Hyvää naistenpäivää kaikille ihanille naisille ja naisiksi haluaville! Sen kunniaksi esittelemme eri genreistä viisi tyttöbändiä, joiden edessä miehet vapisevat ja plektrat tippuvat käsistä.
Teksti: Jari Setälä, kuva: Gallhammer
James Brown lauloi joskus muinoin ”It’s a man’s world”. Eipä olisi James-poloinen voinut paljon enempää olla väärässä. Kaikki tietävät, että naiset pyörittävät tätä maailmaa, ja me miehet olemme Rumban toimituskuntaa myöten pelkkiä toivottomia statisteja. Tämä on totuus.
Onneksi kautta äänitaiteen historian ovat myös kauniimman sukupuolen edustajat tarttuneet kitaroihin ja syntikoihin, ja loihtineet instrumenteistaan sellaisia ääniä, joista egoistiset rokkikukkoäijät ovat voineet ainoastaan haaveilla.
Tässä naistenpäivän kunniaksi viisi tyttöbändiä, jotka näyttivät maailmalle missä on miesten paikka. Katuojassa.
Gallhammer
Japanilaisten Vivian Slaughterin, Mika Penetratorin ja Risa Reaperin vuonna 2003 perustama tyttötrio runnoo kaikki norjalaiset corpse-maskipellet maan tasalle tällä infernaalisella black metallin, doomin ja crustin yhdistelmällään. Tämän todistaa kiistattomasti alla oleva live-pätkä.
L7
Los Angelesissa vuonna 1985 perustettu L7 pisti halki, poikki ja pinoon kaikki miespuoliset grunge-kollegansa. Kitaristi-laulajat Suzi Gardner ja Donita Sparks sekä basisti Jennifer Finch ja rumpali Dee Plakas paukuttivat soittimiaan sellaisella vimmalla, että kaikkien Seattlen flanellipaitojen olisi ollut syytä kiikuttaa omat soittimensa kanikonttoriin ja hankkia oikea päiväduuni.
Le Tigre
Le Tigren johtohahmoon Kathleen Hannaan personoituu kaikki se, joka sai jo 90-luvun riot grrrl -aikakautena miehet juoksemaan pillittäen pakoon. Alkuperäinen mellakkatyttö Hanna perusti silloin Bikini Kill -yhtyeen, joka kylvi L7:n ja Babes in Toylandin kanssa kauhua onnettomien tunarimiesten keskuudessa. Sama vimma siirtyi Hannan mukana myös hänen seuraavaan yhtyeensä, electroclash-jyrä Le Tigreen, jossa soittivat lisäksi Johanna Fateman ja JD Samson.
Salt-N-Pepa
Wu-Tang Clan esitti aikanaan väitteen ”Wu-Tang Clan Ain’t Nuthin’ Ta Fuck With”. Näinköhän Wu-Tangin pojat olisivat enää väittäneet samaa, jos olisivat joutuneet ottamaan matsia Salt-N-Pepan leidien kanssa. New Yorkin Queensista lähtöisin olevat Cheryl ”Salt” James, Sandra ”Pepa” Denton ja DJ Spinderella muodostivat ensimmäisen kokonaan naispuolisen hiphop-ryhmän aikakautena, jolloin hiphopin kenttää dominoivat seksistiset miespuoliset gangsta-räppärit. Naisräppäreiden pioneerit tehtailivat hittejä 90-luvun puolivälissä ja tekivät hatunnoston arvoisen levytysuran, johon mahtui peräti seitsemän albumia. Alapuolella on timanttinen live-medley trion suurimmista hiteistä.
Sleater-Kinney
Vuonne 1994 Washingtonissa perustettu Sleater-Kinney saattoi olla hetkellisesti maailman kovin rock-bändi. Laulaja-kitaristit Corin Tucker ja Carrie Brownstein ottivat riot grrrl -aikakauden rosoisen punk-asenteen ja lisäsivät siihen elementtejä niin Gang of Fourin, Fugazin kuin Sonic Youthinkin kaltaisten bändien arvaamattomasta kitarapoliitikasta. Lopputuloksena oli jotain primaalia, jossa kohtasivat raaka voima, pop ja herkkyys. Kuriositeettina yksi bändin monista rumpaleista, Laura McFarlane, perusti myöhemmin Australiassa mainion ninetynine-yhtyeen.
…
Oikaisu: Erehtyväinen ja typerä on ihminen, sillä jutussa oli räikeä asiavirhe liittyen Le Tigren jäsenistöön. Tästä nöyrin ja vilpittömin anteeksipyyntö.