Koskettavaa möykkää ja tatuoitavia one-linereita – haastattelussa Hebosagil

Haastattelussa tummasävyistä vaihtoehtorockia esittävän yhtyeen kitaristit Ilpo Heikkinen ja Oku Kähkönen.

Hebosagil erottuu musiikkikentällä omanlaisensa soundin lisäksi ainakin promokuvillaan – kuten näkyy, kaikilla kuudella miehellä on niissä kitarat kourassaan. Varsinaisia kitaristeja yhtyeessä on kuitenkin ”vain” kolme. Heistä kaksi, Ilpo Heikkinen ja Oku Kähkönen kertovat, että kyseessä on eräänlainen vitsi.
.
”Tehtiin niin varmaan siksi, että siitä kysyttäisiin”, Heikkinen nauraa.
.
Mies pohtii, että asiaan saattoi vaikuttaa bändin kielisoittimien määrään liittyvä, joskus esitetty toteamus ”kitaroita on kuin Iron Maidenillä”.
.
Blue Öyster Cultillakin taisi olla sellainen levy, jonka kansissa jokaisella soittajalla oli kitarat rumpalia ja basistia myöten”, Kähkönen sanoo.
.
”Meistä ei ole otettu hirveästi mitään kuvia, joten tämä on ehkä ensimmäinen kerta, kun ollaan kunnolla omalla naamalla. Tämä on ainakin hauska veto, kun rokkibändien promokuvat on yleensä aika tylsä aihe.”
.
Bändi näyttäisi ottaneen ulkomusiikillisissa asioissa täysin vastakkaisen tulokulman tummasävyisiin säveliinsä nähden. Synkkien sanoitusten ja teemojen vastapainona on hupaisia somepostauksia. Heikkisen mielestä nämä puolet täydentävät toisiaan ja kertovat myös bändistä tietyssä mielessä.
.
”On ihan hyvä, että on tällaista tasapainoa ja jokin keskinäinen konflikti. Jos vaikka bändin imago tai ulosanti on tosi yksiulotteista, silloin se musiikki tai taidekaan ei ole välttämättä hirveän mielenkiintoista.”
.
”Ei tämä ole hirveän harkittua tai mietittyä. Luulen, että kaikki bändit tekee näitä, mutta jättää ne vain julkaisematta”, Kähkönen sanoo.
.
Hebosagilin oululaisuutta painotetaan ehkä enemmän kuin bändien paikkakuntalaisuuksia yleensä. Heikkinen arvelee, että se on helppo aihe, johon tarttua.
.
”Kun kasvaa tietyssä ympäristössä, miksipä musiikissa ei kuuluisi tietynlaiset vaikutteet siitä. Bändit joita on nähnyt livenä, ihmiset joihin on tutustunut ja näin edespäin. Tämä on myös sellainen henkinen asenneilmapiiriasia.”
.
Vaikka puolet jäsenistä ei asu enää Oulussa, se on yhtyeelle yhä eräänlainen kotipaikka, jossa esimerkiksi bänditreenit järjestetään. Ulkopuoliset tosin tuntuvat painottavan asiaa enemmän kuin bändi itse.
.
”Luulen, että ihmiset pettyy ja kaikenlainen eksotiikka ja mystiikka häviää, jos mainitsee Helsingin. Ei Oulu-leimasta ole ollut mitään haittaa, enkä itse edes ajattele asiaa”, Kähkönen sanoo.
.
”Emmekä ole ainoa yhtye, jonka kohdalla Oulu muistetaan aina mainita. Se on vähän sellainen vitsi paikallisten bändien kesken, että mitä siellä Oulun pohjavedessä on.”
.

.
Hebosagil yhdistelee rokkiin pohjatuvassa musiikissaan laajasti erilaisia vaikutteita muun muassa metallin lukuisista alalajeista, joten porukkaa on vaikea asettaa yhden genren muottiin. Yhtye on onneksi säästänyt muut tältä vaivalta lanseeraamalla oman New Wave of Finnish Suomi Rock -genrensä. Määritelmä syntyi bändin levyttäessä Jussi Lehtisalon Ektro-levy-yhtiölle vuosina 2013–2019.
.
”Niillä on New Wave of Finnish Heavy Metal -genre, joten se oli tavallaan meidän tribuutti sille. Mutta se oli niin hyvä, että käytämme sitä edelleen”, Kähkönen kertoo.
.
”Se on keksitty yhtä tosissaan kuin nuo meidän Facebook-jutut. Aina vaaditaan joku määritelmä, ja niitä on hirveän vaikea keksiä. Varsinkaan sellaisia, jotka tyydyttäisi tai oikeasti kertoisi, mistä on kyse.”
.

