Pienet levy-yhtiöt ongelmissa – Kenen on syy, jos firma tuottaa vain harmaita hiuksia?

27.03.2013

Lionheart Records ilmoitti viikko sitten lopettavansa toimintansa. Kaksi vuotta sitten perustetun firman lopettamistiedotteessa väitettiin, ettei Suomen musiikkialalla olla kiinnostuneita yhteistyöstä ”nimettömien ihmisten yritysten ja niiden nimettömien artistien” kanssa. Onko tilanne tosiaan näin kurja? Lionheartin Jukka Lahtinen ja levybisneksen veteraani pomo Kari Hynninen kertovat asiasta mielipiteensä.

Teksti: Otso Karhu, kuva: Lionheart

Jukka Lahtinen, Lionheart Records

Mainitsitte päätöksen osasyyksi ”loputtoman ja tuloksettoman uurastuksen”. Millaisia vastoinkäymisiä olette kohdanneet näiden vuosien aikana?

“Lähdettiin Riikan (Uhmavaara)kanssa alalle käytännössä tyhjän kontaktiluettelon ja sinisten silmien kanssa. Sainasimme artistimme puhtaasti musiikin perusteella ja uskoimme sen riittävän, jos vain tekisimme tarpeeksi töitä bändien eteen. Emme saaneet mahdollisuutta edes käynnistyä. Jatkuvasti ollaan menty eteenpäin, ihan loppuun asti, mutta henkisten ja taloudellisten resurssien loppuminen on ehkä ainoa mainittava vastoinkäyminen. Kun tehtiin helvetisti töitä kaksi vuotta muiden töiden ja opintojen ohella, ei tulos yksinkertaisesti vastannut odotuksiamme.”

Mainitsitte myös, ettei alan ihmisillä ole kiinnostusta yhteistyöhön nimettömien yhtiöiden ja bändien kanssa. Millaisissa tilanteissa tämä on näkynyt?

“Hyvin pian aloittamisemme jälkeen kävi selväksi, ettei musiikilla ole paljoakaan väliä. Enemmän väliä tuntui olevan sillä, kuka bändissä soittaa ja kuka seisoo bändin taustajoukoissa. Meidän tapauksessa mä ja Riikka. Se ei riitä. Me ollaan turkulaisia Tampereella ja musiikkiala on Helsingissä. Voisi kuvitella, että edes indietoimijat olisivat olleet meistä kiinnostuneita, mutta yhteistyöehdotuksiimme ja tarjouksiimme vastattiin jatkuvasti kieltävästi jos ollenkaan. Eikä meillä ollut odotuksissa mitään valtavirtafeimiä. Mutta tuntui paskalta, kun alan pienimmätkin toimijat tuntuivat kiertävän meidät kaukaa. Meillä oli kuitenkin hyviä bändejä.”

Koitteko lopettamispäätöksen ainoana vaihtoehtona, ja oliko päätöstä harkittu jo pidempään?

“Mun mielestä tämä oli ainoa vaihtoehto, koska omasta mielestäni Lionheart kantoi jo lähes tappavaa karmaa mukanaan. Vitsailin joskus ‘Midaksen paskaisesta kosketuksesta’. Mutta Riikalla on optimistisempi näkemys. Lopputulokseen päädyttiin kuitenkin yhdessä, koska saavutimme pisteen, josta eteneminen tuntui ylitsepääsemättömältä.”

Kelle antaisit risuja, kelle ruusuja?

“Ruusun ansaitsee ainakin NEM:in Harri Karvinen, joka auttoi meidät alkuun. Ja Sue-lehden Kimmo Nurminen, joka antoi meille tukensa alusta asti. Myös Juha Kyyrö ja Fullsteam huomioivat artistejamme ja antoivat meille mahdollisuuksia. Telakan ja Dooriksen Janne Laurila on aina halunnut uskoa meihin. Lisäksi Ilkka Valpasvuo ja ihana indiemedia Desibeli.net, unohtamatta myöskään GAEA:a ja Solitin Nick Triania. Erityismaininta Lutakolle ja Rytmikorjaamolle, jotka ennakkoluulottomasti tukevat paikallista bändiskeneä lämppärislottivalinnoillaan. Suurin kimppu menee tietenkin bändeillemme, jotka uskalsivat lähteä mukaan ja tukivat meitä loppuun asti.

