Tuukka Hämäläisen sanoitusblogi perehtyy Helsingin The Circuksessa tänä iltana musisoivan The Mars Voltan tuotantoon.
Teksti: Tuukka Hämäläinen, kuva: Michael Rizzi
The Mars Volta – kenties 2000-luvun ainoa tärkeä progebändi – tunnetaan parhaiten kahdesta asiasta: Omar Rodríguez-Lópezin kitaroista ja Cedric Bixler-Zavalan kiljuvasta laulusta. Näiden tunnistettavien piirteiden lisäksi Mars Volta on rytmivaihdoksia, musiikkityylien risteytymistä, meteliä, ambientia ja poukkoilevaa kaahausta. Mutta solisti Bixler-Zavalan paikoin epäselvän ulosannin takana on myös miehen itsensä rustailemat tekstit, jotka nekin lukeutuvat aikansa kokeellisimpiin.
Vanished to 5th dementia
Cables of ringworms
have hung themselves
Of this I ate…
Communion shaped
Serpent rays in prism tail rainbows escape
”Halo of Nembutals” (Octahedron, 2009)
Enemmän kuin muut aikansa yhtyeet The Mars Volta luottaa teksteissään abstrakteihin mielikuviin. Tekstit ovat paikoin tolkuttoman monimutkaisia ja tuntuvat avautuvan vain säe kerrallaan. Lisäksi ensimmäisillä kolmella albumillaan yhtye teki kappaleita myös espanjaksi. Silti he uivat melko lähellä musiikin valtavirtaa.
Maybe I will always haunt you
mark the somnolence with truth
better hang your dead place
than have a living home to lose
in the river Ganges God damns my name
”Vicarious Atonement” (Amputechture, 2006)
Ensivaikutelma yhtyeen teksteistä on usein täysin läpäisemätön. Monet varmasti jättävätkin ne huomiotta, etenkin kun musiikissa itsessään on aivan tarpeeksi keskityttävää. Nähdäkseni Bixler-Zavala perustaa surrealistiset tekstinsä assosiaatioille, antaen kuulijalle vapaat kädet muodostaa oman tulkintansa. Tällä tapaa Mars Voltan sanoitusten ”ymmärtäminen” on likellä runoanalyysia. Se ei varsinaisesti vaadi erityistietoja, vaikka Bixler-Zavala onkin lastannut tekstinsä täyteen viittauksia sinne sun tänne. Pelkästään sellaiset kappaleiden nimet kuin Aberinkula, Cotopaxi ja Day of the Baphomets pysäyttävät perfektionistisen kuulijan. Mutta miksi nimet ja viittaukset tulisi kaikki ymmärtää muodostaakseen tulkinnan?
Have you seen the living
tired of their own shells
all the non-believers
torso in the well
”Aberinkula” (The Bedlam in Goliath, 2008)
Ensimmäiset kaksi albumia De-loused in the Comatorium ja Frances the Mute ovat jo saavuttaneet modernien klassikoiden aseman, mutta niillä yhtyeen 1970-luvun vaikuttajat olivat selvemmin kuultavissa. Ensimmäisellä kahdella Bixler-Zavala sortui myös selittelemään tekstejään. De-loused-albumin mukana julkaistiin ”storybook”, joka selittää albumin kertovan tarinan Cerpin Taxt -nimisen miehen kokemuksista koomassa. Frances the Mute taas on kertovinaan jonkun henkilön biologisten vanhempiensa etsimisestä – vaikka sanoittaja on myöntänyt koonneensa tekstit muun muassa tv-ohjelmista ja sekoitelleensa säkeitä täysin mielivaltaisesti. Sanoitusten pohjustelu on yleensä tarpeetonta ja kielii vain siitä, että kirjoittaja ei luota tekstiinsä sellaisenaan.
Viimeistään neljännellä albumillaan The Mars Volta ei kuitenkaan kuulostanut enää miltään muulta kuin The Mars Voltalta. 2008 julkaistu The Bedlam in Goliath on (tähän mennessä) yhtyeen mestariteos niin musiikin kuin sanoitustenkin suhteen ja lukeutuu allekirjoittaneen listassa kaikkien aikojen parhaimpiin albumeihin. Bixler-Zavala luottaa täysin temaattiseen sanoitushelvettiinsä – ja syystä. Goliath on valtava, kaoottinen albumi, jonka pakahduttava tunnelma muistuttaa juuri oikealla tavalla ahdistavaa kauhuelokuvaa.
I’ve seen the only living traces
flicker in the sulphur
the ones who do believe me
place your favor
before you lay your question down
there’s a matter of the payment to you
I slipped on coorked sores
in conclaves that you bothered
”Tourniquet Man” (The Bedlam in Goliath, 2008)
Hauska lieveilmiö muodostuu siitäkin, että ensimmäisillä albumeilla on sellaisia espanjankielisiä kappaleita kuten L’Via L’Viaquez ja Asilos Magdalena. Voidaan melko vapaasti olettaa, että suurin osa kuulijoista ei osaa espanjaa, mutta silti me kielitaidottomat laulamme biisejä mukana. Vaikka lukisikin jonkin puolivillaisen nettikäännöksen, voi tuskin väittää ymmärtävänsä sanoja.
Lopputulos muistuttaa siansaksaa – tai hienommin sanottuna onomatopeettista äännemaisemaa. Kielitaidottoman yritys laulaa espanjaksi muodostaa oman teoksensa. Yhtyeen parhaimpiin biiseihin kuuluva L’Via L’Viaquez on hyvä kappale harjoitella.
L’ Via
Hija de Miranda
Tu Apellido se cambió
L’ Via
Sin Ojos me quieres dar
Una historia sin mi madre
Solo tengo que decirte
El dolor de noche dice
Solo se quedo el vestido
Le lave la sangre
”L’Via L’Viaquez” (Frances the Mute, 2005)
Nähdään Circuksen keikalla laulamassa höpöhöpöä.