”Mikä on kaikkien aikojen kesäbiisi?” kysyy Tuukka Hämäläinen sanoitusblogissaan, ja nostaa pöydälle kovia ehdotuksia.
Teksti: Tuukka Hämäläinen, kuva: Liberty Records / EMI
Kesän kunniaksi voi käsitellä kevyempiä aiheita ja kuunnella rempseää kesäistä rockia. Hyvä kesäbiisi tavoittaa tunnelmassaan jotakin niin käsinkosketeltavaa, että sen voi kuunnella talvellakin ja tuntea silti helteen ja hyttysten pistot. En keskity tässä nyt varsinaisesti kesähitteihin, vaan biiseihin, jotka kertovat enemmän tai vähemmän suoraan kesästä. Sietää nostaa esiin niin muutamia timantteja kuin pari suutariakin.
I’m gonna raise a fuss, I’m gonna raise a holler
About a workin’ all summer just to try to earn a dollar
Every time I call my baby, and try to get a date
My boss says, ”No dice son, you gotta work late”
Sometimes I wonder what I’m a gonna do
But there ain’t no cure for the summertime blues
”Summertime Blues”, san. Eddie Cochran & Jerry Capeheart (single, 1958)
Eihän siitä pääse mihinkään. Summertime Blues on rock-pioneeri Eddie Cochranin biisi vuodelta 1958, mutta sitä ovat coveroineet The Beach Boys, The Who, Bruce Spingsteen ja Rush. Biisi on kesätyöhön pakotetun nuorison avunhuuto menetetyn vapauden puolesta, mikä henkiin nuorison henkistä vapautumista 1960-luvulla. Cochran itse valitettavasti menehtyi näkemättä kappaleensa jälkivaikutuksia, vain kaksi vuotta Summertime Bluesin levyttämisen jälkeen.
Tässä Rushin hieman raskaampi versio. (Ja tässä The Whon ikoninen versio! -Verkkoherra huom.)
Kesäpäivä
Aion ehdottaa ett’ haudattais sotakirveet syvälle hiekkaan.
Maattais auringossa, oltais vaan niin kuin ennenkin onnellisi.
”Kesäpäivä”, san. Kauko Röyhkä (Etsijät, 2002)
Kesäpäivässä Kauko Röyhkän vähemmän arvostetulta Etsijät-albumilta olisi todellista ainesta pop-hitiksi, mutta jotenkin se jäi ilmestymisvuonnaan muiden hittien jalkoihin. (Eikös niihin aikoihin soinut Trio Niskalaukauksen Surupuku aivan kyllästymiseen saakka?) Kesäpäivän säe ”On niin kuuma, ei nyt riidellä” kiteyttää jotakin olennaista kesäfiilistä. Ainakin viime kesän helteitä muistellessa voi hyvin kuvitella että kaikki olivat rennompia kun ei yksinkertaisesti jaksa koko ajan ärhennellä. Tiedä häntä.
Girls In Their Summer Clothes
The girls in their summer clothes
In the cool of the evening light
The girls in their summer clothes
pass me by
”Girls in Their Summer Clothes” , san. Bruce Springsteen (Magic, 2007)
Springsteenillä on biisejä joka lähtöön ja kymmeniä kesäisiä. Girls in Their Summer Clothesissa (vanhempi) mieshenkilö kulkee nostalgisena läpi kotikaupunkinsa, jossa muistot ja menetetyt rakkaudet jylläävät. Kesäpukeisten tyttöjen ohittaminen muistuttaa vanhenemisesta, mahdollisuuksien menettämisestä ja käyttämättä jättämisestä. Muita hyviä vaihtoehtoja olisivat Out in the Street, Radio Nowhere tai legendaarinen The River, mutta sitä kuunnellaan enemmän loppukesästä, kun illat viilenevät ja kaiho syvenee. Syksyllä kuunnellaankin sitten jo Viikatetta.
Hot town, summer in the city
Back of my neck getting dirty and gritty
Been down, isn’t it a pity
Doesn’t seem to be a shadow in the city
All around, people looking half dead
Walking on the sidewalk, hotter than a match head
”Summer in the City”, san. Mark Sebastian (Hums of the Lovin’ Spoonful, 1966)
The Lovin’ Spoonfulin klassikkobiisi tavoittaa millaista on liikkua kesäisessä kaupungissa. Lisäpisteitä saa puolikuolleiden kaduntallaajien kuvailusta – kesäzombit ovat ainakin Helsingissä tuttu ilmiö. Alkuperäisesittäjä ei sano monelle tänäpäivänä mitään, mutta kappale on tullut tutuksi myös B. B. Kingin ja Joe Cockerin versioina. Suomeksi sen räätälöi Dannylle kukapa muu kuin Junnu Vainio – ja se on itse asiassa oikein kelpo käännösbiisi.
Pojat rannalla kulkevat ylpeinä,
se naisia naurattaa
Aurinko selkää polttaa,
jään sisältä sulattaa
On pitkä kuuma kesä
ja mä aion elää sen
Pitkä kuuma kesä,
sen sain, se mullisti mun maailmain
”Kuuma kesä”, san. Pate Mustajärvi (Pohjantähden alla, 1985)
Popedan kesäklassikko ei ole teknisesti huono biisi. Se toimii juuri sillä tasolla kuin sen kuuluukin: niin helppo että sanat osataan humalassakin ja tässä kohtaa jo tarpeeksi iäkäs verestämään perheellisen porukan nuoruusmuistoja. Mustajärven uudempaan Rokkimakkara-kesäbiisiin verrattuna tämä on sangen korkeatasoinen. (Makkarassa nyt ei vaan ole mitään romanttista…)
Itse en ollut vielä syntynytkään tämän biisin ilmestyessä ja omalle sukupolvelleni se aiheuttaa lähinnä kylmiä väreitä ja ahdistavia muistoja perhelomilta. Se on kuitenkin hyvä esimerkki biisistä, joka tuo tekijöilleen rahaa vielä 26 vuotta ilmestymisensä jälkeen. Eikä sitä kerran kuultuaan saa päästään vielä joulunakaan.
Olit verta ja lihaa, olit ihminen
Hehkuit rakkautta, vihaa, poika tunteellinen
Ja kun olin mä down, tiesin, ollut en yksin
Ja sen kesän maun kanssas koin sykähdyksin
Muistan jäätelökesää
Kun lapset kiirehtii kouluun
Posken rusketus häviää
Illat pimenee jouluun
”Jäätelökesä”, san. Mikko Alatalo (Maarit Hurmerinta, Siivet saan, 1978)
Maarit Hurmerinnan Jäätelökesä on kappale, jota olen aina inhonnut. Siinä on jotain niin limaista, etten ole lainkaan yllättynyt tekstin olevan Mikko Alatalon kynästä lähtöisin. Aurinko paistaa ja vettä sataa on tähän verrattuna suorastaan taideteos – eikä se lastenränkytyksenä ollutkaan hullumpi. Lisäksi ainakin minun on hankala mieltää jäätelöä romanttiseksi symboliksi. Jäätelö assosioituu voimakkaammin lapsuuteen. Ja ”maun kokemisesta sykähdyksin” tulee mieleen lähinnä ejakulaatio…