Mikä tekee hyvän bändinnimen?

Tällaista asiaa pohtii Tuukka Hämäläinen lyriikkablogissaan. Täydellisiä kysymyksiä, täydellisiä vastauksia, sanoi Kirvastokin aikanaan.

Teksti: Tuukka Hämäläinen, kuva: Joonas Brandt

Nomen est omen, eli nimi on enne. Tunnettu sanonta on peräisin jo roomalaisen näytelmäkirjailija Plautuksen (254–184 eaa.) tekstistä, mutta onko ajatuksella jotain tekemistä nykypäivän ja bändien kanssa? Onko bändinnimellä deterministinen vaikutus yhtyeen tuotantoon tai menestykseen?

Bändinnimet kuuluvat löyhästi samaan kategoriaan kuin sanoittaminen, eikä niitä mielestäni useinkaan käsitellä yksittäistapauksia pidemmälle. Tietysti kaikkien yhtyeiden nimillä on taustakertomuksensa. Simply Red sai kertoman mukaan nimensä, kun solisti Mick Hucknell vastasi ymmärtämättömälle keikkajärjestäjälle: ”Red. Simply red.Zen Café puolestaan nimettiin ensimmäisen keikan takahuoneessa sillä perusteella, että joku paikallaolijoista sattui lukemaan Robert M. Pirsigin klassikkokirjaa Zen ja moottoripyörän kunnossapito. Hassisen kone oli joensuulainen ompelukoneliike, ja Led Zeppelin taas otti nimensä The Whon Keith Moonin ja John Entwhistlen tokaisusta, että heidän bändiprojektinsa ”would go down like a lead balloon”.

Olen aina ollut kiinnostunut siitä, millä perusteella bändit nimetään. Yksi parhaista perusteluista on peräisin Yesiltä: yhtye halusi yksinkertaisen nimen, jonka kaikki muistaisivat. Tekniikka kieltämättä toimi, mutta myös paljon monimutkaisemmat nimet ovat pysyneet kuulijoiden muistissa. Myöhemmin yhtyeen monissa välirikoissa päädyttiin tilanteeseen, jossa Chris Squire omisti oikeudet Yes-nimeen, joten Jon Anderson, Bill Bruford, Rick Wakeman ja Steve Howe tarvitsivat vaihtoehtoisen bändinnimen. Ehdotukset ”No” ja ”The Affirmitive” (suom. ”myöntävä”) olivat itseasiassa paljon parempia kuin kollektiivin lopullinen ratkaisu Anderson Bruford Wakeman Howe (ABWH).

Suomessa yksi parhaista esimerkeistä on Maj Karma, joka on muuttanut nimeään useampaan otteeseen. Maija Karman Kauniit Kuvat -nimellä aloittanut yhtye vaihtoi a:n ”Maijan” lopusta heittomerkkiin ja luopui siitä lopulta kokonaan. Vuoden 2004 Sodankylä-albumin myötä yhtyeen nimi lyheni muotoon Maj Karma, joka onkin paljon ekonomisempi. Suuressa maailmassa muun muassa Panic! at the Disco on harrastanut samanlaista muuntelua.

Maj Karman nimi on valittu kaiketi sillä perusteella, että Herra Ylppö sattui pitämään kuvittajana tunnetun Maija Karman tyylistä. Monet parhaista bändinnimistä ovatkin tällä tapaa melko sattumanvaraisia. Se nimittäin takaa, ettei niiden nimeä yhdistetä liian vahvasti tiettyyn genreen – mitä pidän intuitiivisesti parempana. Esimerkiksi nimellä Children of Bodomin, Total Devastationin tai vaikkapa Iron Maidenin nimellä ei voisi tehdä muuta kuin metallia. Slayerista puhumattakaan.

Merkityksiltään avoimen tai ainakin musiikillisesti neutraalin nimen valitsemalla yhtye pitää itsensä vapaana tekemään mitä tahansa materiaalia. Parhaita esimerkkejä ovat Radiopuhelimet ja sen esimuoto Kansanturvamusiikkikomissio (KTMK). Toisaalta myös Cream, Rush sekä uudemmat Mew ja Band of Horses ovat mukavan avoimia.

Sitten on tietysti lyhenneyhtyeet, kuten CMX ja YUP. Monien lyhennebändien tapauksessa herää kysymys, onko lyhenne tullut ensin vai onko taustalla alkuperäinen nimi. Lyhenteen saa helposti muutettua merkitsemään vain kyseistä bändiä. ”CMX” tuskin tuo kenenkään mieleen juuri muuta, kuin ko. yhtyeeseen liittyviä seikkoja. Näin ei tietysti ole jo ennaltalanseerattujen lyhenteiden, kuten UFO:n kohdalla.

