Syyskuu on Lyriikkablogissa pyhitetty Tuukka Hämäläisen lempparilyyrikoille, jotka ovat syystä tai toisesta jääneet mediassa vähälle huomiolle. Aloitusosassa suurennuslasin alla on enimmäkseen progen parissa viihtynyt Fish.
Teksti: Tuukka Hämäläinen, kuva: Ami Barwell
Fish, eli Derek W. Dick, on skotlantilainen laulaja-sanoittaja, joka muistetaan yhä parhaiten Marillionin alkuperäisenä nokkamiehenä. Yhtyeestä neljän albumin jälkeen eronnut Fish on tehnyt peräti yhdeksän studioalbumin verran soolomateriaalia, joka on kuitenkin jäänyt vähemmälle huomiolle.
Listen to me
Just hear me out
If I could have your attention
Just quieten down for a voice in the crowd
I get so confused and I don’t understand
I know you feel the same way you’ve always wanted to say
But you don’t get the chance
Just a voice in the crowd
”Vigil”, san. Fish (Vigil in the Wilderness of Mirrors, 1990)
Tuo ensimmäisen oman albumin aloitus on tavallaan Fishin soolouran manifesti. Hänellä on teksteissään vahva halu tulla kuulluksi – mutta kaikeksi onneksi myös kuulemisen arvoista sanottavaa. Fish ei sävellä itse kappaleitaan ja kutsuu itseään nimenomaan lyyrikoksi. Itseasiassa Fishin selvästi heikoin tekele on cover-albumi Songs from the Mirror (1993), sillä muiden artistien teksteihin Fish ei tuo juuri mitään uutta.
Aivan alkuaikoina Fishin sanoituksellinen tyyli oli rytmisesti haastavaa ja hän onkin verrannut alkupään tekstejään räppiin. Marillionin kahdella ensimmäisellä albumilla tekstien runsaus meni välillä miltei kikkailuksi, mutta hyvin sekin tuntui taittuvan.
Vodka intimate, an affair with isolation in a Blackheath cell
Extinguishing the fires in a private hell
Provoking the heartache to renew the licence
Of a bleeding heart poet in a fragile capsule
Propping up the crust of the glitter conscience
Wrapped in the christening shawl of a hangover
Baptised in the tears from the real
Marillion: ”Fugazi”, san. Fish (Fugazi, 1984)
Marillionin alkutuotantoa voi syystä pitää progeklassikoina, mutta nelikosta tunnetuin levy on joka tapauksessa Misplaced Childhood (1985), jonka voi sanoa samalla olevan ensimmäinen Fishin sanoittama teemalevy. Myöhemmin Fish on kertonut saaneensa alkuperäisen idean tuntikausia kestäneen LSD-tripin aikana, mutta itse sanoitusten eteen on selvästi tehty runsaasti töitä. Albumi kertoo (vapaasti tulkittuna) omaelämänkerrallisen tarinan menneisyytensä vaivaamasta julkimosta, joka päätyy kaivelemaan auki vanhat parisuhteet ja lapsuuden traumat. Albumin minäkuva on synkeä, mutta tunnelin päässä on valoakin.
And the man from the magazine, wants another shot of you all curled up
’Cos you look like an actor in a movie shot.
But you’re feeling like a wino in a parking lot
How did I get in here anyway?
Do we really need a playback of the show?
’Cos the wideboys want to head for the watering holes
Let’s go
And the man in the mirror has sad eyes
”Heart of Lothian / II. Curtain Call”, san. Fish (Misplaced Childhood, 1985)
Soolourallaan Fish lähti kuitenkin etsimään teemalevyn aineksi muualta kuin tarinamuodosta. Esimerkiksi Sunsets on Empire (1997), Raingods with Zippos (1999) ja Field of Crows (2003) muodostuvat kokonaisuuksiksi yhtenevien kielikuvien, näyttämöiden ja toistuvien konseptien kautta. Ne ovatkin nimenomaan ”konseptialbumeita”, joita yhdistävät myös monet muodolliset seikat. Esimerkiksi Sunsets on Empire -levyllä on runsaasti puhuttuja osuuksia.
