Nosturissa nähtiin lauantaina performanssi, jota on kummasteltu ja paheksuttu sosiaalisessa mediassa jälkeenpäin. Steelchaos-äärimetallifestivaalilla esiintyneiden Ride for Revengen ja Bizarre Uproarin yhteiskeikka jätti jäljen – toisille verkkokalvolle palaneen, toisille kirjaimellisesti paskarannun.
Rautalangasta vääntäen: lavalta heitettiin ulostetta yleisön niskaan.
Black metal -yhtye Ride for Revengen ja kotimaisen noisen pioneereihin lukeutuvan Bizarre Uproarin lisäksi lavalla nähtiin kumiin ja nahkaan verhoutuneita avustajia, joita ohjasi ”b-luokan roskataiteilijaksi” itsensä lukeva Jukka Siikala. Jututimme näitä kolmea tahoa ja tapahtuman järjestäjää.
Black metal on äärimusiikkia, mutta noise ja Bizarre Uproarin edustamaan karskimpaan sellaiseen yhdistetty kuvasto ja performanssi vielä äärimmäisempää. Black metalin parissa verellä lotraus ja esimerkiksi kepin nokkaan nostetut sianpäät on verrattain yleistä, mutta ihmisruumiin eritteet ja lavalta lingottu paska tuntuivat rikkoneen rajoja.
”Tällaisesta ei oltu sovittu Nosturin kanssa, joten eiköhän siinä rajoja rikottu. Avustaja toimi hetken mielijohteesta, enkä ehtinyt reagoida. Kaikkea voi sattua, kun tunteita lietsotaan pintaan, se on pelin henki”, Jukka Siikala kommentoi.
”Itselläni ei ole mitään moraalista ongelmaa minkäänlaisen performanssitaiteen suhteen, jonkun täytyy koetella hyvän maun rajoja ja paikoin jopa ylittää ne brutaalisti. Taiteen täytyy aiheuttaa reaktioita ja joskus ero totaaliseen saastaan on olematon”, Ride for Revengen Harald Mentor sanoo ja jatkaa:
”Moralisteille riittää varmasti turvallisempiakin musiikin muotoja.”
Millaiset raamit tällaiselle esiintymiselle säädetään ennen tapahtumaa ja minkälaisia toimintaohjeita on, kun operoidaan kuolleiden jyrsijöiden ja ulosteen kanssa?
”Lähtökohdaksi sanoin, että esiintymisen voi unohtaa. Vedetään rituaalimainen kuvaussessio eikä mitään teatteria. Kerroin suurin piirtein mitä on tulossa ja mitä avustajilta odotan. Omille impulsseille saa antautua, jos kuvaussession runko pysyy kasassa ja tottelee ohjeita”, Siikala kommentoi ja lisää:
”Kaikki tietävät mahdolliset bakteeririskit. Se on itsestä kiinni, kuinka pitkälle haluaa mennä.”
Paikalla oli paljon silmäpareja, jotka eivät tienneet mitä odottaa. Tuntuuko hedelmälliseltä päästä esittämään transgressiivista performanssia tällaisen yleisön eteen?
”Minulle tämä oli eksploitatiivista. Performanssista syntynyt kuvamateriaali on tärkeintä. Avustajille se oli varmaan transgressiivisempi kokemus, varsinkin ison yleisön edessä. Bizarre Uproarin keikoille ei yleensä eksytä; yleisö on pieni ja se ottaa vastaan, altistuu halulla. Se tuntuu hedelmällisemmältä”, Siikala kommentoi.
Ensimmäinen Bizarre Uproarin ja Ride for Revengen kollaboraatiokeikka oli Jussi Parviaisen elokuviin keskittyneen tapahtuman jatkoklubilla. Parviainen oli Teatterikoulun dramaturgian lehtorina 30 vuotta sitten, kun legendaarinen Jumalan teatteri -esitys nähtiin opiskelijoidensa toimesta. Parviainen itse on sanoutunut irti Jumalan teatterin toimista (mm. ulosteen heittelystä) ja kertoi haastattelussa, että ”jumalanteatteri-ikäpolven täytyy kuolla, ennen kuin sen jäljet pyyhkiytyvät täysin”. Tahdotteko pitää yllä tätä kokeellisen performanssin liekkiä?
”Itselleni Jumalan teatteri oli kova juttu. Liekki palaa”, Bizarre Uproar kommentoi.
Onko artisteilla terveisiä keikan todistaneille ihmisille, joille koettu oli niin sanotusti liikaa?
”Joskus tulee paskaa niskaan. Ymmärrän kyllä, että omalle kohdalle osuessaan vituttaa”, Harald Mentor päättää.
Steelchaos-tapahtuman järjestäjätaho piti välittömästi kyseisen konsertin jälkeen puheen, jossa lupasi vastata mahdollisista seuraamuksista. Pari päivää tapahtuman jälkeen linja pysyy.
”Emme ota kantaa taiteilijoiden tekoihin. Järjestäjän kontolle jää vastuun kantaminen, ja sen teemme”, tapahtuman järjestäjä Jani Laine kommentoi Rumballe viitaten tässä tapauksessa esimerkiksi siivoulaskusta huolehtimiseen.