kevennettävä tunnelmaa Leo Jokelan Nainen, poliisi ja taksi -kappaleella, joka menee rapkategoriaan vain siksi, että mie en tunnista siinä laulettavaa nuottia. Se on hyvin arkirealistinen vanhan miehen selvitys miten asiat voi mennä.”

Lisää luettavaa