Joulukuu on samannimisten biisien taistelua: Ensimmäisessä erässä Bruce Springsteen vs. Miley Cyrus

Miley Cyrus nuolee lekaa
Miley Cyrus nuolee lekaa.

Samannimisiä kappaleita tulee tahtomaattaankin vertailleeksi keskenään – silloinkin kun se ei ole reilua.

Teksti: Tuukka Hämäläinen, kuva: kuvakaappaus videolta.

Herpaannuin joskus vuosia sitten Soul Asylumin tylsään Runaway Trainiin, koska pidin Geddy Leen sooloalbumilla olevasta, samaa nimeä kantavasta biisistä. Eipä sillä väliä, että jälkimmäinen ilmestyi lähes vuosikymmentä myöhemmin.

Samannimisten biisien vertailu on paitsi luonnollista, usein myös perusteltua, sillä kappaleen ”otsikko” sisältää monesti sen keskeisen viestin, teeman tai vertauskuvan. On siis todennäköistä, että samannimisiä kappaleita yhdistää jokin muukin kuin vain nimi (vaikka toki sekin on mahdollista).

Kovimpaan vertailuun joutuvan tietysti samannimiset kappaleet, jotka ilmestyvät vielä samoihin aikoihin. Näin on Wrecking Ballin kohdalla, sillä Miley Cyrusin tuoreehko hitti ilmestyi vain noin puolitoista vuotta Bruce Springsteenin albumin (ja nimikkobiisin) jälkeen. Joten katsotaanpa kummassa on enemmän ytyä.

Bruce Springsteen – Wrecking Ball
(Wrecking Ball, 2012)

I was raised out of steel here in the swamps of Jersey, some misty years ago
Through the mud and the beer, and the blood and the cheers, I’ve seen champions come and go
So if you got the guts mister, yeah if you’ve got the balls
If you think it’s your time, then step to the line, and bring on your wrecking ball

Kuten aiemmin totesin, on Wrecking Ball melkoinen pumpulipallo Springsteenin ”kapinahenkiseksi” levyksi. Nimikkobiisi kuvaa ongelmaa hyvin: nostattava sävellys ei riitä, kun vähävaraisen kansanosan raivoa päättäjiä kohtaan kuvataan näin heppoisesti. Sanon tätä harvoin, mutta tämä biisi kaipaisi enemmän konkretiaa ja selkeämmän tarinan!

Now when all this steel and these stories, they drift away to rust
And all our youth and beauty, it’s been given to the dust
And your game has been decided, and you’re burning the clock down
And all our little victories and glories, have turned into parking lots
When your best hopes and desires, are scattered through the wind
And hard times come, hard times go

Wikipediasta paljastui kiinnostava seikka: Kappale on alunperin kirjoitettu New Yorkin silloin purku-uhan alla olleen ja sittemin puretun Giants Stadiumin näkökulmasta. Hitto vie, siinähän on jotain toimivaa ja originaalia! Ikävä juttu, ettei kekseliäs näkökulma välity sanoituksesta sellaisenaan. Tekstin ”oikea” tulkinta ei saisi vaatia kääntymistä artistia koskevan triviatiedon pariin.

Miley Cyrus – Wrecking Ball
(Bangerz, 2013)

We clawed, we chained our hearts in vain
We jumped never asking why
We kissed, I fell under your spell.
A love no one could deny

Don’t you ever say I just walked away
I will always want you
I can’t live a lie, running for my life
I will always want you

Ollaanpa hetki rehellisiä: Jos Miley Cyrusin biisi tullaan jostain muistamaan, niin videosta. Tuskinpa moni ohi kappaleen tekstiä pureskellut kertosäkeen ulkopuolella. Tarttuvahan se onkin, eikä mitenkään huono. Kaikki kunnia sille kappaleen viidestä kirjoittajasta, joka pätkän on rustannut.

I came in like a wrecking ball
I never hit so hard in love
All I wanted was to break your walls
All you ever did was wreck me
Yeah, you, you wreck me

Cyrusin kappaleen ongelma on se, että säkeistöt ovat täysin yhdentekevää tekstiä. Parisuhde meni karille – entäs sitten? Piirteetöntä ruikutusta ilman mitään selkeämpää tarinaa, joten kaikki kuulijat voivat samaistua sen tunnetilaan ja löytää oman rakkaustarinansa rivien välistä. Se on toimiva tuote, muttei mitään sen kummempaa.

Tuomio purkupalloista

Kappaleita yhdistää purkupallon vertauskuva, mikä onkin voimakas metafora, mutta sen paremmin Springsteen kuin Cyrusin kappaleen kirjoittakaan ei käytä sitä hallitusti. Springsteen ilmeisesti tapaili konkreettista merkitystä stadion-ideansa kanssa, mutta päätyi puhumaan epämääräisellä ”Antaa tulla vaan!” -joukkohurmoksella. En rehellisyyden nimissä ole varma, mitä ”wrecking ball” hänen biisissään edustaa. Hallitusta, kaupungin uudelleensuunnittelua, ökyrikkaiden mielivaltaa vai kansan kapinallista raivoa?

Cyrusin kappaleessa purkupallo-vertaus taas toimii. On hyvä perusidea, että tyttö yrittää murtaa pojan henkiset muurit ”kuin purkupallo”, mutta päätyykin itse murretuksi. Tämä on ilmaistu kokonaisuudessaan kertosäkeessä ja muu kappalee jää filleriksi.

Loppupeleissä Miley Cyrusin teksti on parempi ”Wrecking Ball” -otsikolla varustetuksi biisiksi, mutta kumpaakaan sanoituksista ei voi pitää mitenkään täydellisenä tai mieleenpainuvana.