Kerroimme alkuviikosta Sannin uudesta ep:stä, jonka kohdalla artisti oli vaikean päätöksen edessä. ”Jättääkö kaikki julkaisematta vai julkaista eheä, mutta itselle jo osittain vieraalta tuntuva albumi”, Sanni kertoi etukäteen. ”Lopulta päätin, että haluan julkaista kokonaisuudesta vain itselleni tärkeimmät biisit. Ne, jotka kiteyttävät parhaiten parin vuoden matkani kaikkine sen myllerryksineen.”
Nyt viiden biisin ep on julki. Perjantaina Warnerin kautta ilmestynyt Kesken sisältää jo julkaistujen Pettäjä– ja Kesken-kappaleiden lisäksi kolme aiemmin julkaisematonta biisiä. Yhdessä Sannin kanssa kokonaisuutta ovat olleet tuottamassa Alpo Nummelin, Jukka Immonen ja Jori Sjöroos.
Vaikka Sanni kertookin kirjoittaneensa levyntekoprosessin aikana alun perin kymmenittäin biisejä, muodostavat lopulliset viisi ep:lle valikoitunutta kappaletta eheän ja loogisen kokonaisuuden. Kappaleisiin piiloutuvien polkujen keskeltä aukeaa ovia, joiden takana voi nähdä häivähdyksiä vaihtoehtoisista todellisuuksista ja vielä ratkaisematta olevista tarinoiden lopuista, mutta toisaalta viesti on suora ja selkeä. Ep:llä on läsnä elämä, yksinkertaisesti ja moniulotteisesti, runollisesti ja raa’an rehellisesti.
Jo aloitusbiisissä käsitellään avoimesti kiireen keskellä unohtunutta kykyä kohdata itsensä ja ulkoisten paineiden luomaa etäisyyttä omiin ajatuksiin, mikä viitoittaa tietä kohti arastelematonta ja teeskentelemätöntä yleisilmapiiriä. Sanni kirjoittaa suoraan, mutta pop-musiikin kontekstin mukaisesti taiteellisia kriteerejä noudattaen. Lauseiden takaa kurkkivat piilomerkitykset ovat käsinkosketeltavan läsnä, vaikka kokonaisuus on koristeellisuudessaan suorastaan sadunomainen. Siitä hyvä esimerkki löytyy ep:n lopetuskappaleen riveistä, jotka kertovat suhteesta, joka ei koskaan kasvanut täyteen potentiaaliinsa: “Vielä joskus hetkeks unohtuu miltä ihosi tuntuu / Muistatko sä sen hetken, kun päällä oli vain kuu”.
Tyhmä– ja Pettäjä -biiseissä Sanni käsittelee empatialla ja vilpittömyydellä pettämistä, asiaa suoranaisesti hyväksymättä kuin tuomitsemattakaan. Huomionarvoista kappaleissa on nimenomaan tämä tietynlainen etäisyys, joka mahdollistaa aiheen monipuolisen käsittelyn. Toisaalta samanaikaisesti etenkin Pettäjä-biisissä kielletyille teille johdattelevat liekehtivät ja jatkuvassa särkymisvaarassa olevat tunnelmat ovat intensiivisesti läsnä, ristiriitaisten tuntemusten sekasorto melkeinpä liian silmillä.
Juuri tämä läsnäolo ja aitojen tuntemusten välittyminen kappaleiden ytimestä tekee ep:stä niin onnistuneen. On ilo kuunnella inhimillistä musiikkia, jossa pakonomaisen onnellisen lopun metsästämisen sijaan ollaan kiinnostuneita siitä, mitä oikeasti kuuluu. Miltä oikeasti tuntuu, kun kumppani pakkaa aamukolmelta laukkujaan ja riidan keskellä herää repivä tarve huutaa “mä rakastan sua”. Kun tietoisesti tekeytyy tyhmäksi, jotta pääsee hieman lähemmäs kiellettyä nautintoa. Kun sattuu. Kun hyväksyy.
”Rakastan tätä kokonaisuutta”, Sanni sanoo. ”Tällä viiden biisin ep:llä haluan dokumentoida aikakauden elämästäni, jotta uusi sivu saa kääntyä.” Levy onkin Sannin ominatakeiseen lauluääneen käärittynä erittäin vahvasti artistin itsensä kuuloinen, ennakoiden kuitenkin mahdollisesti jonkinlaista tulevaa käännettä. Tuotannollisesti ep liikkuu koukeroisen kokeellisissa, eeppisen näyttävissä ja klubimusiikin konventioita kekseliäästi hyödyntävissä sfääreissä. Voit kuunnella koko levyn alta.