The Strokesin uudesta Angles-levystä oli maaliskuussa paljonkin puhetta Rumbablogissa. Albumi arvioitiin perjantaina ilmestyneessä numerossa. Oliko se nyt sitten mistään kotoisin?
Teksti: Anton Vanha-Majamaa, kuva: Sony Music
The Strokes: Angles
RCA
New Yorkin postpunk-rockareiden kynästä on katkennut terä.
New Yorkin suuret postpunk-revivalistit, The Strokes, julkaisivat tasan 10 vuotta sitten kriitikoiden ja maksavan yleisön ylistämän debyyttinsä This Is It, jolla yhtye kumarsi The Velvet Undergroundin ja Televisionin kaltaisille 1970-luvun underground-nimikkeille. Lopputulos oli tuoreella tavalla nostalginen ja myi miljoonia.
Kuuden vuoden tauolta The Strokes palaa albumilla, joka ei mitenkään voisi vastata vuosien odotukseen. Eikä se niin teekään: parhaimmillaan Angles on kutitellessaan muodikkaasti 1980-luvun synapop-soundeja, mutta karheiden kitarariffien ja Julian Casablancasin rock-lyriikoiden terä on jo taittunut.
Anglesilla keulahahmo on antanut kirjoitusvastuuta muillekin jäsenille, ja tämä kuuluu biisimateriaalin sekalaisuutena. Mainio Machu Picchu avaa kesäisellä tanssitropiikilla, mutta pelinavaus on vain nimellinen. Kulmikkaita kitarariffejä ja pikkunäppäriä kielikuvia riittää kyllästymiseen saakka. Pohjakosketus on lopulta aneeminen säälivollotus Call Me Back. Olisiko tämä jo vihdoin tässä?
Arvio on julkaistu Rumbassa 5/11
Onko kriitikko kartalla vai aivan kateissa? Kuuntele albumi tästä ja päätä itse.