.
Vaikka yhtyeen musiikissa on kuultu kaikuja niin äärimetallista kuin kevyemmästäkin ilmaisusta, kaksikon mielestä bändillä on selkeä tunnistettava linja.
.
”On monia asioita, mitä emme ole tehneet musiikillisesti, vaikka niistä on puhuttu kymmenenkin vuotta. Emme ole kuitenkaan niin laaja-alaisesti toimiva kuin jotkut muut yhtyeet, sillä bändi kuulostaa jokaisella levyllä aika pitkälti samalta”, Heikkinen sanoo.
.
”Emme ole julkaisemassa sitä ambient-levyä varmaan ihan heti, vaikka siitäkin on puhuttu… Mutta never say never.”
.
Yhtye itse ei ajattele toimintaansa genrehakuisesti, vaan sen musiikki on Heikkisen mukaan ”aika pitkälti sitä, mitä tämä porukka sattuu tekemään”.
.
”Meidän luomisprosessi on hyvinkin suostumushakuinen. Ajat ja mieltymykset muuttuvat, ja musiikki muuttuu siinä samassa. Biisejä työstetään kollektiivisesti aika kovalla kädellä myös yhdessä. Se on meille tärkeämpi näkökulma kuin se, minkä tyylistä musaa soitetaan.”
.
Kaksikon mielestä on hienoa, että yhtyeessä on ihmisiä, joilla on hyvin laaja musiikkimaku.
.
”Jokainen tuo vahvasti mukaan myös omaa soundi-ihannettaan ja kiinnostuksen kohteitaan. Tietysti ne myös vaihtuvat välillä. Jokaisella on kausia, kun kuuntelee vaikka jotain elektronista musiikkia. Mullakin on nyt menossa Rush-kausi”, Heikkinen kertoo.
.
Hebosagilin sanoituksista vastaa yksin laulaja Tatu Junno. Kitaristit eivät osaa avata niiden sisältöä sen suuremmin, mutta pystyvät kertomaan, että teksteissä käsitellään elämää, ja Junno on kirjoittanut ne aivan vilpittömästi.
.
Heikkinen toteaa, etteivät yhtyeen kaikki sanoitukset ole niin synkkiä ja melankolisia kuin ajatellaan.
.
”Esimerkiksi Metsätie-kappale Kevät-ep:llä on tulkittavissa helpottuneemmaksi. Jokaisella levyllä on tiettyjä rokkaavuuden ja meiningin ympärillä pyöriviä sanoituksia, joissa on enemmän sellainen jes jes -fiilis, vaikka niitäkin voisi ajatella rajuiksi.”
.
Vuonna 2008 ilmestyneellä esikoisalbumillaan Colossalilla yhtye esiintyi vielä englanniksi. Sittemmin nimenomaan suomenkielisistä sanoituksista on tullut tärkeä osa bändin juttua.
.
”Suomen kieli on meille ilmaisuvoimaltaan todella luonteva. En sanoisi, että meidän historia on alkanut vasta siitä ensimmäisestä suomenkielisestä Ura-levystä (2012), mutta ehkä identiteetti loksahti siinä johonkin uomaan, josta sitä on lähdetty tutkimaan”, Heikkinen kertoo.
.
”Se ensimmäinen levy on muutenkin vähän erilainen tekele ja selvästi genrelevy, johon kuuluu englannin kieli”, Kähkönen sanoo.
.
”Sanotaan näin, että silloin 16–17-vuotiaana on ollut vähän erilainen musiikillinen spektri kuin nykyään”, Heikkinen nauraa.
.

