Screaming Treesistä, Queens of the Stone Agesta ja The Gutter Twinsistä tuttu Mark Lanegan kävi helmikuussa esiintymässä Isobel Campbellin rinnalla Tavastialla. Samalla hän ehti vaihtaa muutaman sanasen Jean Ramsayn kanssa – myös normaalisti haastatteluissa sivuuttamastaan Screaming Treesistä.
Kuva: Steve Gullick
Viskinpolttaman lauluäänensä polttomerkitsemä Mark Lanegan kävi helmikuun alussa esiintymässä Tavastialla. Lavan tähtenä tosin oli – ainakin teoriassa – skottilaulajatar Isobel Campbell, mutta Lanegan nousi niin vastaanpanemattomasti aisaparinsa ohi esityksen keskushahmoksi, että Jean Ramsay kirjoitti Rumban keikka-arviossaan konsertin muistuttaneen ”Laneganin sooloesitystä keskivertoa ilmaisuvoimaisemmalla taustalaulajalla varustettuna”.
Lanegan itse tuntuu viihtyvän roolissaan muiden tekemien kappaleiden tulkitsijana. Campbellin kanssa levytetty musiikki on kauttaaltaan Campbellin ja kitaristi Jim McCullouchin käsialaa, eikä maestro näe tarvetta sorkkia kaksikon tekemisiä.
”Ei minulla ole niihin biiseihin sanomista. En lisää mitään. Tulen vain paikalle ja laulan ne. Korkeintaan kieltäydyn laulamasta jotain kappaletta”, Lanegan ilmoittaa lakonisesti.
Kiitetyllä Hawk-albumilla (2010) hän kieltäytyi coveroimasta Townes van Zandtin karua klassikkoa No Place to Fall.
”Ei siihen liity mitään dramatiikkaa, en vaan halunnut olla ’se kaveri, joka coveroi Townesia’ joka levyllä. Tein jo sen yhden biisin (Highway Kind) Soulsaversin kanssa, ja Hawk-levyllä laulan yhden Townesin biisin (Snake Song). Hieno biisihän se on, ja mielestäni Willy (Mason) hoitaa sen upeasti levyllä. Olen laulanut sitä nyt livenä ja pidän sen laulamisesta, ei siinä mitään”, Lanegan selittelee.
Mielenkiintoista kyllä, samainen biisi erottui joukosta Tavastian-keikalla. Lanegan lauloi kappaleen nimittäin oktaavia korkeammalta kuin muut biisit, rekisterinsä ylärajoilla. Onko hän karsastanut sen levyttämistä tästä syystä?
Viime vuonna Lanegan kiersi kaksistaan Twilight Singersin kitaristin Dave Rosserin kanssa. Vuodesta 2004 Laneganin uutta soolomateriaalia odottaneille faneille tuo kiertue oli kuin lahja.
”Sitä se oli minullekin. Olen niin pitkään laulanut muiden ihmisten kappaleita, että oli vaihteeksi hauska päästä laulamaan noita biisejä. Se oli myös outoa, jollain tavalla. Elää uudestaan niitä tuntemuksia, jota oli kokenut biisejä kirjoittaessaan. Esitimme jopa yhden Screaming Treesin julkaisemattoman biisin”, Lanegan innostuu.
Aivan, Screaming Trees. Haastatteluissa mies on väistellyt aihetta tai vannonut, ettei bändi koskaan palaa yhteen, mutta nyt hän suostuu puhumaan asiasta.
”Olen ollut yhteydessä niihin tyyppeihin, ehkä Barrett Martiniin eniten. Hän on nykyään zen-pappi ja todella uppoutunut maalaamiseen. Van Conner lähetti minulle syntymäpäivänäni tekstiviestin ja minä laitoin viestin takaisin. Gary Lee Connerista en ole kuullut muuta, kun että hänellä on pari lasta ja hänellä menee muutenkin hyvin”, Lanegan kertoo.
”Hienointa oli nähdä Mark Pickerel yksillä festivaaleilla. Hän tekee nykyään omia biisejään, sellaista americanaa. Oli todella tajunnanräjäyttävää katsoa häntä siellä lavalla”, Lanegan jatkaa.
Lue koko Jean Ramsayn toimittama haastattelu Rumbasta 3/11
Mark Lanegan näyttää innostuneen myös konsolipelimarkkinoista(?!). Ainakin miehen uusi kappale Jacob’s Ladder soi Id Softwaren uuden Rage-pelin trailerin taustalla. Mikäs siinä.