Aaro Seppovaara marssittaa Blake-yhtyeensä takaisin parrasvaloihin. Uusi Taste of Voodoo -albumi julkaistaan syyskuussa ja The Hell’s Ladder -single on jo ulkona. Edellisen levyn jälkeen Aaro on jälleen pistänyt bändinsä miehistön uusiksi ja kasannut kiukkua Päivi Räsästä ja pintaliitopoppareita kohtaan. Sähköpostihaastattelussa hän kertoo sangen tyhjentävästi Blaken kimuranteistä miehistönvaihdoksista ja musiikkinäkemyksistään.
Teksti: Saku Schildt
Blaken miehistö on tiettävästi mennyt jälleen uusiksi. Miksi? Mikä edellisessä oli vikana?
”No, miten sen nyt ottaa. Edellinen basisti Antero Aunesluoma oli bändissä seitsemän vuotta ja esimerkiksi kitaristi Sami Hassinen 10 vuotta. Sen jälkeen oli luutussa noin vuoden verran herra Laaksomaa, ja viime vuonna testattiin parilla keikalla uusia jäbiä, jotka olivat vahinko kyllä väärästä puusta veistettyjä. Rumpalin tontilla on ollu vähän enemmän tuulista.”
”Osa viimeaikaisista vaihdoksista johtuu mun huonoista ja liian nopeista päätöksistä. Olen aina niin uppoutunut levyn tekoon, etten huomaa, mitä soppaa Hombret ympärilla keittävät. Jokaisen dokkaria pakaraan saaneen ukon kohdalla on ollut eri syyt mutta samat seuraamukset. On helvetin vaikeaa löytää ihmisiä, joilla olisi oma rima tarpeeksi korkealla.”
”Mulle tärkein juttu musassa on kehitys, sekä henkilö- että bändikohtainen. Hienoin tunne, mitä itse musasta saan, on se fiilis, kun yhtäkkiä huomaa että perkele, nyt on baja-majassa uutta kiiltävää kaakelia. Että homma on mennyt eteenpäin!”
”Osa ex-jäsenistä kasvoi aikuisiksi – mikä ei tietenkään toimi Blakessa, kun oma henkinen kehitykseni on nelivuotiaan tasolla. Osa jäi kiinni paskanpuhumisesta tai selkäänpuukotuksesta – sekään ei toimi, kun en tykkää uida paskassa vuotava haava selässä. Silloin menee niin helvetisti fyrkkaa jo pelkästään laastareihin ja sideharsoon, ettei jää enää yhtään valuuttaa lasten leegoihin tai vaimon voiteisiin.”
”Loppujen lopuksi ei ole tietenkään ikinä mukavaa, kun joutuu tekemään kokoonpanomuutoksia. Mutta jos uusi on vanhaa parempi, who cares? Päivi Räsänen kenties, on kuulemma kova saatanallisen Heavy Rockin fani.”
Keitä yhtyeessä nykyään soittaa? Miten uusi kokoonpano valikoitui?
”Haluan testata trio-kokoonpanoa. Se on ollut haaveeni jo kauan. Se tosin vaatii hemmetin pätevät pelimannit, kun jokainen on ihan eri tavalla ’tapetilla’. Uskon, että trion raakuus ja riisuttu ulosanti korvaa sen, mitä menetetään isomman kokoonpanon vivahteissa ja soundissa. Jos ei natsaa, niin sitten keksitään jostain toinen luuttutaiteilija. En ole pitänyt kiirettä asian kanssa, pääasiassa tietty sen takia, että olen halunnut keskittyä levyn tekemiseen 110%.”
”Joku aika sitten kuulin, että Porvoon palaneen kirkon raunioissa lymyää jotain hienoa. Otin lapion kainaloon ja lähdin kaivamaan ja et ikinä usko, sieltä löyty A-luokan bassotaiteilija! Lasse ’Setä’ Rantanen. Pelkkä sen äijän parta riitti vakuuttamaan mut, että shufflea löytyy sielusta ja twistiä lanteesta. Kovin basisti, kenen kanssa olen soittanut, piste.”
”Rumpalin nimeä en voi vielä kertoa, koska en sitä tiedä. Valintaprosessi on kesken, mutta ei kauaa. Asiasta tiedotetaan hyvin pian!”
Miten Blake vuosimallia 2013 eroaa vuoden 2010 tai sitä aiemmasta versiosta?
