Ai mitä junista ja naisista? – Näin Jenni Vartiainen ja Mariska tuskin tarkoittivat hittibiisiä ymmärrettävän

Lyriikkablogi pureutuu pintaa syvemmälle Jenni Vartiaisen hittisinglen anatomiaan, josta paljastuu vähemmän imarteleva kuvaus naisista.

Teksti: Tuukka Hämäläinen, kuva: Warner.

Luulen tajuavani kuinka Junat ja naiset on tarkoitettu tulkittavaksi. Mutta sen lisäksi tiedän, ettei se ole kappaleen ainoa mahdollinen tulkinta. Älähdin jotain tekstistä jo kylmiltään Rumban kriitikkoraadissa, mutta sittemin tulin eräässä musavisassa ajatelleeksi tekstiä tarkemmin. Ja niinhän siinä kävi, etten voinut olla hiljaa…

Kivikirkot ja rautaportit ja kasvot sotilaan
Joka palatsin eessä vartioi valtiastaan
Nämä ovat kaltaisesi nämä pysyvät paikoillaan
Mutta junat ja naiset ovat luotuja kulkemaan

On ensinnäkin pääteltävissä, että laulun minä-henkilö on nainen, ja sanat puolestaan on osoitettu sinälle, joka on mies. Laulun tarkoitettu sanoma on, että mies on passiivinen (”seisot niin kuin vuori etkä muutu milloinkaan”) kun taas nainen on aktiivinen, vapaa ja suorastaan edistyksellinen, ”luotu kulkemaan”.

Sinä seisot niin kuin vuori etkä muutu milloinkaan
Kiskot minua kutsuu siis hyvästellään (syvästellään) vaan
Ovet ovat meitä varten että tullaan ja poistutaan
Koska junat ja naiset ovat luotuja kulkemaan

Mariskan sanoituksessa on vahva feministinen viesti, eikä siinä mitään pahaa ole. Ideahan on hyvä, vaikka sitä olisi ehkä voinut käsitellä vähän laajemminkin.

Mutta sitten se juttu, jonka ensikuulemalta missasin – ja varmaan moni muukin. Nimittäin junat.

Miksi juuri junat? Naistahan voitaisiin verrata moneen muuhunkin liikkumaan luotuun asiaan: lintuun, meteoriittiin tai panssarivaunuun. Junat kuulostaa kivalta ja sanavalinta mahdollistaa kappaleen ärsyttävän tarttuvan kertosäkeen.

Sillä ju-ju-juu ju-u-uu
ju-ju-juu ju-u-uu
Sillä junat ja naiset ovat luotuja kulkemaan

Junat ovat kuitenkin sanoituksen heikko kohta. Junat ovat kyllä luotuja kulkemaan, mutta ruoditaanpa hieman tarkemmin millaisena vertauskuvana ne toimivat naisille. Toisin kuin monet muut liikkuvat asiat, junat eivät ole kovin vapaita. Junat liikkuvat kiskojaan pitkin, eivätkä voi vaikuttaa suuntaansa. Juna voi mennä lujaakin, muttei minne sitä huvittaa.

Niinpä tekstistä voisi tarkoitetun tulkinnan sijaan lukea, että naiset ovat ennaltamäärätyllä reitillä puksuttavia, urautuneita ja kaavoihin kangistuneita kohkaajia. Junilla eli naisilla on hirveä kiire, eivätkä ne voi edes päättää itse minne menevät. Voi hyvällä syyllä kysyä, onko ennaltamäärätyn reitin sokea seuraaminen jotenkin parempaa kuin miestä kuvaileva ”vuorena seisominen”.

Teen nyt vielä absoluuttisen selväksi, että minä en ajattele näin naisista. Sanoituksen vain voi tulkita näinkin.

Moni muu liikkuva asia olisi tosiaan toiminut paremmin. Linnut on perinteisesti nähty vapauden symboleina ja panssarivaunukin voi mennä likimain minne vain, minkä vain läpi. Polkupyöräkin on vapaampi kuin juna.

(Joku saattaa vielä nyt vielä huudella, ettei kertosäkeessä sanota että nainen varsinaisesti olisi kuin juna, ja että siinä nyt vain satutaan mainitsemaan juna ikään kuin esimerkkinä liikkumaan luodusta asiasta. Tämän ”argumentin” voi kuitenkin jättää omaan arvoonsa. Teoksen kuin teoksen kohdalla on lähdettävä siitä, että kaikella siihen laitetulla on merkitys tulkinnan kannalta, sillä muutoin tulkinnasta tulee mielivaltaista valintaa siihen kuuluvien ja ei-kuuluvien osien välillä. Jos tekstissä siis rinnastetaan junat ja naiset samankaltaisiksi, voidaan lähteä siitä, että juna on naisen vertauskuva.)