Lyriikkablogi palailee kesälomilta suoraan Legendojen kesä -sarjan pariin. Aiemmin Patti Smithia ja Hectoria ruotineessa sarjassa kohdataan tällä kertoo ikinuori Neil Young.
Teksti: Tuukka Hämäläinen, kuva: Live Nation.
Vaikka Neil Youngin asemaa rock-historiassa on hankala kiistää, jakaa mies silti ankarasti mielipiteitä. Toisille Young on messiaaninen nero, toisille haihatteleva vinisijä, jonka paras tuotanto jäi 70-luvulle. Näin on myös omalla kohdallani, sillä saatan hyvin pitää jotakin Youngin tuotosta täydellisenä ja toista taas lähes tyhjänpäiväisenä.
Neil Youngin diskografia alkaa tänä maailman aikana olla jo niin järkyttävän laaja (Wikipedian mukaan 37 sooloalbumia, sekä tietysti yhtyetuotokset), etten ole edes kuvitellut ottavani sitä haltuun kokonaisuudessaan. Sen sijaan keskityn kolmeen kipaleeseen, jotka mielestäni osoittavat, että pitipä hänestä tai ei, on Neil Young etevä biisinikkari ja sanoittaja.
After the Gold Rush
(After the Gold Rush, 1970)
Well, I dreamed I saw the knights in armor coming,
Saying something about a queen.
There were peasants singing and drummers drumming
And the archer split the tree.
There was a fanfare blowing to the sun
That was floating on the breeze.
Look at Mother Nature on the run in the 1970’s.
After the Gold Rush ei ole vain yksi Neil Youngin ikonisimpia kappaleita, vaan myös yksi parhaita. Napakka, mutta monipuolinen teksti on syntynyt vain puolessa tunnissa, ja se perustuu löyhästi Dean Stockwell-Herb Bermanin elokuvakäsikirjoitukseen, jota ei koskaan filmatisoitu.
After the Gold Rush koostuu kolmesta unijaksosta, joista ensimmäinen ruotii menneisyyttä, toinen nykyhetkeä ja kolmas tulevaisuutta. Vaikka biisi ilmestyi jo 1970, istuu se ekokatastrofien uhkakuvien täyttämälle 2000-luvulle täydellisesti, ja Young onkin keikoillaan muuttanut ensimmäisen säkeistön viimeisen rivin muotoon: ”Look at mother nature on the run in the 21st century.”
Kiinnostava irtiotto on kolmannen säkeistön futuristinen osuus, jossa esiintyvät hopeiset avaruuslaivat olisivat paremmin kotonaan vaikkapa CMX:n tai Musen kappaleessa. Ihmiskunnan pelastus nähtiin jo 1970-luvulla tulevan ylhäältä päin. Luonto-Äiti on kukistettu, paetaan avaruuteen. (Kannattaa tsekata myös Patti Smithin loistava coveri!)
Well, I dreamed I saw the silver space ships flying
In the yellow haze of the sun,
There were children crying and colors flying
All around the chosen ones.
All in a dream, all in a dream
The loading had begun.
They were flying Mother Nature’s
Silver seed to a new home in the sun.
Love and War
(Le Noise, 2010)
When I sing about love and war
I don’t really know what I’m saying
I’ve been in love and I’ve seen a lot of war
Seen a lot of people praying
They pray to Allah and they prey to the Lord
But mostly they pray about love and war
Rakkaus ja sota eivät esiinny ensimmäistä kertaa yhdessä lyriikkablogissa. Sota-aiheisia biisejä ruotiessani huomasin, että sotaa käytetään myös metaforana ihmissuhteen myrskyille. (Liekö sitten rakkautta käytetty metaforana sodalle? Kiinnostava ajatus!)
Neil Youngin Love and War teki minuun syvän vaikutuksen Neil Young Journeys -konserttileffassa (2011). Olen aina pitänyt kappaleista, joissa suoraan viitataan biisien kirjoittamiseen, mutta Love and Warissa on myös jotain raakaa ja rehellistä, mikä tällaisessa aiheessa voisi helposti jäädä poliittisen sanoman jalkoihin.
Love and War ei siis ole suoraan yhteiskunnallinen kappale, vaan se on henkilökohtainen balladi, jonka kertoja kohtaa elämänsä (ja maailman) suuret voimat. Hän yrittää ymmärtää rakkautta ja sotaa, ja hän yrittää porskuttaa eteenpäin vastoinkäymisistään, virheistään ja näkemistään tragedioista huolimatta. Keskeinen konflikti ei ratkea, niin kuin elämässä usein käy. Voimme olettaa laulun minä-hahmon olevan yhä samassa tilanteessa, yhtä ymmällään.
The saddest thing in the whole wide world
Is to break the heart of your lover
I made a mistake and I did it again
And we struggled to recover
Then I sang in anger, hit another bad chord
But I still try to sing about love and war
My My, Hey Hey / Hey Hey, My My
(Rust Never Sleeps, 1979)
My my, hey hey
Rock and roll is here to stay
It’s better to burn out
Than to fade away
My my, hey hey.
My My, Hey Hey on Youngin melankolinen ja jopa kiistanalainen balladi itsetuhoisen rock-kulttuurin uhreille. Kappaleesta on kaksi hieman erilaista versiota Crazy Horse -albumilla Rust Never Sleeps, joista ensimmäinen kantaa sulkeissa lisänimeä (Out of the Blue) ja toinen (Into the Black).
The king is gone
but he’s not forgotten
Is this the story
of Johnny Rotten?
It’s better to burn out
’cause rust never sleeps
The king is gone
but he’s not forgotten.
Kappale herätti ilmestyessään jopa lievää kritiikkiä Youngia kohtaan, sillä hän vaikuttaa tekstissä glorifioivan Elvis Presleyn ja muiden ennen aikojaan kuolleiden tähtien kohtaloita. 15 vuotta myöhemmin Kurt Cobain lainasi itsemurhaviestissään kappaleen säettä: ”It’s better to burn out than fade away.”
Kuitenkin kappaleen rivi ”There’s more to the picture than meets the eye” on keskeinen sen tulkinnan kannalta. Kenties kappale yrittää sanoa, ettei rock-elämä ole pelkästään julkisuuteen näkyvää riehumista ja huumesekoilua. Nuorena kuolemisen ihannoinnin sijaan Youngin tavoite on kenties vain heijastaa rockiin usein kohdistuvia asenteita.
Lähde: Nigel Williamson, Journey to the Past: The Stories Behind the Classic Songs of Neil Young (Carlton Books, 2002).