Helsinki Clubbing – 30 vuotta savua ja stroboa
Helsingin kaupunginmuseo
9.3.–23.9.2018
Helsinkiläistä klubikulttuuria esittelevä näyttely Helsinki Clubbing – 30 vuotta savua ja stroboa avautui tänään. Kolmen vuosikymmenen läpileikkaus alkaa Bottan kellarimaisesta Berlinistä, jossa soi acid 1990-luvun alussa. Nykypäivää kohti kuljetaan ikonisiin ja vaikutusvaltaisiin klubeihin sekä niissä soineeseen musiikkiin tutustuen.
Vaikka tietynlainen anonyymiys yhdistetään teknokulttuuriin, jokainen esillä oleva klubi, klubi-ilta ja niille äänen antava dj, promoottori ja vakiokävijä on persoonallinen. Tapahtumia ja paikkoja yhdistää tietty eksklusiivisuus, vaikka tyylien kirjo on synkästä ja kasvottomasta jytkeestä karnevalistiseen Ibiza-ilotteluun.
Juuri eksklusiivisuudesta johtuen näyttelyn sanoin, kuvin ja sävelin kerrotut tarinat kiehtovat. Ne ovat myyttisiä, olitpa ollut mukana tai et.
Valtavirtaistumisesta puhutaan poikkeuksetta lieveilmiöitä tuovana. Nykypäivän edm pyritään rajaamaan ulkopuolelle, vaikka pohja senkin suosiolle on luotu helsinkiläisklubeilla. Kuten monissa muissakin alakulttuuri-ilmiöissä, avarakatseisuus ja suvaitsevaisuus tuntuvat koskevan niitä, jotka ovat jo mukana; edelläkävijöiksi itsensä mieltäviä.
Tapahtumia Kaivohuoneelta Konttiaukiolle järjestäneitä tahoja voi kuitenkin aidosti kutsua edelläkävijöiksi. Ilman heidän omaehtoista toimintaansa Helsinki olisi huomattavasti harmaampi paikka. Sen vuoksi näyttelyllä on paikka juuri kaupunginmuseossa.
Punainen lanka löytyy myös siitä, mitä esitellyt klubit ovat loppujen lopuksi tarjonneet kävijöilleen: vapauden tunteen.
”Hedonismin ja todellisuuspaon portaali”, kuten Tero Civill luonnehtii Lepakkoa.
Hämärään näyttelytilaan tekee mieli jäädä harrastamaan sitä. Luurit päässä mainioista, näyttelyä tukevista Spotify-soittolistoista nauttien.
Lisätietoja Facebookista.