Ennakkokuuntelussa Kiveskives: J.S. Bach in His Favourite Disco – Kummallisten miesten kummallinen levy

Turkulainen Kiveskives matkaa toisella levyllään paikkoihin, joihin muut eivät ole vielä uskaltaneet.

Teksti: Saku Schildt, kuva: Mikko M. Koskinen

Psykedeelistä kummajaismusiikkia esittävä Kiveskives julkaisee toisen albuminsa 4. huhtikuuta. J.S. Bach in His Favourite Disco on kuitenkin tästä päivästä eteenpäin kuultavana jo ennakkoon Rumban sivuilla, joten kokeilepa alta, mitä yhtye tällä kertaa kehittänyt. Ainakin biisien taustatarinat lupailevat hyvää, tekijätrion biisikuvailut voi lukea soittimen alta.

Kiveskives esiintyy lähiaikoina seuraavanlaisella aikataululla:

4.4. Klubi, Turku
11.4 Doris, Tampere
17.4 Freetime, Jyväskylä
16.5 Nuclear, Oulu
17.5 Bar 15, Seinäjoki

1. Reincarnation

Markus Kettinen: ”Bach ruumillistuu saatanallisten säkeiden soidessa ylipapittaren pudottautuessa parkuparvelta helvetin esikartanossa.”

Pietu Sepponen: ”Kappale ehti jo tovin pyöriä kuvioissa vailla lopullista valmiutta. Biisi on juhlava startteri levylle, se laventaa entisestään tyylipakettiamme. Tästä biisistä on nintendorock ja supermariot kaukana.”

Antti Luoma: ”Piti käyttää vähän perverssimpää lähestymistapaa kuin ihan peruspoljennossa. Perversion huipentuma ja sopii jo pelkästään siksi albumin avausraidaksi.”

2. J.S. Bach in His Favourite Disco

Antti: ”Nimikkobiisille lämpesin varsinaisesti vasta levyn miksausvaiheessa, filleristä tuli killeri. Sinkkua mietittäessä olin vahvasti Bachin kannalla. Biisissä tunnelma vaihtelee kultaisen leikkauksen suhdetta noudattaen.”

Markus: ”Rallissa mennään Bachin jalanjäljillä, ja tarinassa Bachin jalat käy tämän tanssihitin tahdissa.”

Pietu: ”Markus lähetti syksyllä biisistä demon, olin vakuuttunut, tästä tulee levyn avainbiisejä, kuten tulikin. Raflaavasti nimetty J.S. Bach in his favourite Disco on alleviivaus Kiveskiveksen tapaan sotkea härskiltäkin kuulostavia tyylejä ennakkoluulottomasti keskenään.”

3. Rosberg

Antti: ”Ilmeisen tarttuva biisi, koska ihmisten on todistettavasti kuultu hyräilevän melodiaa jopa Latviassa asti. Päihteillä saattoi olla vaikutuksensa tapahtuneeseen.”

Pietu: ”Rosberg on selkeä keikkabiisi, johon yritimme saada keikkojen energiapumppausta tallennettua. Biisin formula-viittaukset ja vauhdikkuus vievät kuulijan Rosbergin takasiivelle Monacoon.”

4. Breaking New Orleans

Antti: ”Yksi levyn omista lemppareista, lopputulos groovaa ja Oskarin (Ruohonen) miksaus kirjaimellisesti osui ja upposi.”

Pietu: ”’Pappadaa’-rytmiin vahvasti nojaava Breaking New Orleans lähti käyntiin muutama vuosi treeniksellä jamitellessa. Rytmi on tehokas ja ainakin oma pää heiluu, tämä biisi on eräänlainen isoveli viime levyn bileraita Budapestille. Kappaleen B-osat ovat isoja kontrasteja A-osan pumppaukselle vieden ajatuksia 1970-luvun suuntaan. Kitarasoolossa lainataan jumalilta, soolo lähtee käyntiin samoista asemista ja samoilla nuoteilla kuin yksi maailman hienoimmista sooloista.”

5. Beverly Place

Markus: ”Beverly Hills 90210– ja Melrose Place -sarjoista inspiraation osaksi saanut kappale on levyn kevyemmästä päästä.”

Antti: ”Tämä rallatus saa ymmärtääkseni levymoguli Koskisenkin viisarin värähtämään.”

