Keskiviikkoiltapäivänä Eerikinkadun Dubrovnikiin on kokoontunut sekalainen ryhmä toimittajia, levy-yhtiö ihmisiä ja muita musiikkialan vaikuttajia. Tunnelma on odottava, sillä kohta tullaan kuulemaan Von Hertzen Brothersin kauan valmisteltu uusi levy kokonaisuudessaan. Tilaisuuden yhteydessä Rumballe kertoivat kuulumisiaan veljessarjan esikoinen Kie sekä kuopus Jonne.
Teksti: Feniks Willamo
Kuva: Kira Gluschkoff
Esikuuntelutilaisuuden yhteydessä näytetään myös kahteen ensimmäiseen sinkkuun tehdyt musiikkivideot. Alkudrinkkien jälkeen siirrytään Dubrovnikin elokuvasaliin, jossa uusi levy on tarkoitus kuunnella. Aluksi veljessarjan keskimmäinen, Mikko alustaa hieman levyn taustoista, tekoprosessista sekä uusista tuulista bändin elämässä. Tämän jälkeen Universal Musicin toimitusjohtaja Jarkko Nordlund kertoilee vielä itsestäänselvyyksiä veljesten musiikin hienoudesta ja yhteistyön loistavuudesta, mutta selvästi todella tarkoittaa sanomaansa. Von Hertzen Brothers on nyt urallaan siinä tilanteessa, että laajempi maailmanvalloitus olisi mahdollista. Siihen on ainakin tarvittava koneisto, joka on aiemmin puuttunut.
”Nyt on ensimmäistä kertaa jonkinnäköinen infrastruktuuri esimerkiksi Englannissa päin ja sitä kautta ainakin mahdollisuus saada aikaan jotain suurempaa”, kommentoi Jonne.
”Koko ajan tapahtuu jo asioita, mutta ei meillä ole mitään oletusta, että yhtäkkiä vain breikattaisiin. Tämä on duunia, jota ollaan tehty jo vuosia ja nyt on sellaisia ihmisiä, jotka tekevät töitä sen eteen, että tätä musiikkia saisi myös ulkomaille päin”, jatkaa Kie.
Samaan aikaan kun levyä kuunnellaan, heijastetaan valkokankaalle myös tulevaa Von Hertzen Brothers -kirjaa aukeama kerrallaan. Denis Vinokurin valokuvaama ja toimittama Von Hertzen Brothers – lähikuvissa julkaistaan 23. maaliskuuta, samana päivänä kuin uusi albumikin. Lukuisia kertoja läpi nähtävä kirja on runsaasti kuvitettu visuaalinen kokonaisuus, joka sisältää kuvia laaja-alaisesti keikoilta, bäkkäreiltä, studioista ja veljeksistä luonnon keskellä. Von Hertzenit myös pohtivat kirjassa kysymyksiä musiikista ja elämästä. Syvähaastatteluissa ollaan päästy lähemmäs asioiden ydintä. Veljekset kertovat, että tavallisissa haastatteluissa päästään lähinnä raapaisemaan pintaa.
Stars Aligned soi edeltäjiään rikkaammin. Vaikka musiikki on täysin tunnistettavaa Von Hertzen Brothersia, on etenkin soundimaailmassa tapahtunut muutoksia. Kosketinsoitinten soundivalikko on selvästi kasvanut: enää ei tyydytä pelkästään tuttuun ja turvalliseen urkuun. Äänimaisema on efektoidumpi ja näitä pieniä yksityiskohtia löytyy varmasti vielä paljon lisää muutaman kuuntelukerran jälkeen. Levyä on työstetty yhdessä Pepe Deluxésta tutun Jari Salon alias James Spectrumin kanssa.
”Jari on tuottaja, joka on itse levyttävä taiteilija ja se oli meillekin paljon jännempää”, sanoo Kie.
”Annoimme Jarille myös paljon enemmän köyttä kuin koskaan aiemmin ja se vaikutti myös biisien rakenteisiin sekä sovituksiin”, jatkaa hän.
Kahden edeltäjänsä tavoin levy sisältää yhdeksän biisiä, mutta huomioon on otettava, että VHB:n kappaleet ovat yleensä vähintään kuusiminuuttisia järkäleitä. Aika kuluu kuitenkin kuin siivillä. Musiikin vaiettua kysyn seuralaiseltani: ”Nytkö se jo loppui?”
Levyn kuunneltuani voin todella uskoa Von Hertzen Brothersien mahdollisuuksiin levittää musiikkinsa ilosanomaa myös Suomen rajojen ulkopuolelle. Vaikka kyseessä on kotimainen bändi, levy kuulostaa silti aikasempaakin kansainvälisemmältä, turhaan jenkki-isotteluun silti sortumatta. Esimerkiksi kuutosbiisi Bring Out the Snakesin kohdalla on vaikea uskoa kuuntelevansa suomalaisen orkesterin musiikkia. Biisit ovat vahvasti sovitettuja ja aiempaakin kunnianhimoisemmin sävellettyjä. Veljekset kertovat Stars Alignedin aukevan kunnolla vasta parin kuuntelun jälkeen. Siinä he ovat aivan oikeassa. Vaikka kyseinen fraasi onkin kulunut, tämän levyn kohdalla sitä voi huoletta käyttää. Yhden kuuntelukerran jälkeen omiksi suosikeikseni nousevat eeppinen Repeat Mode sekä levyn toinen kappale Gloria. Muutamaan otteeseen uusi musiikki kuulostaa vahvasti elokuvalliselta ja sopisi hyvinkin väkevän leffakohtauksen taustalle soimaan.
”Aina nämä ovat olleet helvetin vaikeita levyjä tehdä, en osaa sanoa oliko tämä vaikeampi kuin aiemmat. Ehkä aika kultaa muistot siinäkin”, kommentoi Jonne kysyessäni levytysprosessista.
Verta ja hikeä on siis vuodatettu, mutta hyvän asian eteen. Minusta tällä albumilla ei ole heikkoja biisejä. VHB:n biisit ovat niin rikkaita, että vaikka c-osa olisikin heikompi, monta minuuttia kestävä outro pelastaa kaiken ja jää päällimmäisenä mieleen. Uskon, että Von Hertzen Brothers on tehnyt tähän mennessä parhaan levynsä ja asettanut progressiivisen rockin riman todella korkealle.