Year of the Goatin Per Broddesson: ”Graveyard ja Witchcraft eivät liikuta minua paljoakaan”

11.12.2012

Ruotsalaisen Year of the Goatin piti tulla marraskuussa Suomeen keikalle, vaan eipä tullut. Mikä meni vikaan, ja milloin on uusi yritys? Entä mitä mieltä kitaristi Per Broddesson on maansa occult rock -skenestä? Otetaanpa selvää.

Teksti: Saku Schildt

Occult rock -skene on Suomessa hyvässä nosteessa. Uusia bändejä ilmaantuu tasaista tahtia, ja alan tapahtumia on runsaasti. Onko Ruotsissa sama tilanne?


”Todellakin. Media on tarttunut tähän ’uuteen trendiin’ ja auttaa skeneä leviämään. Se on sama kuvio kuin aina: pari bändiä noteerataan, undergroundissa syntyy kuhinaa, lehdet ja levy-yhtiöt huomaavat tilanteen ja kiinnittävät samantyylisiä bändejä ja voila! Uusi ’genre’ on syntynyt. Sitten muita muusikoita – tai ’muusikoita’ – pistää pystyyn omia bändejään, joista osa on omaperäisiä ja osa vain haluaa kopioida muita ruuhkauttaen markkinat. Tämän vuoksi kupla lopulta puhkeaa jättäen vain vahvimmat yhtyeet henkiin. Sama homma toistuu uudelleen ja uudelleen, aivan kuten se on toistunut jo vuosikymmeniä.”

Onko sinulla suosikkibändejä ruotsalaisten kollegoidesi joukossa?

”Olen nyt aivan rehellinen: olen soittanut Graveyardin kanssa kahdesti, ja tiedän heidän olevan mukavia tyyppejä ja hyviä muusikoita, mutta sen paremmin Graveyard kuin Witchcraft ei merkitse minulle minulle mitään erityistä. Ne ovat ihan ok, mutta sen kummemmin ne eivät minua liikuta. Omistan kyllä heidän levyjään ja pidän Graveyardin As the Years Pass By, the Hours Bend -biisistä, mutta kotona kuuntelen mieluummin Museo Rosenbachia, 2066 & Theniä tai jotain vanhaa NWOBHM:ia vinyyliltä. Olen toivottoman huono ja ehkä liian tyhmä ’uuden’ musiikin hyväksymisessä. Kaivan mieluummin esiin menneisyyden bändejä, joten kenties kuuntelen kymmenen vuoden päästä Witchcraftin lp:n ja ajattelen, että ’vau, tämä on siisti, miten minä tämän missasin’. Hah!”

Suomalaisen Seremonia-yhtyeen oli määrä toimia lämmittelijänänne nyt perutuilla Suomen-keikoilla. Oletko kuullut heitä tai joitain muita samankaltaisia suomalaisia bändejä?

”Totta puhuen en ollut koskaan kuullut heistä, ennen kuin kuulimme heidän soittavan kanssamme. Tämä johtuu varmaan siitä, että olen niin huonosti kartalla uusista jutuista. Tsekkaan kuitenkin aina kaikki bändit, joiden kanssa soitamme, joten nyt olen tutustunut Seremoniaan YouTubessa. He vaikuttavat mukavilta tyypeiltä, ja heidän musiikissaan on hyvä groove. Olin yllättynyt, kun he laulavat suomeksi, mutta se ei ole minulle mikään ongelma. En tosin saa päähäni yhtään muuta tämän genren bändiä, joka laulaisi muulla kielellä kuin englanniksi. Toivottavasti he ovat lämppärinämme tulevilla keikoilla. Muista suomalaisista yhtyeistä tiedän Jess & the Ancien Onesin ja tapasin osan bändin jäsenistä Jalometallissa. Muuten pääni on aika tyhjä suomalaisten orkestereiden suhteen. Voisin varmaan nimetä useampia vanhoja suomibändejä 1970-luvulta.”

Miksi marraskuiset Suomen-keikkanne peruttiin?

”Tiivistetysti kerrottuna: noin viikko ennen keikkaa rumpalimme Fredrik (Hellerström) joutui sairaalaan oikeaan jalkaansa ilmaantuneiden kolmen hyytymän vuoksi. Hän sai lääkäriltä tiukat ohjeet pysyä aloillaan pari viikkoa. Paniikki, paniikki, paniikki! Pyysimme heti mukaan toista rumpalia, mutta kun keskustelimme asiasta suomalaisen promoottorimme kanssa, päätimme yhdessä, että on kuitenkin parasta siirtää keikkoja. Nyt Fredrik on jo paljon paremmassa kunnossa.”

Onko uusia keikkapäiviä vielä päätetty?

”Ensimmäiset treenimme on sovittu joulukuun puoliväliin. Toivottavasti kaikki on palannut normaaliksi siihen mennessä. Heti, kun olemme hoitaneet treenit ja varmistuneet siitä, että kaikki on kunnossa, sovimme uusista keikkapäivistä. Eli vielä ei ole mitään päätettynä, mutta voisin kuvitella, että helmikuun tienoilla voisi tapahtua. Tammikuussa teemme videon Spirits of Fire -biisiin, ja kuun viimeinen viikko on henkilökohtaisia juttuja varten. Sen jälkeen olemme vapaita tulemaan milloin vain, joten asia riippuu enemmän siitä, millaisia suunnitelmia promoottorillamme on.”

Ensimmäinen ep:nne Lucem Ferre (2011) sai hyviä arvioita ja auttoi teitä saavuttamaan kansainvälistä huomiota. Oliko jatkon tekeminen vaikeaa?

”Ei oikeastaan, koska Lucem Ferren aikaan meillä oli jo useita kappaleita suunnilleen valmiina. Jatkoimme vain sellaisten biisien kirjoittamista, millaisia syntyi luonnostaan. Toivomme tietenkin, että uusi levy saa yhtä loistavan vastaanoton kuin ep sai. Kuuleman mukaan niin on tapahtumassa. Koska levy viivästyi murtuneiden sormien, miehistönvaihdosten, tuottajan kuukausien mittaisen kiertueen ja omien keikkojemme takia, menetimme ehkä hieman sitä momentumia, mitä saimme ep:n myötä. Angel’s Necropolis on kuitenkin vahva levy, joten tämä ei ole suuri katastrofi. Seuraavaa albumiamme varten meillä on jo useita biisejä, riffejä ja ideoita valmiina, joten toivottavasti voimme julkaista jotain uutta heti ensi vuonna. Elleivät tietenkin vahvistimet räjähdä, sormet katkea ja hyytymät tule tielle.”

Jos Angel’s Necropolis olisi elokuva, millainen elokuva se olisi?

”Se olisi itse tuottamamme 1960–70-lukujen leffojen tyylinen kauhuelokuva. Jo olemassa olevista elokuvista se olisi sekoitus Alejandro Jodorowskyn The Holy Mountainia (1973), Karim Hussainin Ascensionia (2002) ja Dunwich Horroria (1970). Uskontoa, mystiikkaa, okkultismia, valaistumista ja hyvää musiikkia! Ja mikä tärkeintä, nuo elokuvat pysyvät mielessäsi ikuisesti, halusit tai et. Lisäksi niiden tyylin tunnistaa helposti, ja uskallan väittää, että samaa voi sanoa musiikistamme.”

Kuuntele Angel’s Necropolis Spotifyssa.

Lisää luettavaa