Rumban kriitikoiden vuosiäänestys: vuoden 2012 flopit, pannukakut ja pettymykset

08.12.2012

Juuri ilmestyneessä Rumbassa lehden toimittajat listasivat mielestään parhaat kotimaiset ja ulkomaiset biisit sekä albumit. Nyt toimituskunta kertoo, mitkä tekeleet aiheuttivat suurimmat pettymykset.

Kuva: Mert & Marcus/Universal

Cat Power: Sun
”Levy on kuin ämpärillinen liian laihaa kahvia – mautonta, hajutonta ja tehotonta ruskeaa velliä.”
– Markku Roinila


Marina & the Diamonds: Electra Heart
”Identiteettisoppa naiivin konepopin muodossa on niin täynnä sokeria, hunajaa, esanssia ja hattaraa, että yliannostus on hyvin lähellä jo parin ensimmäisen biisin jälkeen.”
– Anna Brotkin

Muse: The 2nd Law
”Vaikka mitään odotuksia ei Musen uusinta kiekkoa kohtaan ollut, jäi albumi silti keskinkertaiseksi ja tylsäksi. Mieleen jäi vain Panic Station -kappale.”
– Onni Kauppinen

PMMP: Rakkaudesta
”Odotin niin kauheasti, ja kaikkiin aiempiin PMMP-levyihin olen toistuvalla kuuntelulla päässyt syvälle sisälle, mutta tämä ei vain avaudu.”
– Jussi Mäntysaari

Neil Young & Crazy Horse: Americana
”Treeninauhat kannattaa jättää treenikämpälle.”
– Jean Ramsay

Iggy Pop: Apres
”Toki Iggyllä on oikeus laulaa chansoneita. Minulla puolestani on oikeus olla kuuntelematta.”
– Juha Merimaa

ZZ Top: La Futura
”Rick Rubinin piti luotsata tuotannollisella otteellaan ZZ Top alkujuurilleen, mutta toinen jalka jäikin tukevasti tähän päivään.”
– Petteri Tikkanen

The 69 Eyes: X
”Levynjulkaisubileet olivat jumalaiset, levy ei. Ruotsalaiset studiovelhot tuottivat steriiliä goottirockia radioon, Johnny Lee Michaelsin näkemyksellisiä tuotantoja on ikävä.”
– Nalle Österman

Cinematic Orchestra: In Motion #1
”Hyvin tylsä ja läpeensä scorelta kulostava taustamusiikkialbumi.”
– Heini Strand

Spiritualized: Sweet Heart Sweet Light
”Ideat loppu? Jason Piercen uran ylivoimaisesti väsynein levy.”


– Antti Lähde

The Killers: Battle Born
”Hyvällä hittisilmällä varustettu yhtye teki pompöösin levyn, joka kuulostaa isolta, mutta jolta ei jää käteen biisin hippustakaan.”
– Anton Vanha-Majamaa

Katatonia: Dead End Kings
”Isoista metallinimistä Katatonia tuotti karvaimman pettymyksen. Dead End Kings on yhtyeen ensimmäinen olankohautuksella ohitettava mitäänsanomattomuus.”
– Saku Schildt

Bobby Womack: The Bravest Man in the Universe
”Tuottajana toiminut Damon Albarn yritti puhaltaa rouheaan soulmaestroon uutta henkeä moderneilla kikoilla. Pieleen meni.”
– Tomi Nordlund


Beach House: Bloom
”Pahin esimerkki siitä, kuinka ideat ja indie kasvoivat erilleen kuluneena vuonna.”
– Oskari Onninen

Regina Spektor: What We Saw from the Cheap Seats
”Koko ajan lähemmäs täydellisyyttä yltäneiden albumien jälkeen vain ’ihan ok’ lätty.”
– Markku Halme

Flegmaatikot: 931
”Flegmaatikot palasi kymmenen vuoden tauolta albumilla, joka olisi kannattanut jättää tekemättä.”
– Joonas Kuisma

Van Halen: A Different Kind of Truth
”Van Halenin ja David Lee Rothin paluu yhteen oli odotettu tapahtuma. Uusi levy tuntui aluksi pettymykseltä, mutta karu totuus paljastui vasta vähitellen: levy on niin mitäänsanomaton, ettei sitä ole huvittanut kuunnella lainkaan.”
– Pasi Kostiainen

Madonna: MDNA
”Ja me kun luulimme, ettei popin Margaret Thatcher sallisi itselleen kahta floppilevyä peräkkäin.”
– Samuli Knuuti

Smashing Pumpkins: Oceania
”Aikanaan maailman parhaan bändin turhanpäiväisin levy.”
– Kimmo K. Koskinen

The xx: Coexist
”Aavistelin, ettei The xx ei pääsisi toisella albumillaan esikoisen tasolle, mutta Coexist kuulostaa odotettuakin unettavammalta ja ohuemmalta yninältä.”
– Iida Sofia Hirvonen