Pietu: ”Tässä on simppeli ja tyypillinen Kiveskives-biisi, nintendorockia. Beverly Place on tullut aina livenä jotenkin itsellään, puristamista ei ole ollut, mielestäni jonkilainen huolettomuus ja spontaanius paistaa läpi biisistä.”

6. Xl

Pietu: ”Monia tunteita herättävä melankolinen kappale, samanaikaisesti kevyt ja uhkaavaan raskas. Biisi on keikoilla elementissään Antin hurjan rumpusooloilun myötä. Tämä biisi äänitettiin ihan muutamalla otolla. Mikko Hellströmin kontrabasso toi biisiin lisää väriä.”

Antti: ”Synkkä yksinkertainen kappale, jonka tahdissa peitto heiluu.”

7. Speed Ticket

Markus: ”Biisi on 8-bittistä tasohyppymaisemaa lisäelämillä ja putkistoihin joutumisilla, mutta loppupuolella Bach tulee ja heittää soolonumeron.”

Pietu: ”Nintendoa, laukkaa, rautalankaa, dub/reggaee, kirkkourkuheavy, kaikki alle kolmeen minuuttiin, ’vauhtisakot’ paikallaan!”

Antti: ”Biisi, jonka aina sekoitan Beverly Placen kanssa. Hyvä silti.”

8. Bittihiisi

Antti: ”Biisi, jonka kitaristimme Pietu saa aina livautettua settilistaan juuri ennen lavalle menoa sillä aikaa, kun olen hätäkusella. Levylle siitä saatiin tehtyä kuitenkin ihan kelvollinen versio.”

Pietu: ”Ensimmäisen Kiveskives-kollaboraation alkusysäys, Paimiossa 2007, silloin rummuissa oli Levannon Lauri. Bändi lähti kunnolla käyntiin 2008 syksyllä nykyisen rumpalin Antin kanssa. Bittihiisi oli alkuaikojen keikkasuosikkeja. Itselleni tärkeä biisi kaikessa pöhköydessään. Käytin kaikki puheenlahjani hyväksi, että sain puhuttua biisin levylle. Lopputuloksesta tuli selkeästi Bittihiisi 2.0. -versio verrattuna seitsemän vuoden takaiseen.”

9. Sidney

Antti: ”Vai oliko se tämä biisi, jonka sekoitin aina muihin?”

Markus: ”Säkeistöt ovat melodia-/harmoniamaailmaltaan wanhaa viihdemusiikkia uudelleen sovitettuna. B-osassa modernimpi pop ottaa osaa.”

Pietu: ”Tätä biisiä olimme soittaneet isomman Kiveskives Big Bandin kanssa jo aikoinaan keikoilla torvien kanssa, joten isompi soundi oli sisäänajettu jo aikaa sitten. Sidneyn kompaktissa ’pop-mitassa’ on yllättävän paljon kaikkea, mutta biisi kuulostaa silti jotenkin helpolta. Sillä on mukana myös keikoilla joskus eeppisiin mittasuhteisiin kasvava väliosajumitus.”

10. Bar Wars

Antti: ”Biisissä on leikitty sen nimen mukaisesti tahtilajeilla. Keikalla hauska paukutettava, eikä levyversiokaan jätä kylmäksi.”

Pietu: ”Bar Wars on pitkä eepos, joka on kuin Pirkan hiihto, jossa 30 kilometrin hiihdon jälkeen siirrytään hiihtoputkeen reiveihin, lopulta viimeiset metrit ovat käsillä ja väsymys laukeaa raukeana heittäytymisenä hankeen. Lauri Ojalan viulut säkeistössä ja isot big band -soundiset kertosäkeet tuntuu siellä, missä pitääkin.”

11. Marshmallow March

Pietu: ”Jumalaar! Rumpalimme Antti lähestyi ensimmäisellä omalla biisillään syksyllä. Loppujen lopuksi tuli kauhea kiire, ja päädyimme melkein jättämään biisin tulevaisuuteen. Kuten Black Sabbath Paranoidilla aikanaan, käytimme yllättävästi jäljelle jääneen studioajan hyväksemme. Pikainen uusintasovitus ja rec päälle, ja lopputuloshan on hieno ja juhlava. Biisi jättää henkästyttävästä 36 minuutin matkasta hyvän ja vaahtokarkkimaisen maun!”

Antti: ”Vanhalta kovalevyltä löytyi kymmenen vuoden takainen Fruity Loopsilla tehty raakile, joka loppujen lopuksi päätyi levylle.”