Risujen yhteydessä on parempi puhua tahoista ja yleisestä musiikkialan ‘meiningistä’. Ensimmäisen risun jaamme ihmisille, jotka ovat sitä mieltä, että ‘tämä ala nyt vain on tällainen’ ilman halua muuttaa tai kehittää sitä parempaan suuntaan. Toinen risu täytyy antaa medialle, joka ei uskalla antaa uusille kasvoille palstatilaa. Joskus pienikin maininta riittäisi. Meidän ensimmäinen näyttäytyminen Rumban sivuilla oli muuten totaalinen tylytys (Ai se Streak and the Raven -arvio? Normaali levyarvio ja kaksi tähteä. Eipäs liioitella siellä. – Toimituspäällikkö huom.). Toinen näyttäytyminen on nyt. Kolmas risu heille, jotka ovat unohtaneet olevansa alalla rakkaudesta musiikkiin.”

Mitä olisi voitu tehdä toisin?

“On lähes järjetöntä ajatella, että alalle voisi lähteä ilman kontakteja, rahaa, tai nimekkäitä bändejä. Mitään emme tekisi toisin.”

Kerro oman levy-yhtiön perustamisen kolme hyvää ja kolme huonoa puolta.

+ Voit tehdä ihan mitä vain
+ Jos onnistut, tunne on mieletön
+ Tutustut ihmisiin, jotka jakavat intohimosi

– Saatat menettää rahasi ja aikasi
– Pettymyksiä joka oven takana
– Surkein fiilis tulee, kun ketään ei kiinnosta

Miten levy-yhtiönne bändit ovat suhtautuneet ja kommentoineet lopetuspäätöstä?

“Luonnollisesti olivat pettyneitä, mutta ymmärsivät tilanteen. He ovat nähneet hyvin läheltä, miten paljon ponnisteluja pienetkin saavutukset vaativat.”

Mikä suomen musiikkibisneksessä mättää?

“Suurin ongelma on maamme pienuus. Pienuus mahdollistaa pienen sisäpiirin, joka kontrolloi liikkeillään koko alaa. Jos maamme olisi isompi, olisi innovaatioille enemmän sijaa, marginaalimusiikilla enemmän kuluttajia ja kysyntää. Kyllä te tiedätte.”

Missä Lionheartin väki näkee itsensä tulevaisuudessa? Voisitko itse enää kuvitella perustavasi levy-yhtiötä?

“Työtarjouksia otetaan vastaan. Jatketaan kuitenkin alkuun tapahtumatuotannon parissa. Voitaisiin hyvinkin kuvitella perustavamme levy-yhtiö tulevaisuudessa. Olisin jopa hieman pettynyt, jos näin ei kävisi.”

Kari Hynninen, Suomen Musiikki Oy

Lionheart Recordsin väki kertoi huomanneensa, että itse musiikkia tärkeämpää oli yhtyeiden ja taustajoukkojen nimekkyys. Onko asia näin?

“Heh. Aina etsitään syytä muista kuin itsestään, kun homma menee metsään. Pitää olla realistinen sen suhteen, mitä odottaa uudelta yhtiöltä ja sainauksiltaan. Uusilla tekijöillä useimmiten menee aikaa, ennen kuin saa homma lähtee kunnolla käyntiin. Tosin Svart Recordsin perustajat olivat ilmeisesti uusia tulokkaita, ja homma toimii hyvin. Pitää katsoa peiliin, jos levyt eivät myy eikä media ole kiinnostunut.”

Suomen suurten levy-yhtiöiden on syytetty kontrolloivan liikkeillään koko musiikkialaa ja liiskaavan samalla pienet levy-yhtiöt. Lisäksi median on syytetty tarjoavan palstatilaa vain isojen firmojen isoille nimille. Ovatko syytökset sinusta oikeutettuja?

“Media haluaa tehdä juttuja isoista artisteista. Isoilla yhtiöillä on isoja artisteja. Näin se menee. Jos haluaa julkaista indieindieindiekamaa, niin silloin tietää, missä sitä saa läpi ja missä ei. Suomen Musalla on muun muassa Jukka Poika, Egotrippi ja Reino & The Rhinos. Niille saa juttuja lähes kaikissa medioissa.

Suuret yhtiöt eivät ole syy pienten levy-yhtiöiden kaatumiseen. Pienet levy-yhtiöt tekevät sen itse.”

Mitä perusvirheitä pienet levy-yhtiöt sinusta tekevät, ja mitä heidän pitäisi tehdä toisin?

“Raha-asiat kannattaa ottaa haltuun tai palkata siihen osaava ihminen, jos ei itse pääse hommaan sisään. Kannattaa sijoittaa sen verran rahaa, minkä on valmis menettämään.”

Mikä on mielestäsi tuurin osuus levy-yhtiöbisneksessä?

“Nick Triani vahvasti korostaa tuurin osuutta. Itse näen, että kokemuksen ja näkemyksen kautta on parempi tuuri.”

Olet itse ollut perustamassa levy-yhtiötä. Mitä neuvoja antaisit aloittavan levyfirman työläiselle?

“Älä lopeta päivätyötäsi.”

Lisää luettavaa