”Blake on kolme vuotta (tai enemmän) vanhempi ja täten uskottavampi. Blaken musa on Blaken musaa – toki se muuttuu ja kehittyy, mutta perusta on ja pysyy. Peruskivijalka on se sama 1970-luvun heavystä duunattu, sen päällä vain on nyt vankemmat seinät. Kaikki turhat jouluvalot ja vappuviuhkat on poistettu, ikkunat ovat isommat ja ovi ei ole takalukossa. Tietysti palovaroittimen patterit on vaihdettu, ja seinillä on uudet, bensiininhajuiset tapetit psykedeelisellä border-nauhalla.”
”Niin, ja tärkein meinas unohtua! Mulla on nykyään henkinen Kip Winger -permanentti, liian tiukat nahkabyysat ja kurkku lahkeessa.”
Mitä olet tehnyt nämä kolme vuotta Haze Parade -albumin ja uuden levyn välillä?
”Kaksi levyä. Shelter-coverlevyn, jonka Hype-Liimatainen ja kumppanit jättivät täysin ilman markkinointia (vissiin kun se yks mummo ei diggaa paholais-Bluesista) ja joka julkaistaan uusintapainoksena myöhemmin, sekä tietty Taste of Voodoon, jonka tekoon kuluikin puolitoista vuotta. Kun otan aina itselleni koko paletin harteille, eli teen biisit, nauhoitan, miksaan ja tuotan, niin se ei todellakaan ole nopein tie valmiiseen tuotokseen. Mutta se on ainut tie, jota haluan kulkea.”
”Näitten lisäksi tein keikkoja ja pari muuta studiotuotantoa. Niin, ja potkinut jengiä pois Blakesta ja täten hommannut lisää jengiä, jotka puhuvat minusta kauniisti. Mikä tärkeintä, olen kasvattanut lapsia ja rakastanut mun vaimoa ja yrittänyt kehittyä niin muusikkona kuin ihmisenä.”
Blake on jo kokenut tekijä suomalaisessa rockissa, mutta yhtye on vakiintunut oman kuulijakuntansa sisäpiirisuosikiksi. Odotatko uudelta levyltä vielä kovempaa kaupallista menestystä, vai suhtaudutko myyntipuoleen ”tulee mitä tulee” -asenteella?
”Toki sitä toivoo, että levy myy ja pulla paisuu, mutta ei liikaa. Ei minulle menestys ole mikään elinehto, enhän nyt perkele muuten soittais 70’s-henkistä heavyä. Se, että saa edes jonkinlaisen elannon asiasta, jota rakastaa, riittää mulle mainiosti! Tärkeämpää on pysyä rehellisenä ja mahdollisimman kaukana kaikesta höpöhöpö-skeidasta, jota musaskene on nykyään täynnä.”
”Niin kauan kuin levylafkoja pyörittää apinat, jotka eivät tajua musiikista tai niiden tekijöistä mitään ja jotka kusettaa ja huijaa joka käänteessä, niin kaupallista menestystä on rockmuusikon turha odottaa tässä maassa, piste. Jos on valmis myymään perseensä kaiken maailman kalamiehille ja pistämään lärvinsä juorulehtiin, niin kyllä sitten sitä kaupallista menestystä on tarjolla. Mutta silloin kyse ei ole itse asiasta eli musiikista.”
Miten kuvailisit uutta levyä? Mitkä ovat sille leimallisimmat tunnuspiirteet?
”Pyrin alusta lähtien tekemään niin rehellisen rocklevyn kuin kykenen. Albumilla on draaman kaari, eli se on kokonaisuus eikä vain kasa biisejä. Mut ehkä tunnuspiirteet olisivat rehellisyys, käsityö, perinteet ja tohtori Sykerön hyppykeppi, jossa on uusi, entistä tiukempi jousi.”
Mikä artisti, levy tai biisi on vaikuttanut omaan musiikkiisi viime vuosina? Onko Taste of Voodoolla innoittajia?
”Jos viime vuosiksi luetaan 1970-luvun loppu ja sen ajan bändit, niin siinä tapauksessa vastaus on kyllä. Nykypäivänä innoittajia tulee joka suunnasta vaikka kuinka paljon, mutta musan ulkopuolelta. Kuten Cheek, Päivi Räsänen, kaiken maailman Voice of Idolssit ja perhokalastajat, joilla on liikaa ryppyjä rakkaudessa. Olen monesti miettinyt, minkälaista Blaken musa olisi ilman tällaisten Pampers-pöksyjen tuomaa angstia. Vastausta tähän en tule saamaan koskaan.”
Taste of Voodoo julkaistaan 6. syyskuuta. Kuuntele Taste of Voodoo ennakkoon Infernon verkkosivuilla.