Jean Ramsay julkaisi tällä viikolla debyyttialbuminsa Between The Briar and The Rose.
Urallaan Ramsay on soittanut helsinkiläisessä garage / punk /heartland rock -orkesterissa The Spoonshiners vuodesta 2007 (yksi julkaistu ep, yksi julkaisematon albumi), folk-duo Tshokkinen & Ramsay’ssa (yksi julkaisematon mini-lp) ja Liimanarinan Dylan-projektissa LiimaDYLnarina taiteilijanimellä Gordon Sibelius (yksi julkaistu cd, Dokauschwitz).
Ramsay mainitseen esikuvakseen Townes van Zandt’in, jolle hän kertoo olevansa ”muutoinkin velkaa lähes kaiken.” The Wheel on Ramsayn mukaan hänen tähän asti paras kappaleensa, ja live-esiintymisten yhteydessä hän omistaa sen aina ”Elokapinan keloapinoille” ja kuolevalle planeetalle ylipäänsä.
Albumi on ollut enemmän tai vähemmän tekeillä kolmenkymmenen vuoden ajan. Lainatkaamme artistin hersyvästä, mustaa huumoria tursuavasta tiedotteesta herkullisimpia kohtia, jotka avaavat prosessia kohti uran ensimmäistä soolotäyspitkää. Tiedote on kuin levy, tai kuten artisti itse määrittelee musiikkinsa: ”Kuin ihmiselon kolikko, josta ei koskaan tiedä saako kruunan vai klaavan. Mustaa on, mutta niin on huumorikin.”
”On ihmisiä, jotka ovat odottaneet liki kolmekymmentä vuotta, että ex-muusikkokriitikko (Ramsay tunnettaan myös Rumban avustajana), langennut levykauppias, evp amanuenssi, kausiluontoinen museonjohtaja, yhden kirjan tietokirjailija, nykytaiteen tuntiopettaja ja osa-aikainen viinakauppias Jean Ramsay julkaisisi levyn. Heitä ei ole paljon, mutta he todella pitävät lakritsista. (mikä sanonta?)”
”Ramsay tunnetaan valtakunnan virallisena dylanologina, joka kommentoi kaikkea Bob Dylaniin liittyvää kaikissa suomalaismedioissa sekä pitkistä ”jaarittelevista ja naismaisista” musiikkikritiikeistään. Jäätyään koronan myötä työttömäksi Ramsay alkoi kuolemanpelossaan soittaa vanhoja kappaleitaan talteen YouTube-sivustolleen kylmässä ja lämmittämättömässä talossaan. Rottainvaasion ja kuolevan maailman keskellä runosuoli alkoikin vanhalla paskalla mäkistartannua sykkiä, ja 2000-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä lukemattomissa baareissa ja pizzerioissa soolokeikoilla puhkikulutettujen 20-30 opiskeluaikana kirjoitetun soolokappaleen rinnalle syntyi yli 60 uutta kappaletta.”
”Tästä materiaalista Ramsay ammensi tälle ensimmäiselle soololevylleeen. Prosessi oli dogmaattisen pelkistetty: kappaleet kalastettiin yksin ullakkohuoneessa ja usein ensimmäisellä otolla. Idea oli tallentaa esityksiä, jossa musiikki ja sanat ovat yhtä. Koko prosessin lähtölaukauksena toimi äänityöläinen Jukka Hiltusen (Musti Laiton, Hobo Quartet, Viidakon tähtöset ja muut lukuisat TV-produktiot) lahjoittama Shuren MV-88 -mikrofoni, jolla muutoikin lähinnä iPhonensa kautta operoiva ja ekaistoiva Ramsay sai itsensä talteen tavalla, joka ei musertanut taiteilijan herkkää lasieläimen sielua.”
Levyä saa tilaamalla death folk & doom county -artistilta itseltään Bandcamp-sivuston kautta ja valikoiduista levykaupoista (Stupido Market, Black & White ja Vinyylivimma).
Albumin Bandcamp-sivulle pääset tästä.