Tietysti tyylilajiin kahlitseminen ei ole mikään ongelma, jos jo lähtökohtaisesti tehdään tietyn genren musiikkia. Esimerkiksi Cthulhu-punkkia soittava Darkest of the Hillside Thickets on ihan osuvasti nimetty. Epäonnisesti nimetty Pain of Salvation taas linkittyy vahvasti metalliin, mutta nimi on jo hivenen liian pateettinen.

Tietysti kaikki on sidottua aikaansa. Monet parhaista bändinnimistä vietiin jo 1960–70-luvuilla, eikä niiden seurailussakaan hirveästi järkeä olisi. Death oli hyvä bändinnimi silloin vuonna 1983 kun yhtye perustettiin, mutta nykyään ei moista nimeä kannattaisi ehkä käyttää. Hypoteettisesti voi kuvitella vaikka, millaista musiikkia edustaisi 2000-luvulla perustettu Deep Purple, Pink Floyd tai The Monkees. (Jälkimmäinen olisi selkeä hipsteribändi.)

Had a good idea the other day
Gonna start a new band and we’ll learn to play
Yeah, we’ll be the best
If you’re looking for our record at the mall
Well here’s the thing, we’ll be called
Brainpower

Freezepop: Brainpower, san. Liz Enthusiasm (Future Future Future Perfect, 2007)

Tietysti nimeämällä yhtyeensä vahvasti merkityksellisellä sanalla voi luoda myös herkullisia ristiriitoja. Esimerkiksi The Killers on helkkarin hyvä nimi juuri siksi, että yhtye ei soita deathmetallia tai hardcorepunkia. Tällä tapaa myös Spock’s Beard on kekseliäs nimi: Star Trek -viittauksella on vahva merkitys, mutta se ei oikeastaan muodosta musiikista mitään selkeää kuvaa.

On paljon yhtyeitä, jotka sisällyttävät nimiinsä Maj Karman ja Spock’s Beardin tapaan vahvoja viittauksia. Elektropoppia soittava Au Revoir Simone on lainannut nimensä Tim Burtonin elokuvasta Pee-Wee’s Big Adventure (1985), ja Coheed and Cambria taas viittaa nimellään bändin nokkamiehen Claudio Sanchezin sarjakuviin, joihin myös yhtyeen sanoitukset vahvasti liittyvät. Death Cab for Cutie puolestaan nimesi itsensä The Bonzo Dog Doo-Dah Bandin kappaleen mukaan.

Tietysti viimeistään The Beatlesista asti suosittuja ovat olleet monikolliset nimet, jotka viittaavat yhtyeeseen monikkona, kollektiivina: ryhmänä, joka on enemmän kuin osiensa summa. Lukuisista esimerkeistä mainittakoon vaikka Pixies, Eläkeläiset, The Buggles, Sielun Veljet, The Yardbirds, The Pretenders ja The Smiths. Ryhmiä muodostetaan sujuvasti myös sooloartistien tai muuten vaan nokkamiesten ympärille: on esimerkiksi Herra Ylppö ja Ihmiset, Nick Cave and the Bad Seeds ja Frank Black & the Catholics. Hieman abstraktimpia kollektiiveja ovat Ismo Alanko Säätiö, Patti Smith Group ja Alan Parson’s Project.

Mutta voidaanko määritellä yhtään selkeää seikkaa, joka tekee hyvän bändinnimen? Yksinkertaisuus on tietysti valttia Yesin tyyliin, ja ehkä hirveimpiä bändinnimiä onkin ylipitkä …And You Will Know Us by the Trail of Dead. Mutta yksinkertaisestikin nimettyjä bändejä on unohtunut, joten se yksin ei takaa menestystä.

Nimessä kannattaisi olla jotakin omaperäistä, joka ei aluksi merkitse suurimmalle osalle kuulijoista mitään, esimerkiksi The Mars Volta. Sen olisi hyvä olla melko lyhyt, mutta tarpeeksi kaukana arkipäiväisistä sanoista. Erikoismerkkien käyttö ja itsetarkoituksellinen monimutkaisuus ovat useimmiten vain säälittävää erikoisuudentavoittelua.

Entä kaikkien aikojen paras bändinnimi? Sehän on tietysti…