Viime päivien ja viikkojen julkisessa keskustelussa seksuaalinen häirintä ja ahdistelu on ollut pinnalla ympäri maailmaa. Homma lähti ainakin osittain liikkeelle Hollywoodin Harvey Weinstein -skandaalista ja sen innoittamasta #metoo-kampanjasta sosiaalisessa mediassa.
Myös musapuolella sekä tunnettuja että vähän tuntemattomampia uhreja on astunut esiin kuin sieniä sateella puhumaan kokemuksistaan: oli Björk ja Lars von Trier, oli Pussycat Dolls ja Kaya Jones, oli R. Kelly, oli Real Estate -bändin Matt Mondanile, ja niin edelleen… Ja tässä puhutaan tosissaan vain parista viime viikosta.
No. Samaan sumaan mahtuu ilmeisesti pohjaton määrä lisää surkeutta. Nyt äänessä on Crystal Castles -bändistä vuonna 2014 pahoissa riidoissa lähtenyt solisti Alice Glass.
Glass syyttää pitkässä julkilausumassa bänditoveriaan Ethan Kathia (oikealta nimeltään Claudio Palmieri) systemaattisesta henkisestä ja seksuaalisesta väkivallasta jo siitä lähtien, kun Glass oli vasta 15-vuotias.
Palmieri antoi lausuman mukaan alaikäiselle tytölle alkoholia ja huumeita ja harrasti kymmenen vuotta nuoremman Glassin kanssa seksiä, joskus luvan kanssa ja joskus ilman. Vanhempi mies onnistui manipuloimaan teinitytön perustamaan kanssaan bändin, koska:
”Minun silmissäni hän oli paikallinen rock-stara, koska olin nähnyt hänen silloisen bändinsä Kill Cheerleaderin telkkarissa. Suuri osa ystävistäni meidän punk-skenessämme oli jo ehtinyt joutua toisten, vielä vanhempien miesten hyväksikäyttämäksi, joten minulle tämä tilanne tuntui normaalilta.”
Kun bändin suosio kasvoi, Palmierin kontrolloiva käytös paheni. Glass kirjoittaa, että bänditoveri pahoinpiteli häntä fyysisesti, ei antanut Glassin omistaa omaa puhelinta eikä luottokorttia, luki Glassin kaikki sähköpostiviestit, päätti kenen kanssa Glass sai ystävystyä ja kontrolloi Glassin syömisiä.
”Mutta kuten väkivaltaisissa suhteissa joskus käy, Claudion julmuutta seurasi usein hyväsydämisyys. Hän oli erittäin taitava salaamaan kauhean kohtelunsa minua kohtaan. Hän oli joskus hurmaava, hän oli super-suojelevainen minua kohtaan, ja mikä tärkeintä, minä rakastin bändiä, joka meillä oli yhdessä.”
Glass kirjoittaa kohtelun ajaneen hänet itsemurhan partaalle, mutta hänellä kesti vuosia tehdä päätös lähteä.
”Bändistä lähteminen oli elämäni vaikein päätös – Crystal Castles oli minun kaikkeni. Musiikkini, esiintymiseni ja fanini olivat ainoat asiat, jotka omistin koko maailmassa. Luovuin siitä kaikesta ja aloitin uudestaan: en siksi, että halusin, vaan siksi, että minun oli pakko.”
Koko lausuman voi lukea Alice Glassin omilta verkkosivuilta.