.
Pari viikkoa sitten ilmestynyt Yössä on Hebosagilin viides albumi ja ensimmäinen julkaisu Svartin tallissa. Pitkä ja perusteellinen luomisprosessi alkoi täysipainoisesti kesän 2019 keikkojen jälkeen, mutta ensimmäiset sävellykset tehtiin jo vuotta aiemmin. Albumille lopulta päätyneistä kahdeksasta kappaleesta ehdittiin tehdä lukuisia erilaisia versioita, ja ne käytettiin niin sanotusti mankelin läpi.
.
”Yhtä biisiä lukuunottamatta kaikki on pyöräytetty läpi niin moneen kertaan, että alkuperäisten elementtien mukanaolo on jo aika kyseenalaista”, Heikkinen kertoo.
.
”Toisaalta ajattelemme kovasti myös albumikokonaisuuksia. Kun palapelin palaset alkavat olla suurin piirtein esillä, se levyksi runnominen tuntuu lopulta aika helpottavalta.”
.
Esimerkiksi biisijärjestystä pohditaan jo varhaisessa vaiheessa. Heikkinen kertoo sen vaikuttavan myös kappaleiden soundiin, keskinäiseen dynamiikkaan ja siihen, millainen rooli millekin biisille tulee.
.
”Kaikissa kohdissa ja biiseissä ei kannata kaahata täysillä. Olemme pyrkineet mielenkiintoisuuteen ja yksityiskohtaisuuteen. Välillä sitä on mikroskoopilla, mutta välillä isommallakin kädellä.”
.
Heikkinen mainitsee yhtyeen viimeisimpien albumien välissä vuosina 2017 ja 2018 ilmestyneet Fortuna– ja Kevät-ep:t, joita kitaristi kuvailee ilmaisultaan kevyemmiksi ja rokimmiksi.
.
”Niiden jälkeen syntyi ehkä raskaampaa ja metallisempaa materiaalia, ja musiikillisesti jakautuvia biisejä. Tällä levyllä on keskitytty vielä enemmän melodiapainotteiseen säveltämiseen ja sovittamiseen aiemman riffipohjaisuuden sijaan.”
.
Albumilla on käytetty sekä h- että e-vireisiä kitaroita, joilla on Heikkisen mukaan aika keskeinen soundiero. Edellä mainittujen asioiden sovittaminen yhteen on ollut iso projekti, jossa yhtye on onnistunut mielestään erinomaisesti.
.
”Tämä levy on yhdistelmä tosi monia tyylejä, joita olemme soittaneet aiemmin. Tämä on kunnianhimoinen sävellys-, sovitus- ja soittoprojekti, ja siksi tässä varmaan vähän kestikin”, Heikkinen kertoo.
.
Toisaalta albumin tekoprosessille oli alusta asti tarkoitus antaa paljon aikaa. Kahden kaupungin elämään ja siten etäyhteyksiin tottuneeseen yhtyeeseen pandemian tuomat rajoitukset eivät suoranaisesti vaikuttaneet.
.
”Korona haittasi lähinnä loppuvaiheen treenaamista. Toki sävellys-sovitustyötä ja tuota mankelia väännettiin paljon kotona tietokoneen ääressä, mikä ehkä pitkitti asioita”, Kähkönen kertoo.
.
”Olemme tottuneet pitkiin välimatkoihin, ja suunnitelleet asiat sen mukaan. Meillä on ollut tämä sama prosessi jo ennen koronaa, joten sitä ei tarvinnut keksiä uudestaan tai viilata sen takia. Tietysti sitten elämä, arvot ja monet muut asiat kokivat mylläystä”, Heikkinen sanoo.
.
Yössä-albumi on täynnä vaikuttavia ja ennen kaikkea ytimekkäitä riiminpätkiä kuten ”heitän kamat poskeen ja hyppään Merikoskeen” ja ”tuuli huipulla jäädyttää pään, näillä tiedoilla mieluummin pohjalle jään”. Yhtye ymmärtää, miksi tällaiset lyriikat jäävät mieleen.
.
”Tatu on onnistunut tekemään sellaisia aika… tatuoitavia one-linereita. Jotenkin vielä enemmän kuin aikaisemmin”, Heikkinen sanoo.
.

.
Uusi levy on saanut ylistäviä arvioita lukuisissa alan medioissa aina ulkomaita myöten. Se tuntuu yhtyeen mielestä mukavalta, mutta suurin etu on siinä, että joku saattaa ottaa ennalta tuntemattoman levyn tai bändin kuunteluun hehkuttavan arvion nähdessään.
.
”Tietysti se lämmittää mieltä, sillä olemme tehneet tätä tosissamme ja antaumuksella, ja tämä on todella rakas ja pitkäaikainen bändi meille kaikille. Se on tietynlainen henkireikä myös taiteellisesti, joten on mahtavaa, että muutkin tykkäävät siitä”, Heikkinen sanoo.
.
Legendaarisella Punk in Finland -keskustelufoorumilla levystä kirjoitetaan, että ”tästä selkeästi paistaa itsevarmuus ja luottamus omaan tekemiseen”. Kähkönen kertoo nähneensä kyseisen viestin ja sanoo, että foorumin kommentit lämmittävät mieltä hieman muita arvosteluja enemmän.
.
”Se tuomaristo on yleensä kuunnellut tällaista musiikkia jo jonkin aikaa, joten siinä mielessä ne on hyviä kommentteja. Niitä nostaa ehkä vähän korkeammalle kuin jonkun muun, joka on joutunut kuuntelemaan levyn ja kirjoittamaan siitä jotain.”
.

