Punkkareiden vapaavuosi – mitä Pertti Kurikka ja Kari Aalto ovat tehneet Pertti Kurikan Nimipäivien lopetettua?

Kun PERTTI KURIKAN NIMIPÄIVÄT lopetti, Pertti Kurikalla on ollut paljon enemmän aikaa käydä kirppareilla ja Kari Aallolla paljon enemmän aikaa juoda viinaa.

27.12.2017

”No on täällä helvetti väkeä”, Pertti Kurikka sanoo.

”Vittu saatana”, Kari Aalto sanoo.

Olemme Creatin näyttelytilassa Albertinkadulla Punavuoressa. On vasta alkuilta, mutta pienehkö galleria on niin täynnä, että ilmankosteus ja kuumuus ovat merkittävän suuria.

Meneillään on Pertti Kurikan Nimipäivät -yhtyeestä kertovan kirjan ja valokuvanäyttelyn avajaiset, ja se näyttää kiinnostavan ihmisiä taajaan ja laidasta laitaan. Kävelemään ei pysty, vaan liikkuminen on tungeksintaa.

”Voi vittu!” Aalto sadattelee, kun vessaan ei meinaa päästä, vaikka kuinka odottaa.

”Ei riidellä, ei nyt riidellä”, Kurikka laannuttelee.

Tilanne tuntuu vaikuttavan etenkin Aallon hermoihin.

”Että ihmiset voi olla tyhmiä. Mä en tykkää. Jos menet jotain moikkaamaan, niin pitäisi moikata takaisin”, Aalto sanoo.

Lienee parempi siirtyä Aallon ja Kurikan kanssa lähiravintolaan, jossa pystyy sentään kuulemaan oman äänensä. Siellä kaverit saavat kertoa, millaista on ollut olla vapaalla pitkän bändirupeaman jälkeen.

”No niin, aloitetaanko tämä homma?”, Kurikka kysyy, kun istumme viimein rauhassa Punavuoren Ahvenessa.

Toki.

Miten kaverit viettävät aikaansa näin vapaa-ajalla, kun Pertti Kurikan Nimipäivät lopetti viime vuonna?

Eivät ainakaan kahdestaan.

”Ei olla yhdessä vapaa-ajalla”, Aalto sanoo.

”Joo ei olla”, Kurikka komppaa.

Kysymys ei ole siitä, etteivätkö he tulisi keskenään toimeen, vaikka silloin tällöin heidän välilleen syttyykin pieni riita.

”Tärkeää on se, että sovitaan. Ei sitten ole kiva, jos aletaan olla nyrkit pystyssä.”

Syy yhdessäolottomuuteen on ihan selvä, Kurikka sanoo:

”Kari on jossain muulla ja minä olen jossain muualla.”

Eli missä?

Aallon suosikkiharrastuksiin kuuluvat verrattain perinteiset jutut: kavereiden näkeminen, musiikin kuuntelu ja sen sellainen. Hän harrastaa myös autoja ja moottoripyöriä, ja kuuluu Wheelers-nimiseen moottorikerhoon.

”Meillä on siellä 50-luvun autoja, 60-luvun autoja ja 70-luvun autoja – kaikennäköisiä amerikkalaisia autoja. Ja cruising-autoja sekä kiihdytysautoja sekä kolmipyöräisiä ja kaksipyöräisiä englantilaisia ja amerikkalaisia moottoripyöriä, joissa on runko, keula, pakoputket ja moottori”, Aalto sanoo.

Myös Kurikka on innostunut autoista.

”Minullakin on kotona 50-luvun amerikkalainen auto. Aika paljon niitä on”, hän sanoo.

Kurikan harrastuksiin kuuluu pääasiassa kirpputoreilla juokseminen.

”Käyn Itäkeskuksen kirpparilla ja Hämeentie 31 -osoitteessa olevalla kirpparilla. Ja Hietsun kirpparilla, mutta se ei ole enää auki, vaan kirpputori tapahtuu aina viikonloppuisin jäähallilla. Ja sitten käyn Kinaporin kirpparilla. Ja joskus myös Malmin kirpparilla.”

Kirpparilta mukaan tarttuu kaikenlaista, kuten levyjä, joita Kurikalla on tolkuton määrä. Levyjä hän ostaa myös uusina.

”Ostan Stockalta, Levykauppa Äxästä ja Keltaisesta Jäänsärkijästä kotimaisia ja ulkomaisia uutuuksia”, Kurikka sanoo.

Bänditoiminnan loppumisen myötä tätä kaikkea on saanut tehdä viime aikoina enemmän kuin aikaisemmin. Kumpikaan ei myönnä, että mieli olisi ollut silloin tai nytkään lainkaan haikea.

