Von Hertzen Brothers julkaisi tänään YK:n ihmisoikeusjulistuksen 70-vuotisjuhlapäivänä musiikkivideon Jerusalem-nimiseen kappaleeseensa.
Kie Von Hertzenin ohjaaman videon pääosassa nähdään irakilainen Bakr Hasan.
Yhtye haluaa näin osaltaan muistuttaa tärkeästä aiheesta ja vedota yhteisesti sovittujen periaatteiden toteutumisen puolesta pakolaiskriisissä, joka jatkuu yhä tuhansina keskeneräisinä hakemusprosesseina ympäri Eurooppaa.
Video antaa puheenvuoron vuonna 2016 kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneelle pakolaiselle Bakr Hasanille, joka oli yksi Suomeen vuonna 2015 saapuneesta 32 000 maahanmuuttajasta. Saatuaan päätöksen Bakr kirjoitti videolla nähtävän performanssin, jossa hän käsittelee ahdistustaan palautusuhan alla. Vuonna 2017 hänelle myönnettiin 4-vuotinen oleskelulupa.
Kie kommentoi videota näin:
”Video on syntynyt reaktiona 2015 alkaneeseen Euroopan pakolaiskriisiin ja sitä seuranneeseen suomalaiseen turvapaikkakeskusteluun. Se kääntää valokeilaa negatiivisen turvapaikkapäätöksen saaneen Irakilaisen Bakr Hasanin tuskaan palautusuhan alla, ollen samalla puolustuspuhe kaikille niille kriisiytyneistä olosuhteista henkensä kaupalla lähteneille aidosti hädänalaisille, jotka kaukaisissa ja tuntemattomissa määränpäissään saavat tarvitsemansa avun sijaan kylmää kättä ja paluulipun suoraan takaisin sodan tai vainojen keskelle. Se on vetoomus empatian, inhimillisyyden ja tasavertaisten ihmisoikeuksien puolesta. Bakr Hasan tulee paitsi maasta, jossa on ollut sotatila, niin myös kulttuurista, jossa valtio ja perhe ovat uskonnollisista syistä hylänneet hänet, koska hän on halunnut tehdä taidetta. Bakr ja hänen lähipiirinsä ovat kokeneet vainoa, väkivaltaa ja kuolemaa.”
Bakr itse kertoo tilanteestaan näillä sanoin:
“Synnyin uskonnolliseen perheeseen. Löysin teatterin kun olin 15-vuotias ja siitä alkoi todellinen elämäni. Mutta edessäni oli monia esteitä. Esimerkiksi perheeni kielsi minulta taiteen tekemisen vedoten uskontoon. Isäni sanoi, että taide on paholaisen keksintö.En kuitenkaan totellut häntä, sillä rakkauteni teatteriin kasvoi päivä päivältä. Tämän jälkeen isäni alkoi pahoinpidellä minua, eikä päästänyt minua lähtemään kotoa. En edelleenkään antanut periksi, vaan harjoittelin näyttelemistä joka päivä peilin edessä. Lopulta tilanne meni niin pitkälle että perheeni hylkäsi minut teatterin vuoksi. Vaikeudet eivät olleet pelkästään perheen sisäisiä, sillä yhteiskunnan asenne oli vieläkin ankarampi. Kaikki irakilaiset teatterit käänsivät selkänsä minulle, koska sanoin totuuden ääneen. En kuitenkaan vaikene. Vaikka pahat voimat olisivat kimpussani, peräänkuulutan ja toivon rauhaa maailmaan; koko ihmiskunnalle ja maailman-kaikkeuden jokaiselle sielulle. Yrittäkäämme sulattaa yhteen konventiot, genret, visiot, värit ja uskonnot niin että ainoa näkyviin jäävä asia on ihminen.”
Katso video alta.