.
”Kyllä meillä on itseluottamus ja omanarvontunto korkealla tämän musiikin suhteen, joten on hienoa, jos muutkin kuulee sen”, Heikkinen sanoo.
.
Varsinaisia haukkuja yhtyeen korviin ei ole ainakaan vielä kantautunut.
.
”Ehkä vielä joskus tulee arvio missä sanotaan, että levy on ihan paskaa. Sitten voi tunnustella, miltä se tuntuu. Mutta ei kaikkien tarvitse tykätä tai olla kiinnostuneita. Pärjäämme sillä yhdellä PiF-kommentilla aika pitkään”, Kähkönen nauraa.
.
Kriitikoiden ja Punk in Finland -foorumin lisäksi yhtye on vakuuttanut tietysti myös faninsa. Merkityksellistä palautetta tulee jatkuvasti, ja jotkut ovat oikeasti tatuoineet yhtyeen sanoituksia itseensä.
.
”Tatu on niin pirun hieno sanoittaja, että mun mielestä siinä mennään jo sellaisten vanhojen mestareiden tontilla. Mun mielestä se on aika paljon, että voi tehdä tämmöistä möykkää, joka kuitenkin koskettaa”, Heikkinen sanoo.
.
”Jotkut ovat kertoneet tekstien kuvanneen jotain oman elämäntilannetta tai fiilistä niin hyvin, että levyä on kuunneltu suorastaan kyyneleet silmissä. Tämä on ehkä tullutkin vähän uutena asiana Fortuna-ep:n jälkeen, että musa on liikuttanut niin syvästi”, Kähkönen kertoo.
.
Tämän jutun julkaisuhetkellä Yössä on Suomen virallisen fyysisen albumilistan jaetulla kahdeksannella sijalla 80-luvun klassikkoyhtye Tears for Fearsin kanssa. Silti bändi edustaa yhä marginaalia.
.
”Tämä tilanne on tosi kiva ja motivoiva. Ei meitä haittaa, jos levy myy loppuun ja siitä otetaan lisää painoksia, mutta ei se välttämätöntä ole”, Heikkinen sanoo.
.
”On pakko olla tyytyväinen, että saamme peuhata tällaista musaa samalla porukalla, vielä näinkin pitkän ajan jälkeen, ja olla itse tosi liekeissä siitä mitä tehdään. Olemme ylittäneet itsemme jokaisella levyllä jollakin tavalla, mikä on etuoikeus. Jos siihen kylkeen saadaan vielä se yksi hyvä PiFin kommentti, kyllä näillä pääsee pitkälle!”
.
Suuria tulevaisuudenhaaveita yhtyeellä ei ole. Pienimuotoisena tavoitteena Kähkönen toivoo uuden levyn myyvän sen verran, että on kannattavaa tehdä toinenkin.
.
”Tällainen kitarapainotteinen juttu alkaa olla jo vähän pappamusaa. Täytyy olla tyytyväinen siihen, että Suomessa voi soittaa keikkoja, ja sinne tulee sen verran ihmisiä, että saa ainakin bensarahat takaisin.”
.

.
Hebosagil on vaikuttanut lähestulkoon samassa kokoonpanossa koko vuonna 2003 alkaneen matkansa ajan. Mikä on pitänyt porukan yhdessä?
.
”Tunteista puhuminen. Enkä edes valehtele”, Heikkinen sanoo.
.
”Meillä on porukka, joka ei ole lukkiutunut genrerajoihin, ja kemia toimii hyvin. Ihmiset on niin rakkaita, että vaikka konflikteja syntyisi, ne käsitellään. Sitoutumisen aste on aika kova.”
.
Kähkönen lisää, ettei tällaista bändiä perusteta ”mistään Muusikoiden.netin wanted-palstalta”.
.
”Tämä juttu ei ole syntynyt lopulta musa edellä. Tärkein asia on ne ihmiset”, Heikkinen sanoo.
.
Jokaisella jäsenellä on yhtyeessä oma roolinsa ja osuutensa biisinkirjoitusprosessissa. Kolmas kitaristi Antti Karjalainen tuo pöytään suurimman osan lähtöideoista, mutta kaikilla on näppinsä pelissä lopputuloksessa. Heikkinen kertoo, että jokaisen oma vaikutus näkyy ja kuuluu eri tavalla.
.
”Roolit vaihtelevat. Vaikka joku ei säveltäisi itse yhtään nuottia tai melodiaa, hänellä saattaa olla olennainen vaikutus vaikkapa biisin rakenteen hahmottamisessa tai siinä, miten se asettuu suhteessa muihin biiseihin.”
.
”Olemme joskus miettineet, että jos tästä prosessista ottaisi jonkun jäsenen pois, se muuttaisi todella paljon sitä, miltä tämä kuulostaa. Näillä korteilla pelataan, ja niillä tulee mitä tulee.”
.

.
Hebosagil esiintyy Oulussa Tukikohdassa levynjulkaisukeikalla lauantaina 12. maaliskuuta ja Helsingissä Kuudennella linjalla 16. huhtikuuta.
.

Lisää luettavaa