”Suoraviivaisimmillaan levy tuo mieleen Cornellin soolodebyytin Euphoria Morning (1999): jälki ei oli heikkoa, mutta ei toisaalta ikimuistoistakaan”, summaa Kimmo K. Koskinen tuntonsa Soundgardenin uutuudesta.
Teksti: Kimmo K. Koskinen, kuva: Seven Four
Soundgarden: King Animal
Seven Four
Grungekaanonissa kaikki hyvin.
Soundgarden teki paluulevyään varten pitkähkön pohjatyön keikoilla. Lopputulos on taattua Soundgardenia: raskassoutuisen viistoa, rullaavan iskevää ja melodisesti vahvaa rockia. 1990-luvun vimma jäi kytemään, ja sitä kanavoidaan nyt vakuuttavasti.
Audioslavessä ja soolona vaihtelevasti pärjänneen Chris Cornellin synnit voi antaa anteeksi, kun hän karjahtelee karaistuneen grungeleijonan riemulla. Chris on kotonaan ja kemia pelaa hienosti. Matt Cameronin rummutus on villimpää kuin Pearl Jamissa, ja Kim Thayilin sulavan kummalliset kitarakuviot ovat yhä kiehtovia.
Onneksi myös kappaleet ovat hyviä. Pohjalla on vankka Spoonman-tyylinen, klenkkaava ja 4/4-tahtilajia väistelevä ilmaisu. Monet biisit, kuten single Been Away for too Long, tuntuvat aluksi oudoilta, mutta pian ne paljastavat kieron tarttuvuutensa.
Suoraviivaisimmillaan levy tuo mieleen Cornellin soolodebyytin Euphoria Morning (1999): jälki ei oli heikkoa, mutta ei toisaalta ikimuistoistakaan. Puolivälissä puhti vähän hiipuu, mutta kokonaisuus on peukutuksen väärti.
Arvio on julkaistu Rumbassa 11/12. Kuuntele levy Spotifyssa.