I tried to imagine what it would have been like hiding in a cellar with your family and the fear
hoping that when they do come, when the dogs don’t bark, and the silence is around you,
you hope that they burn the whole house around your ears and they don’t discover you hiding in the cellar
because you’ve got nowhere to go, and you know that one day that something’s gonna happen.
”The Perception of Johnny Punter”, san. Fish (Sunsets on Empire, 1997)
Esimerkiksi aivan loistavalla Field of Crows -albumilla abstrakti taistelukenttä, korpit, tappaminen ja uhrautuminen muodostavat sulavan kokonaisuuden, joka heijastelee syyskuun 11. päivän terrori-iskujen ja niitä seuranneen sodan jälkeistä maailmaa. Ihan sekin, että ”crow”-sana mainitaan liki jokaisessa kappaleessa lisää yhteneväisyyttä.
Don’t talk to me about justice, freedom, truth and democracy,
When all you left me were false hopes, lies, empty promises,
Now you’re crying betrayal, demanding attention and sympathy,
You forget your own treason, your actions and the consequences
of your selfish behaviour, don’t make out that you’re the innocent party!
”Innocent Party”, san. Fish (Field of Crows, 2003)
Samalla levyllä on hyviä esimerkkejä Fishin tavasta käyttää sanaleikkejä kuin Kaarle Viikate ikään. Vaikkapa Zoo Class -kappaleessa kulutetaan puhki jokainen mahdollinen eläimiin liittyvä kielikuva. Kappaleen ajatus syntyi, kun Fishiä eräällä lentomatkalla epäiltiin terroristiksi – olihan hänellä palestiinalaishuivi kaulassa!
Bears are hunting Wall Street, watching dead cats bounce,
The paper tigers whimper at the clicking of a mouse,
The pigs are grilling suspects; a canary starts to sing,
He’ll be swimming with the fishes sure as Pavlov’s dog drools when that bell starts to ring
”Zoo Class”, san. Fish (Field of Crows, 2003)
Kenties Fishin musiikillisen ja sanoituksellisen uran vaikuttavin tekele on kuitenkin 90-luvun lopun Raingods with Zippos -albumi. Vaikkei levyllä käsitelläkään niin valtavia aiheita kuin edeltäjillään ja seuraajillaan, on Raingodsin kuvaamassa yksityisessä helvetissä jotain kouriintuntuvaa ja liikuttavaa. Albumin b-puoli koostuu liki puolituntisesta Plague of Ghosts -kappaleesta, jota voinee pitää Fishin parhaana tekstinä. Siinä laulun kertojan henkilökohtainen myrsky avartuu maailmanlopun kuvastoksi.
A crowded room of passers by and in the shadows strangers cry, and the ghosts try to hide,
when the rains come, when the storms form, when I wonder who I am in the darkness,
home.
”Plague of Ghosts / Old Haunts”, san. Fish (Raingods with Zippos, 1999)
Empty churches, empty pews, in the subway nothing moves
and the static on the radio is drowning out the sound of Raingod’s dancing,
Empty playgrounds, empty bars, I can’t remember how it was before the flood
when all I had to do was recognise the love that’s trapped inside.
”Plague of Ghosts / Raingods Dancing”, san. Fish (Raingods with Zippos, 1999)
Parhaillaan Fish on puuhailemassa kymmenettä sooloalbumiaan A Feast of Consequences, jonka on määrä ilmestyä ensi vuonna.
Fishin kovimmat albumit:
Raingods with Zippos (1999)
Field of Crows (2003)
Misplaced Childhood (Marillion, 1985)
Vigil in the Wilderness of Mirrors (1990)
13th Star (2007)