Ritchie Blackmore’s Rainbow on julkaissut uutta musiikkia yli 20 vuoden tauon jälkeen – mitäänsanomattomampaa ratkaisua saa valitettavasti hakea

Ritchie Blackmore
Kuvassa Ritchie Blackmore

Ritchie Blackmore on kummallinen mies.

Kitaristi ilmoitti viime kuussa äänittäneensä kaksi kappaletta Ritchie Blackmore’s Rainbow -nimellä. Blackmoren aktivoitua bändinsä uudelleen vuonna 2015 nämä kappaleet olisivat ensimmäiset Rainbow-studiojulkaisut yli 20 vuoteen, sitten vuoden 1995 Stranger In Us All -albumin.

”Olimme studiolla ja äänitimme kaksi kappaletta uuden Rainbow-laulaja Ronnie Romeron kanssa. Kirjoitin yhden uuden biisin ja versioin yhden vanhoista”, Blackmore kertoi japanilaiselle Burrn!-lehdelle huhtikuussa.

Blackmoren mukaan tulossa piti olla uusintaversio kasariklassikosta I Surrender sekä kokonaan uusi kappale Land of Hope and Glory. Odotukset etenkin uutta biisiä kohtaan nousivat välittömästi.

Nyt kappaleet on julkaistu. Kuten bändin nimi painottaa, Rainbow todella on Ritchie Blackmoren yhtye – sen verran erikoinen ja ketään kosiskelematon ratkaisu ”uusi single” on.

Voisi olettaa, että uusi Rainbow-kappale kumartaisi joko bändin 1970-luvun hard rock -vaiheelle tai 1980-luvun kasarirokimmalle tuotannolle. Uuden, Dio-tyylisen laulajan Ronnie Romeron äänen luulisi olevan isossa osassa. Blackmore on jo aiemmin palannut rockimpaan tyyliin, joten rosoisempi käsittely olisi todennäköistä.

”Uusi single” Land of Hope and Glory ei kuitenkaan tee näistä mitään. Se on vajaa kolmeminuuttinen instrumentaaliversio brittiläisestä, vuonna 1902 kirjoitetusta klassisesta patrioottisävellyksestä, jonka voi kuulla sotilaallisissa menoissa tai Britannian kansallislauluna God Save the Queen -sävelmän sijaan.

Sävellys ei siis ole Blackmoren oma, eikä erityisen omintakeiseksi muutettu. Se sopisi paremmin Englannin Valioliigan puoliaikaviihteeksi kuin klassikkobändin uudeksi singleksi yli kahdenkymmenen vuoden tauon jälkeen.

Klassikkokappale I Surrenderin uusintaversiossa ei myöskään ole uutta tai ihmeellistä. Uusi laulaja Romero on ainoa selkeä muutos vuoden 1981 alkuperäisversioon, eikä hän hienosta laulusuorituksesta huolimatta pelasta tylsää versiota ”meh”-efektiltä.

Kun artistit ilmoittavat julkaisevansa uutta musiikkia vuosikymmenten tauon jälkeen, odottaa musiikilta yleensä enemmän kuin kansallisen hymnin tapailua kitaralla. Kun Blackmore vielä kertoi, ettei bändillä ole minkäänlaisia albumintekosuunnitelmia, emme voi kuin keittää kahvit ja kaivaa kiinnostuskiikarimme esiin.

Kuuntele kappaleet I Surrender ja Land of Hope and Glory alta.