Ursus Factory onnistui tiivistämään syvimmän olemuksensa – Tällainen on Onnellinen sukupolvi

Uutta Ursus Factorya!

Sofia Okkonen

Ursus Factory on jo vuosia ollut yksi kohkatuimmista bändeistä suomirockin saralla, jonka kohdalla hype ei tunnu laatuvan laisinkaan. Syy siihen lienee Ursus Factoryn erinomainen livekunto.

Kitaristi-solisti Jussi Pelkonen ja rumpali Aleksi Ripatti ovat huippuluokan muusikoita, joiden keikkasetillä ei säästellä improsessioista ja yllätysnumeroista. Yhtyeen keikka on aina erilainen, menee keikalle sitten kuinka tiheään tahtiin tahansa. Ei ihmekään, jos puskaradiossa kuhisee muutkin kuin punkit.

Uusimmalla levyllään kaksikko vaikuttaa olevan jonkin suuren äärellä, sillä energinen duo on saanut tiivistettyä syvimmän olemuksensa täysimittaisen levyn mittaan. Onnellinen sukupolvi on kuin opas Ursus Factoryn maailmaan, joka on täynnä erilaisia tyylejä, ollen silti yhtenäinen kokonaisuus.

Tässä jutussa perataan läpi viisi ennenjulkaisematonta kappaletta albumilta, joten ainakin ne kannattaa kuunnella läpi. Koko levy löytyy suoratoistopalveluista.

Rakkauttasi tarvitsen
Kuten Ursus Factoryn tuotannossa usein, biiseistä löytää tuttuja sävyjä. Tämä korostuu avausbiisillä, joka kuulostaa alussa Ismo Alangolta, välissä The Beatlesilta ja lopulta tuo mieleen lämpimät kasarirockin tuulahdukset. Sanoituksellisesti se petaa levyn yhtenäistä linjaa, jossa kertoja tuntuu pysyvän kutakuinkin samana.

Stadin kesä
Raskas Stadin kesä on yksi albumin kirkkaimmista timanteista. Biisi ammentaa yksinäisyydestä ja sen ruotimasta kertojasta, joka on elänyt varjo seuranaan läpi pimeän talven. Lopulta kertoja havahtuu omaan huutoonsa. Koronaa ei levyllä mainita, mutta kaikessa katkeruudessaan biisissä on jotain viimeiset kuukaudet yhteen nitovaa.

”Minä yksin näitä mietin, katkerasti fabun lailla – kai internet vei seksuaalivietin.”

Biisi on synkkä ja ahdistunut, vahvoja visuaalisia assosisaatioita luova ja juuri siksi niin hieno. Kappale on levyn välisteppi, jossa negatiiviset energiat kohtaavat positiivisten kanssa ja salamat sinkoilevat törmäyksen eri suuntiin. On tosi kyseessä, kun rumpali siteeraa Eino Leinoa HSL:n kuulutusten soidessa taustalla.

”Vastaus on yksin Stadin kesä, kun ei se tunnu miltään. Jäit niin monta kertaa talveksi yksiin pimeään, että se on se ja sama mikä sää”, summataan vielä lopuksi.

Nappiin vai vihkoon
Nappiin vai vihkoon on heti levyn seuraava biisi, eli Ursus Factoryn tapa kääntää ikävät ajatukset nopeasti unholaan ja pistää sen sijaan volat kaakkoon.

Tyypillisimpiä biisejä, mitä kaksikolta voi odottaa, siitäkin huolimatta ettei rockabilly-elementtejä ole kaksikon musiikissa ennen kuultu. Biisi kun on pilke silmäkulmassa tehtyä avointa kohkausta, jossa tunne määrää. Soittotaito kuuluu biisillä, joka ehtii vajaassa kolmessa minuutissa etenemään hengästyttäviin sfääreihin. Varma keikkaleka.

Portilla pastoriopiston
Kappale, josta voi vetää useampia vetoja musahistorian kirjoihin. Kappaleella kuuluu yhtä aikaa CCR, Eppu Normaali ja Rolling Stones. Jos joku siis väittää rock-musiikin kuolleen, niin Ursus Factory on sen loistava elvyttäjä. Ei pidä kuitenkaan ajatella, että kyseessä olisi mitään silkkaa tributiin tekemistä, vaan lähinnä kaksikon kunnianhimoisen syväluotaava rakkaus musiikkiin, joka kanavoituu näin.

Biisi itsessään tuo taas sitä konsesusta esiin, että levyllä olisi selkeä kantava teema ja yhtenäinen kertoja. Kuin kappaleella kaivattaisiin takaisin Mimosaa, josta lauletaan levyllä. Nurinkurisesti yksinäisyyteen tottunut kertoja tuntuu pelkäävän muutosta ja onnellisuuden tuomia kummia fiiliksiä.

Vielä yksi päivä
Ei Ursus Factoryn levyä ilman slovaria. Päätösraidalla kuultava Venla Aho on samalla UF-historian ensimmäinen laulaja vieraileva.

Vielä yksi päivä on samalla muistutus siitä, miten energinen levy onkaan takana. Kertoja saa viimein vastauksia ja kaipaa vielä yhtä hyvää hetkeä. Kysymyksiä herää: kuinka onnellinen se sukupolvi onkaan.

Yhtyeen Instagram-storyssa kerrotun tiedon mukaan kappale oli lähellä päätyä nimikkoraidaksi, mutta näin ei lopulta käynyt (Onnellinen sukupolvi mainitaan Stadin kesä -kappaleella). Ehkä hyvä niin, sillä nykyinen nimi herättää enemmän kysymyksiä, kun tämä biisi taas tuo vastauksia.

Lopulta kasassa on yhtyeen paras kokonaisuus, joka toimii käyntikorttina kaikille, joille kyseessä on vielä tuntematon orkesteri. Taidokasta soittoa, nokkelia referenssejä sieltä täältä ja ihmisen sielunmaiseman perkaamista – siitä on Onnellinen sukupolvi tehty.