”Vittumaisin muoto kuunnella punkrockia” – Kivesveto Go-Go juhlii ”legendaarista” julkaisuaan

Ääniwallissa tuplaseiskan kunniaksi tuplakeikka.

Kouvolan lahja suomalaisen taiteen ja kulttuurin maailmalle, Kivesveto Go-Go juhlistaa Tuplaseiska-nimisen tuplaseiskansa 10-vuotisjuhlia. Yhtye soittaa ainutlaatuisen konsertin, jossa kuullaan julkaisun kaikki neljä poskea elävänä esitettynä.

Kivesveto Go-Gon primus motor Tuomo Mannonen muisteli Rumballe vuoden 2009 tapahtumia.

”Tuplaseiska äänitettiin Kouvolassa Manner-leipomon alakerrassa, pannuhuoneessa, jossa Kivarit (eli Kivesveto Go-Go), The Fuckmes ja ehkä jokin muukin bändi treenasi. Kukaan ei vuokraa kysynyt eikä maksanut. Ennen kuin talo laitettiin matalaksi, kamat siirrettiin hissukseen pois ja otettiin munalukko ovesta mukaan.”

”Äänityssessioissa taltioitiin yhdeksän kappaletta, jotka päätyivät Tuplaseiskalle, sekä Min koti, sin koti -biisi, joka julkaistiin split-seiskalla Kakkä-hätä 77:n kanssa. Äänitysmiehenä toimi bändin laulaja Samu (Laine), joka äänitti muutamilla mikeillä biisit kannettavalle tietokoneelleen.”

”Miksi kukaan haluaisi tehdä tuplaseiskan, julkaista kaksi seiskatuumaista yhdellä julkaisulla? Tätä on kysytty monesti. Todettiin, että kyseessä on vittumaisin muoto kuunnella yhdeksän biisiä punkrockia. Kuuntelija joutuu koko ajan kääntämään puolia, jotka oli nimetty oivaltavasti: 1, 3, 5 ja Vippari. Tätä numerosarjaa ja ponnahduslaudan kouvolalaista nimeä hoki eräs paikalliskuuluisuutta nauttinut uimahallinvalvoja, joka päätyi levylle tarinan muodossa.”

”Levyn festariromantiikkaa kuvastavat kannet piirsi puuväreillä lahjakas taiteen moniottelija tiedemies Johnny Sorvali, joka myöhemmin siirtyi öljyväreihin ja maalasi Saatana kutsuu minua -ep:n kannen. Myöhemmin mies siirtyi suurempien teoksien tekemiseen sekä matematiikan pariin.”

”Erikoiskansilla varustetun tuplaseiskan julkaiseminen oli suhteellisen kallista puuhaa aloittelevalle punkyhtyeelle, joten bändi käytti kaikki suhteensa ja omat rahansa. Levyä saatiin julkaisemaan yhteensä seitsemän eri ’levy-yhtiötä’: Longplay Music, Skele Records, Öppyt Akkuj Records, Riisto Records, Sharkcore Records, Pig’s Hit Records ‎ja Magneettihypnoottiset Levyt. Osa seiskoista, jotka kiikutettiin myyntitilillä jonnekin levykauppaan Tampereelle ja Kuopioon, unohdettiin hakea sieltä pois. Luultavasti kukaan julkaisija ei jäänyt voitolle, vaikka myöhemmin levyn pyyntihinta nousi 50 euron paremmalle puolelle. Bändin viimeinen kappale meni kaupaksi Lutakon pihalla viidellä eurolla ja kahdella tupakalla.”

”Levynjulkkareiden jälkeen Kallion Capris-pitseriassa aamuyöstä bändin pitkäaikainen tukija Teemu Bergman tiedusteli pitsaa syöviltä, juuri suurenmoisen levynsä julkaisseilta muusikoilta, kuka mahtoi masteroida tulevan klassikkoteoksen. ’Miten niin masteroinut?’ ihmetteli levyn äänittänyt laulaja.”

Kaikkea tätä ja vielä enemmän ja suurenmoisemmin huomenna 3. toukokuuta Helsingin Ääniwalli-konserttisalissa.