Rumban juttusarjassa nostetaan esiin kiinnostavia ja potentiaalisia nimiä. Haastattelussa käydään läpi paitsi artistin suhtautumista musiikkiin, myös sitä miten ja miksi hän valitsi artistin polun. Edellisessä osassa oli Senni, ja sen löydät täältä.
Tuottaja-artisti Pixiepilvi julkaisi debyyttisinglensä Unelma perjantaina 3. lokakuuta. Poikkihuilua, rosoisia rumpusampleja ja koukuttavan laulumelodian sisältävä kappale on tehty Elsa Töllin ja Kalifornia-Keken kanssa, joista jälkimmäisen kanssa Pixiepilvi työstää ensi vuonna ilmestyvää debyyttilevyään.
“Unelma on tunnustus siitä, että unelmaa on – ehkä egon vallassa – kohdeltu väärin”, Pixiepilvi eli Pilvi Kekkonen kertoo. ”Biisissä ja musiikkivideossa valo voittaa kuitenkin pimeän. Puhuteltu ‘Unelma’ voi kullekin kuuntelijalle tarkoittaa eri asiaa: elämäntehtävää, henkilöä, päämäärää tai vaikkapa työtä.”
Unelma-kappaleen musiikkivideon on tehnyt digikamerataiteestaan tunnettu Vita Edvards. Lopputulema on kehon liikettä ja luonnonelementtejä yhdistelevä vuoropuhelu, jossa tarina tulee kerrotuksi valon ja varjon kontrastein.
Tukholmassa biisinkirjoitusta ja musiikintuotantoa opiskellut Pixiepilvi on palannut takaisin kotikaupunkiinsa Helsinkiin, ja haluaa taiteellaan luoda jotakin tuoretta ja tunnistamatonta Suomen musiikkikentälle. Artistin voi nähdä livenä Suomenlinnan Pajasalissa 1. marraskuuta, Korjaamolla 3. joulukuuta sekä Ääniwallissa 5. joulukuuta.
Mikä soi napeissa just nyt?
”Okloun ja Bladeen Take Me By the Hand sekä Jockstrapin Concrete Over Water. Oklousta en pääse yli, vaikka yrittäisin. Hänen musiikissaan kiehtoo eteerinen ja lohdullinen soundimaailma yhdistettynä ihon alle meneviin laulumelodioihin. Jockstrap taas resetoi aina mun aivot ja muistuttaa, että taiteessa kaikki on sallittua.”
Mist sä tuut?
”Olen viettänyt lähes koko aikuisikäni Tukholmassa, mutta nyt asun taas kotikaupungissani Helsingissä. Aloitin huilunsoiton viisivuotiaana Suzuki-menetelmällä, ja siitä asti melodiat, laulaen tai soittaen, ovat olleet minulle kuin toinen tapa puhua. Teininä uppouduin Max Martinin 2000-luvun alun hitteihin, ja niiden kautta rakastuin korviani myöten popiin.”
”18-vuotiaana aloin kärsimään selittämättömistä äänihuulioireista, ja laulaminen oli tosi hankalaa. Ehkä tämänkin seurauksena hain opiskelemaan biisinkirjoitusta ja tuottamista Tukholmaan. Ruotsista löytyi ratkaisu myös ääniongelmiin, kun eräs ruotsalainen huippukirurgi löysi äänihuulestani kystan, leikkasi sen ja sain lauluääneni takaisin. Kaikki on mennyt varmaan just niin kuin pitikin, sillä en tiedä olisinko löytänyt musatuotannon äärelle ilman tätä kokemusta. Tuntuu, että nykyisessä musiikissani kaikki matkani käänteet kaikuvat kauniilla tavalla.”
Silloin tajusin, että haluan artistiksi.
”Muistan, että mua joskus ärsytti, kun taiteilijat vastasivat tähän klassikkokysymykseen jotenkin niin, että ’En valinnut tätä, vaan tämä valitsi minut’ tai ’Minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin ryhtyä taiteilijaksi’. Mietin aina, että miten niin ei ollut vaihtoehtoa?”
”Mutta kun lopetin musiikin korkeakouluopinnot vuonna 2019, ymmärsin nämä ’kliseiset’ vastaukset. Kun kukaan ei enää pyytänyt tai odottanut multa sitä, että täytän elämäni musiikin tekemisellä, niin tajusin, että haluan tehdä tätä enkä mitään muuta. Että mun tehtävä tässä elämässä on tehdä lauluja ja laulaa niitä muille.”
”Niinpä vastaan kysymykseen kutakuinkin samalla lailla: en oikeastaan koskaan valinnut tätä, vaan se on ollut ääni tai kutsu mun sisällä, jota en ole voinut jättää huomiotta. Ei ollut muuta vaihtoehtoa.”
Musiikillinen esikuvasi?
”Tähän olisi varmasti monta, mutta jos yksi pitää nimetä, se on Björk. Hänen tarinansa, ajattelunsa ja musiikkinsa ovat olleet mulle suuri apu silloin, kun oma tekeminen on ollut solmussa. Hyvissäkin hetkissä hän on ollut mukana: monet omista tärkeimmistä biiseistäni ovat syntyneet niin, että Björkin musiikki on ollut referenssinä tuotannossa, melodiassa tai tekstissä. Suosittelen muuten lämpimästi podcastia Björk: Sonic Symbolism, jossa hän avaa levyjensä syntyprosesseja.”
Supervoimasi?
”Voisin suoltaa erilaisia pop-melodioita yhden sointukierron päälle vaikka 100 000. Toinen supervoimani on se, että yhdistän klassisen musataustani ja popin vapaasti. Poikkihuilu klubibiitin päällä on mulle täysin luonnollinen ajatus.”
Jos nyt kuulisit musiikkiasi ensimmäistä kertaa, mihin siinä rakastuisit?
”Rakastuisin hiukan epätyypillisiin, mutta koukuttaviin melodioihin, sekä genrejä yhdisteleviin tuotantoihin.”
Pixiepilvi?
”Pixiepilvi on herkkä, väkevä ja vähän quirky artisti, jonka musiikissa yhdistyvät yllättävyys ja yksinkertaisuus. Haluan pyrkiä luomaan jotain uutta ja tunnistamatonta, sillä sellainen musiikki kiinnostaa mua itseäni kaikkein eniten.”
”Pixiepilvin tekstit eivät välttämättä avaudu heti ensikuulemalla, eivätkä ne aina käsittele perinteisimpiä pop-biisin teemoja. Viime perjantaina julkaistu debyyttisingleni Unelma kertoo ajasta, jolloin kadotin yhteyden omaan luovuuden lähteeseeni: kykyyni luoda musiikkia. Silloin elämääni laskeutui kaoottisuus ja raskaus, mutta samalla suunta tuntui kirkkaammalta kuin koskaan: tiesin, että tekisin kaikkeni löytääkseni sen uudestaan. Onneksi niin myös kävi!”
”Esikoisalbumillani (2026) on kappaleita, joita olisin itse kaivannut matkalleni edellisessä elämänvaiheessa. Artistina mulle suurin täyttymys on se, kun kuulen, että joku on saanut musiikistani jotakin, oli se sitten lohtua, virtaa, inspistä tai vaikka ihan vain pienen tauon omista ajatuksista.”