Lana Del Rey julkaisee runoalbuminsa Violet Bent Backwards Over the Grass hieman yli kuukauden päästä, 2. lokakuuta. Tai näin asian piti mennä ainakin paperilla. Vaikka Spotifyssa albumilta ei olekaan kuunneltavissa yhtä singleä enempää, on albumi jo julkaistu kokonaisuudessaan äänikirjana ja löytyy esimerkiksi Storytel-äänikirjapalvelusta. Runot albumilla lukee artisti itse ja taustamusiikit sille on säveltänyt Jack Antonoff.
Äänikirja sisältää kaikkiaan 14 runoa. Sen aloittaa singlenäkin julkaistu LA Who Am I to Love You, joka on samalla yksi kokonaisuuden pisimmistä ja sanoituksellisesti kiinnostavimmista runoista. Lausunnaltaan se on kuitenkin muuhun albumiin verrattuna hieman haparoiva ja flowltaan ehkä innostavin onkin albumin neljäs runo Past the Bushes Cypress Thriving.
Runoalbumin yleistunnelma heijastelee artistille tuttua, utuista menneen ajan glamouria ja myös aiheet vaihtelevat albumeilta tutulla spektrillä keskittyen pääosin intohimoisiin, mutta vaikeisiin parisuhteisiin.
Tähän kaikilla albumeillaan käsittelemäänsä aiheeseen liittyen Del Rey jakoi Instagramissaan toukokuussa huomiota herättäneen tekstin, jossa hän pohti sitä, miksi tietyt naisartistit voivat laulaa esimerkiksi vähäpukeisista ja seksikkäistä naisista, mutta hän itse ei voi ottaa tuotannossaan esiin epätäydellisissä parisuhteissa olevia naisia tulematta leimatuksi hyväksikäytön romantisoinnista. Kirjoitus herätti kritiikkiä erityisesti sen vuoksi, että kaikki Del Reyn postauksessaan mainitsemat artistit kuuluivat vähemmistöihin ja tekstiä pidettiin sen vuoksi hyökkäyksenä heitä kohtaan.
Toisessa, myöhemmin julkaisemassaan Instagram-kirjoituksessaan Del Rey oikoi väitteitä ensimmäisen kirjoituksensa rasistisesta tulkinnasta. Hän kuitenkin painotti edelleen puolustavansa oikeutta herkempien ja pehmeämpien naispersoonallisuuksien kuvaamiseen, joille ei hänen mielestään ole ollut aiemmin tilaa, ja kuvaili sen olevan feminismin tuloillaan oleva kolmas aalto. Tai luultavasti siis neljäs aalto, sillä kolmas, eli postmodernin feminismin aalto, on jo olemassa.
Kuten jo näistä kannanotoista käy ilmi, on Lana Del Rey kaikkiaan melko ristiriitainen artistipersoona. Hänen musiikilliset teoksensa samaan aikaan sekä kiehtovat että herättävät kysymyksiä autenttisuudesta ja siitä, millaista maailmankatsomusta ne edustavat.
Ongelmana ei ole se, etteikö Del Rey voisi kertoa kappaleillaan kokemuksistaan tai tuoda esille tiettyä parisuhde- ja naiskuvaa, joihin samanlaisia kokemuksia läpikäyneet voivat samaistua. Kappaleiden, tai tässä tapauksessa runojen, tulkinnan kannalta sillä on kuitenkin väliä. On nimittäin melko väistämätöntä, että kun naisia alistavia parisuhteita käsitellään monissa artistin kappaleissa runollisin ja ihannoivinkin sanankääntein, tullaan se tulkitsemaan Del Reyn tahtomattakin tällaisten (valta-)suhteiden romantisointina.
Pelkästään riipiviä rakkaussuhteita runoalbumilla ei kuitenkaan käsitellä, vaan näitä teemoja tasapainottamassa on myös pohdintoja oman itsensä löytämisestä ja itseensä uskomisesta. Runous ja kirjoittaminen kuvataan tukahduttavien parisuhteiden pelastavina oljenkorsia ja runoissa käsitellään toisaalta myös parisuhteiden onnellisia hetkiä. Välillä kiintymys kohdistuu toisten ihmisten sijaan myös kaupunkeihin. Lyriikoissa käytetään toistuvasti personifikaatiota, jolloin kaupungit kuvataan runon puhujan ihmisen kaltaisena ystävänä ja rakastettuna.
Runoalbumi on Lana Del Reyltä kiinnostava uusi kokeilu, mutta artistin musiikillisiin albumeihin verrattuna se ei valitettavasti yllä tunnetasolla samoihin sfääreihin. Se jokin, joka artistin musiikista löytyy, jää tältä albumilta puuttumaan.
Onneksi uutta musiikkia ei artistilta ehkä tarvitse odottaa kauan, sillä ainakin lupausten perusteella myös uusi musiikkialbumi saattaa olla luvassa jo tässä kuussa.
Violet Bent Backwards over the Grass (2020)
L.A. Who Am I to Love You
The Land of 1,000 Fires
Violet Bent Backwards over the Grass
Past the Bushes Cypress Thriving
Salamander
Never to Heaven
Sportcruiser
Tessa Dipietro
Quiet Waiter Blue Forever
What Happened When I Left You
Happy
My Bedroom is a Sacred Place Now – There Are Children at the Foot of My Bed
Paradise is Very Fragile
Bare Feet on Linoleum