Onko se nuori Röyhkä? Onko se Hector 70-luvulla? Ei, sehän on Olavi Uusivirta!

13.10.2013

Lyriikkablogin hampaisiin joutuu tällä kertaa Olavi Uusivirta, jonka tyylissä kuulee kaikuja suomirockin historiasta. Vaan onko suurin hittibiisi mistään kotoisin?

Teksti: Tuukka Hämäläinen, kuva: Niko Mitrunen.

Ensivaikutelmat voivat olla jäätäviä: Kun lukioikäisenä Kotiteollisuuden ongelmakäyttäjänä kuulin ensi kertaa muuan Olavi Uusivirran hitin On niin helppoo olla onnellinen, purkitin miehen välittömästi teinityttöihin vetoavan positiivisen popin kategoriaan, joka oli kirjoissani yhtä kuin roskakori.

Vuosien varrella joku tokaisin aika ajoin, että ”Olavi on tosi kova”, joten nimi pysyi korvan takana. Tulipa sitten kesä 2012 ja Tammerfest, jossa seikkailin Rytmin nimissä. PMMP:n lämppärinä esiintynyt Uusivirta räjäytti pääni. Miten hitossa näin kova esiintyjä ja lyyrikko on päässyt livahtamaan sormieni välistä? (Selvästi kaikki, mitä kuulee ensi kertaa teini-iässä, pitäisi tsekata uudelleen kahdenkymmenen paremmalla puolella.)

Hukkui lapsi auringon jo mereen viisauden
etsinnät jo tuloksettomiksi kauan sitten todettiin
ei laulut enää lauluja oo vuosiin ollutkaan

Ja nuo tiedemiehet kammioissaan
aikaa koittaa tavoittaa
ja nuo kauppamiehet markkinoillaan
sielun hintaa korottaa indeksin mukaan

Auringon lapsi
(Elvis istuu oikealla, 2012)

Uusivirran tuotannossa kuulee suomirockin perinnön selvemmin kuin vaikkapa Samae Koskisen kohdalla. Auringon lapsi voisi sävellyksen sekä sanoituksen puolesta olla Hectoria, Nuoruuden kaltaisissa kappaleissa taas on paljon Kauko Röyhkää ja Minä olen hullu -albumin (2008) nimikappaleessa Sielun Veljet -aikaista Ismo Alankoa.

Tämä ei tarkoita, etteikö Uusivirralla olisi selkeästi oma äänensä niin esiintyjänä kuin kirjoittajanakin. Hän vain olisi yhtä kotonaan myös muutaman vuosikymmenen takana.

Koffin puisto pikkuhiljaa
tyhjenee mut meillä ei oo
pienintäkään aikomusta
mennä vielä nukkumaan
ei nuorena tarvitse nukkua
eihän?

Viimeinen kesä
(Minä olen hullu, 2008)

Muutama viikko sitten lainasin Uusivirran Nuoruus-kappaletta blogissa, jonka sanomana oli, että nuoruudesta on kirjoitettu jo liikaakin. Tämän valossa on ymmärrettävää, etteivät miehen monet ihmissuhde- ja nuoruusaiheiset kappaleet erityisesti minuun iske.

Jenni ja Reeperbahn ovat kyllä sävellyksellisesti Olavin parasta tuotantoa, mutta sanoitukset jäävät vähän etäisiksi. Tämä ei vieläkään tarkoita, että ne olisivat huonoja. Ongelmana on, että kasvu- ja erotarinoita, kultaisia nuoruusmuistoja ja kaupungin katujen nuohoamista on käsitelty niin jumalattoman monessa kappaleessa, ettei niistä ole paljon uutta sanottavaa.

Täysiverinen sunnuntai
Taivaallisen rauhan aukiolla
soitan melodikaa
piirrät ympyröitä lantiolla
missä viivyt, Toivo?
Usko vei jo pullot kauppaan
Elvis istuu oikealla

Elvis istuu oikealla
(Elvis istuu oikealla, 2012)

Omaan korvaani Uusivirran terävimmältä tuotannolta kuulostavat kappaleet, joiden sisältö ei ole ensi kuulemalla selvä. Elvis istuu oikealla, Puberteetti ja Löysäläisen laulu ovat hyvin tulkinnanvaraisia, kuin myös Kuollut kaupunki ja Synnyin tappamaan. Täyttä timanttia on myös Sunnuntailapsi, joka kertoo kyllä tarinan, mutta jättää paljon auki. Lisää näitä!

Viittauksiin ja Samuel Beckettiin tykästyneen kirjallisuusintoilijan on myös mahdotonta olla pitämättä Huomenna hän tulee -kappaleesta. ”Ja jossain Estragon on onneton” -säkeestä tuli kylmät väreet.

Nyt on isä vähän väsynyt on isä vähän ottanut ja itkenyt
Nyt on isä meidän kuollut nyt on silmä sammunut ja sydän särkynyt
No muuttuneetko on nyt ajat, seurapiiritoimittajat utelee
Ja Ameriikanjeesus kaataa lisää samppanjaa ja laulaa:

Huomenna hän tulee
Huomenna
Mä lupaan niin
Jos uskot ihmeisiin
On pakko odottaa
Kuin kuuta nousevaa
Ja jossain Estragon
On onneton

Huomenna hän tulee
(Minä olen hullu, 2008)

Mutta palataanpa alkuun. Kun nyt katselen On niin helppoo olla onnellinen -kappaleen sanoitusta, on siinä jotain ideaakin. Mielessä herää kuitenkin vastalause: Eipäs ole!

Helppo olla vapaa kuvitella
että kaikkeen löytyy syy
Mut miten rakkaus
tai maailman synty selittyy

Mä voin suunnitella mun koko elämän
vaimon ja viran ja talonkin
Mut kaikki menee toisin
joku suunnittelee mua paremmin

On niin helppoo olla onnellinen
(Me ei kuolla koskaan, 2005)

Kappale puhuu osaansa tyytymisestä suorastaan buddhalaiseen sävyyn. Kaikki menee niin kuin menee, täytyy vain mukautua siihen mitä tulee vastaan.

Mikäpäs siinä, mutta helppoa se ei ole. Ihmisten jatkuvat yritykset päästä eteenpäin elämässä, kohota virassaan, luoda jotain uutta ja muuttaa maailmaa kertovat kaikki siitä, ettei kertosäettä mukaillen ole helppoa ”tyytyy siihen mitä on”. Vain harva on niin harmoniassa maailman kanssa.

Mutta jyrkän vastareaktionkin aiheuttava sanoitus palvelee tarkoitustaan. Josko teinitytöt tykkäävät laulaa sitä keikoilla, sehän on vain plussaa.

meniks tää nyt vituiks, jenni
älä sano mitään
sä olet kaunis juuri noin
kanssasi paljon koin
meniks tää nyt vituiks, jenni
älä sano mitään
ehkä joskus vielä olla voin
sun ikioma beibiboy

Jenni
(Preeria, 2010)

(Kiitokset Olaville myös siitä, että hänen verkkosivuillaan on kätevästi luettavissa kolmen tuoreimman levyn tekstit. Yllättävän harva artisti tai yhtye julkaisee tekstinsä jossakin virallisessa muodossa, jolloin toimittaja on usein korvakuulon ja fanilähteiden varassa. Tattis!)

Lisää luettavaa