”Saatiinhan me aika paljon kaikkea aikaan”, Aalto sanoo ja Kurikka nyökkäilee.

Bändin kanssa ollessa jatkuva haastattelusta toiseen juokseminen ja toimittajien samat kysymykset meinasivat kuulemma alkaa rasittaa.

Sekä tietenkin se, että kun jengi koko ajan repi kundeja käsistä sinne ja tänne, ei ollut aikaa niille vapaa-ajan jutuille – joista eräs taitaa olla Aallon mielestä se kaikkein miellyttävin harrastus.

Muiden aktiviteettien lisäksi Aalto tykkää viettää aikaansa paheiden parissa.

”Juon viinaa ja poltan tupakkaa. Juon niin paljon viinaa ja poltan niin paljon tupakkaa vapaa-ajalla, että ei ole aikaa ylimääräisiin hommiin ja juttuihin”, Aalto sanoo.

Kun hän näkee kavereita, sekin tapahtuu yleensä baarissa. Aallon suosikkibaari on entinen Kallion Tauko.

”Nykyään se on muuttunut vähän ruokaravintolaksi, mutta saa sieltä viinaa joka päivä”, Aalto sanoo.

Kaljaa Aalto juo vain, jos tarjotaan.

”Nuorempana join paljon kaljaa, mutta päätin, että en osta enää omilla rahoillani kaljaa. Jos joku sen kaljan tarjoaa, niin totta kai silloin sen juon”, Aalto sanoo.

Sen sijaan häntä miellyttävät lonkero ja siideri sekä viski. Ja mustikkashotit.

”Siksi, että mustikka on hyvä marja. Se auttaa moneen asiaan. Kun syö mustikkaa ja juo mustikkakeittoa, se pitää vatsan hyvällä tuulella, samoin kuin puuro ja kaikki tuollainen. Mutta mustikka on terveellinen ja ravitseva marja. Siitä saa paljon voimaa ja energiaa”, Aalto sanoo.

Eikö häntä huoleta, että jatkuva viinanjuonti voi saada terveyden pettämään?

”Joo, voihan se pettää. Mutta olen aikuinen mies enkä mikään lapsi enää. Ja minulle ei tule koskaan krapulaa, koska juon ennen nukkumaanmenoa kolmekymmentä lasillista kirkasta vettä. Jos juon sitä enemmän, tulee yliannostus.”

Aaltoa alkaa naurattaa.

”Aika nopeaan tahtiin vedän sitä vettä, haha!”

Musiikkia kumpikaan ei ole hylännyt. Kurikka on kuulemma mukana esimerkiksi Popedan uudella levyllä (Popeda ei vahvistanut tietoa – toim. huom.), ja Aallolla on blues-yhtye ja punk-yhtye, joissa hän soittaa rumpuja. Lisäksi on vielä sooloprojekti, jossa Aalto laulaa.

”Milloin se punkki-cd tulee teiltä? Tai kasetti?” Kurikka kysyy.

”Se riippuu. Eikä se ole punkkikasetti. Siinä on rokkia ja iskelmää ja reggaehöppänöintiä.”

”Aijaa? Että se on vähän erilaista musiikkia sitten?”

”Joo.”

”No hyvä… sori, kun minä höpötän tässä jonninjoutavaa paskaa”, Kurikka sanoo ja räjähtää nauramaan.

Hän lisää: ”Mutta eikö nyt mentäisi takaisin jo sinne näyttelyyn?”

Aalto lähtee Kallion kautta kotiin, koska huomenna on aikainen herätys. Kurikka jatkaa avajaisten jatkoille Iggy’s-baariin, jonne suuri osa avajaisvieraista niin ikään lähtee.

Iggy’sissä hiljennytään hetkeksi, kun Kurikka pitää puheen.

”Täytin tapaninpäivänä 60. Ja seuraavana tapaninpäivänä täytän 61. Ja sitten tapahtuu vaikka mitä! Jotain hauskaa! Mutta en koskaan unohda tätä bändiä, enkä haluakaan unohtaa. Haluan kiittää tässä nyt”, Kurikka sanoo.

Ihmiset taputtavat ja osoittavat viheltäen suosiotaan.

Puheet on pidetty, ja nyt olisi tarkoitus laittaa Kurikan itse kasetille äänittämää musiikkia soimaan loppuillaksi.

Laitetaanko kasetti sisään?

”Laitetaan laitetaan. Anna palaa. Anna palaa vaan!”

Lisää luettavaa