Tuomas Holopaisen uusin ja kenties pelottomin projekti – arvioimme Nightwishin johtajan laatiman sanaristikon

Oopperametallia osaa tehdä kuka hyvänsä, mutta harva rohkenee ryhtyä sanaristikon laatijaksi. Samuli Knuuti arvioi Tuomas Holopaisen ja Johanna Kurkelan debyyttiristikon.

15.03.2017
Tuomas Holopainen - Sanaristikko
Punainen pelikaani
7,2 / 10

Mitä tehdä sen jälkeen, kun on myynyt kahdeksan miljoonaa albumia, kiertänyt maailman moneen otteeseen, ollut mukana tekemässä koko illan elokuvaa, työskennellyt sinfoniaorkesterin kanssa ja kaiken lisäksi tehnyt albumin Roope Ankan elämästä?

Tietenkin jotakin vaikeaa ja haasteellista kenties pienemmälle mutta sitäkin kriittisemmälle yleisölle.

Nightwishin keulahahmon Tuomas Holopaisen uusin ja kenties pelottomin projekti tähän mennessä on ollut laatia oma sanaristikko Punainen Pelikaani -lehteen 2/2017. Korskea aluevaltaus paljastaa Holopaisen taiteilijaluonteesta aivan uusia puolia. Nightwishin musiikin kautta hän näyttäytyy maksimalistina, miehenä jonka tuotoksissa leipää harvoin näkee päällysteiden alta, mutta sanaristikon laatijana Holopainen on näsäviisas myhäilijä, sanoilla ja niiden merkityksillä leikkijä.

Kuten me kaikki sanaristikkojen harrastajat tiedämme, vaikean (ja samalla hyvän) ristikon voi rakentaa kahdella eri tavalla. Ilmeisempi niistä on vaatia tekijöitä löytämään vihjeiden perusteilla vaikeita sanoja, afrikkalaisia jokia, tuntemattomia näyttelijöitä, sivistyssanoja, esoteerisiä lyhenteitä tai muuten vain harvinaisia ilmaisuja. Toinen, kiehtovampi strategia on tehdä vihjeistä kimurantteja niin reitti tuikitavalliseen sanaan onkin tavallista ohdakkeisempi ja mutkikkaampi.

Holopainen on virkistävästi valinnut jälkimmäisen strategian. Punainen Pelikaani on antanut hänen luomukselleen vaikeusasteen 2,5/3, mikä merkitsee sitä että helpot, automaatiolla täytettävät ruudut ovat vähissä. ”IMPI” on varsin yleinen ristikkosana, mutta sen vihje (”KOON EKSÄ ÖTTÄ”) kaikkea muuta (Kaija Koon ex-mies on Markku Impiö). Ristikkomestarimme lisää vihjeiden kryptisyyttä myös poistamalla niistä nykytrendien mukaan kirjaimia: kun vihje on ”YERS, ONROE”), ratkojan täytyy oivaltaa, että vihjesanoista puuttuu sama kirjain edestä – jolloin myös vastauksessa täytyy olla sama alkukirjain, mikä vähennetään vastauksesta. Myös anagrammeilla leikitellään: vihjeessä ”RAHAPATTI KASVIKSI” vastaukseksi tuleva kasvinnimi saadaan selville, kun ensimmäisen sanan kirjaimet laittaa uuteen järjestykseen.

Välillä kuitenkin Holopaisen runoratsu tuntuu pillastuneen. Koska olen saanut kaikki ympäröivät vihjeet ratkottua, tiedän että vihjeen ”TAKUPAULA!” vastaus on ”TANKATA”, mutta mitään yhteyttä en noiden kahden asian välille keksi. Vastaavasti ”KALALIEMIKUUTIO” on aina pituudessaan ja yllättävyydessään tervetullut sana ristikosta löydettäväksi, mutta siihen viittaava vihje ”ALOITTELI MUIKKUA SOPPIIN” jää ainakin tälle ratkojalle mysteeriksi. Välillä tuntuukin, vetääkö Holopaisen muusa häntä pois tavallisesta sanaristikosta piilosana-tehtävägenreen ja sen maanisiin sanaleikkeihin.

Kiehtovin ja radikaalein ratkaisu löytyy kuitenkin ristikon keskeltä. Jokaisen ristikon sydän kun on sen pääkuva, josta on tarkoitus ratkoa esiin monenmoista vastaussanaa ja -virkettä. Jos Holopainen tekisi sanaristikkoaan kuin Nightwishin musiikkia, pääkuva muistuttaisi yksityiskohtaisuudessaan ja erikoistehosteisuudessaan fantasiaelokuvan leffajulistetta tai hevilevyn kansitaidetta. Mutta kuinka ollakaan: Holopainen antaa ratkojalle vain tyhjyyttään ammottavan ruudun, josta täytyy keksiä viisiä tylyä ja lyhyttä sanaa. Ratkaisu horjuttaa ratkojan maailman perusteita, kun ristikon ytimestä häntä tuijottaa eksistentialistinen tyhjyys kuin se rotko, jonka Nietzsche varoitti katsovan tuijottajaansa takaisin. Tai jotakin.

Piilokirjaimien vähyys paljastaa Holopaisen jo esikoisristikollaan olevan tekijämies, mutta paatuneen ratkojan tämä debyytti jättää hieman nälkäiseksi. Jään kaipaamaan vahvempaa pääkuvaa, ehkä muutaman inspiroituneen vastaussanan lisää ja enemmän tunnetta pikkunäppärän sanaleikittelyn sijaan. Eli siis ensi ristikkoon enemmän Nightwishiä – ja vähemmän Absoluuttista Nollapistettä, jonka ilmaisua Holopainen ristikonlaatijana enemmän jäljittelee.

Sanaristikon on kuvittanut Johanna Kurkela tavalla, joka horjuu amatöörimäisyyden kuilun reunalla mutta ei aivan lankea. Arvostelijalta meni ristikon ratkomiseen 53 minuuttia (samalla Ylen uutiset ja A-Studiota katsellen), kolme ruutua jäivät tyhjiksi.

Lisää luettavaa