Tuukka Hämäläinen syventyy rocklyriikka-blogissaan tällä kertaa itse vanhan kehnon tuotantoon, ja nimenomaan uuden vuosituhannen teoksiin. Minkälaisen sijan miehen uusin levy Kaksi lensi tuulen mukaan saa, kun sitä verrataan Röyhkän muihin myöhäiskauden albumeihin?
Teksti: Tuukka Hämäläinen, kuva: Juuso Westerlund
Kauko Röyhkä ei ole koskaan kadonnut mihinkään. Hän on tehnyt musiikkia ja kirjoja tasaista tahtia jo yli 30 vuotta. Viimeiset pari vuotta Röyhkä on ollut kovassa nosteessa, ja hiljattain julkaistiin Kauko Röyhkä & Riku Mattila -kaksikon toinen studioalbumi Kaksi lensi tuulen mukaan (2011).
Voin olla yön, en enempää
Sä tarvit isän kädestä
Nyt pyyhi kyyneleet ja ryystä räät:
et kuollut vielä tänäänkään
Kukaties huomenillalla
saatat kelluu uima-altaassa
kasvot alaspäin ja kohmeessa
lennät kädet auki kohti helvettii
Helvetti (Kauko Röyhkä & Riku Mattila, 2008)
Näin komeasti alkoi Röyhkän ja Mattilan edellinen yhteisalbumi, joka avasi uuden kauden Röyhkän tuotannossa. Albumi, jonka nimi piti etukäteen olla Kaikki menee hyvin kun olet nuori, kokeili rohkeasti uusia ulottuvuuksia musiikissa ja sanoituksissa. Helvetin lisäksi mieleenpainuvinta antia oli levyn lopettava Välitila, jossa Röyhkä kertoi puheenomaisen kertomuksen valveen ja unen rajalta.
Uusi albumi on kaikkea aivan muuta kuin edellinen – siis Röyhkän kategoriassa. Kaksi lensi tuulen mukaan on perinnetietoinen ja muistuttaa paljon edeltäjäänsä enemmän Röyhkän soolouran tuotoksia. Se on kuitenkin paljon popimpaa ja helpommin lähestyttävää musiikkia kuin Röyhkä on ollut pitkiin aikoihin, ja single-biisi Sinä onkin saanut runsaasti radiosoittoa.
Sinä, vain sinä
Ei oo mitään muuta tarkoitusta
Sinä, vain sinä
Ei mitään muuta syytä jatkaa
Sinä (Kaksi lensi tuulen mukaan, 2011)
Uudella levyllä Röyhkän tekstit ovat suorastaan positiivisia – jopa hauskoja. Irtauduttu on ainakin turhasta vakavuudesta, vaikka jonkin hieman ärhäkämmän biisin levy olisi ehkä kaivannutkin. Saippuasarjojen tähdet ja Sukujuhlat ovat selvästi huumorisävytteisiä biisejä, joissa tunnistaa samoja sävyjä kuin Röyhkän romaaneissa.
Katson tv:stä saippuasarjoja
silloin kun ei ole mitään muuta tekemistä
katson tv:stä saippuasarjoja
en osaa muutakaan
Pidän selkeistä kuvakulmista
ja mutkikkaista ihmissuhdekuvioista
ja halvoista lavasteistakin
pidän saippuasarjoista
Saippuasarjojen tähdet (Kaksi lensi tuulen mukaan, 2011)
Jos sanoituksista voi mitään päätellä, voisi Röyhkän uusi albumi myydä edeltäjiään paremmin. Se on helppo, kevyt ja ilmava. Mutta ne ovat myös uuden tyylin suurimmat ongelmat. Jos on kuunnellut Röyhkän koko tuotannon ja pitänyt edellisen Röyhkä & Mattila -levyn sekä sitä seuranneen Röyhkä ja Rättö ja Lehtisalo -projektin poikkeavista tyyleistä, on uusi levy liian helppo. Se on liian köykäinen, eikä tarjoa mitään huikean mieleenpainuvaa.
Ei kai miehen tarvi aina olla macho.
Kyllä mieskin kyyneleitä vuodattaa.
Ei kai miehen tarvi aina olla macho.
Kyllä mieskin saa, jos haluaa,
heikkoutensa paljastaa.
Se on todellista vahvuutta.
Ei kai miehen tarvi aina olla macho (Röyhkä ja Rättö ja Lehtisalo, Hiekkarantaa, 2009)
Röyhkä muistetaan parhaiten 1980-luvun ihmelapsena, vaikkei hänen kynänsä ole missään vaiheessa tylsynyt – päinvastoin. 2000-luvun vaihteessa ja alkupuolella Röyhkän materiaali ei vain saanut erityistä huomiota. Tuona aikana hän kuitenkin teki aivan timanttisia levyjä, kuten Elämä ja kuolema (2005), Etsijät (2002) ja Miss Farkku-Suomi (2001).
Jälkimmäiseksi mainittu on edelleen Röyhkän tuotannon ehein teemalevy, jonka kanssa korreloi miellyttävästi samoihin aikoihin kirjoitettu Miss Farkku-Suomi -romaani (Like, 2003). Albumi sekä kirja liikkuvat 1970-luvun (ja Röyhkän oman nuoruuden) maisemissa, kun punk rantautui Suomen pohjolaan sai nuorison sekaisin.
Juostaan, juostaan
Juostaan Cooperin testi
Ja se Cooper oli natsi ja sen muija petti sitä
maitopojan kanssa
Se Cooper oli rehti
oikein kunnollinen natsi
Mut kun muijat ei vaan toimi aina ohjesäännön mukaan
Joten se äijä löi
se löi ja löi
Se löi sen muijaa ja silloin se tais keksii
että nyt pannaan maitopojat Cooperin testiin
Mä en juokse teidän paskakisoissa
Mä oon kommari ja hintti samalla
Mä myyn tyttäret ja äidit ja mummon kiikkustuolin!
Cooperin testi (Miss Farkku-Suomi, 2001)