Maynard James Keenan on raskaan rockin pyhä lehmä, mutta hänen tekstinsä ovat saaneet samanlaisen vastaanoton kuin A.W. Yrjänän vastaavat: osa jumaloi joka kirjainta, osa arvioi ettei sanoituksissa ole mitään järkeä. Kumpi puoli on oikeassa? Tuukka Hämäläinen paneutuu aiheeseen.
Teksti: Tuukka Hämäläinen, kuva: Volcano Entertainment
Kuulin kerran, kun eräät tuttavat puhuivat yhteen ääneen siitä, kuinka Toolin sanoitukset eivät tarkoita mitään. Tällaisiin mielipiteisiin kannattaa aina suhtautua varauksella, etenkin koska ne kertovat yleensä enemmän tulkitsijan kompetenssista kuin tulkinnan kohteesta.
En ole mikään Toolin tuotannon asiantuntija, mutta nyt kun yhtye on omien sanojensa mukaan puuhastelemassa uuden albumin parissa, on hyvä aika katsoa, onko väitteessä mitään perää. Tarkastellaan siis Maynard James Keenanin muutamaa sanoitusta hiukan lähempää.
Here in this hopeless fucking hole we call LA
The only way to fix it is to flush it all away.
Any fucking time. Any fucking day.
Learn to swim, I’ll see you down in Arizona bay
Ænema (Ænema, 1997)
Nimi on hybridi latinankielen ”sielua” tarkoittavasta sanasta ja peräruiskeesta. Se on siis henkinen peräruiske. Lähtökohdat ovat mitä loistavimmat. Ænema on hyvin vihainen kappale, jossa yhdysvaltalainen pintaliitoinen kulutuskulttuuri saa täyslaidallisen lokaa niskaansa. Maynard ei kirosanoja ja mielipiteitä säästele, mikä kielii kenties sanoituksen henkilökohtaisesta merkityksestä. Taustalla täytyy olla aitoa raivoa.
Fret for your figure and
Fret for your latte and
Fret for your hairpiece and
Fret for your lawsuit and
Fret for your prozac and
Fret for your pilot and
Fret for your contract and
Fret for your car.
Ænemassa on samaa henkeä kuin System of a Downin lyriikoissa parhaimmillaan, eikä sitä voi kukaan rationaalinen ihminen kovin monimutkaisena pitää. Ænema on konkreettisia mielikuvia maailmanlopusta, jota kappaleen puhuja odottaa kuin jouluaattoa.
The poetry that comes from the squaring off between,
And the circling is worth it.
Finding beauty in the dissonance.
Schism (Lateralus, 2001)
Schism (joka lausutaan muuten k:lla, eikä š:llä) on pohjimmiltaan parisuhdebiisi. Nimikin tarkoittaa ”skismaa”, eli erimielisyyttä tai riitaa. Sanoituksessa seurataan suhteen kommunikaation hajoamista vähä vähältä. Samalla on selvää, että pariskunnan alun perin yhteen tuonut tarkoitus tai intohimo on samalla se tekijä, joka heidät erottaa. Maynard heittää aiheesta paririvisen metaforan, jonka ymmärtäminen vaatii erillistä ajattelua. Pariskunnan vastakkaiset intentiot (tai tavoitteet?) kolahtavat tavalla, joka aiheuttaa heidän erkaantumisensa. Sanoitus tavoittaa hienosti ohipuhumisen tunteen Communication Breakdown -hengessä.
Pure intention juxtaposed will set two lovers souls in motion
Disintegrating as it goes testing our communication
The light that fueled our fire then has burned a hole between us so
We cannot see to reach an end crippling our communication.
Säkeistöjen alkurivien vaihtelu on toimivaa, ja kappaleen Toolille tyypillisen ahdistavassa videossakin seurataan kahden ”humanoidin” olemassaoloa pienessä huoneessa. Epäinhimillisillä hahmoilla haetaan kenties sitä, kuinka vastenmielisinä parisuhteen osapuolet voivat toisilleen näyttäytyä.
Eye on the the TV
’Cause tragedy thrills me
Whatever flavor it happens to be, like…
”Killed by the husband”
”Drowned by the ocean”
”Shot by his own son”
”She used a poison in his tea, and kissed him goodbye”
That’s my kind of story
It’s no fun ’til someone dies
Vicarious (10.000 Days, 2006)
Sana Vicarious viittaa toisen kautta kokemiseen. The Mars Voltan kappaleen Vicarious Atonement voisi siis ymmärtää ”toisen kautta katumiseksi”. Toolin kappaleessa toisen ihmisen kautta koetaan ainakin tragedia, ellei koko elämä. TV:tä tuijottamalla, kuinkapas muuten.
I need to watch things die…from a good safe distance
Vicariously I live while the whole world dies
You all feel the same, so…
Why can’t we just admit it?
Maynard tuntuu tarkoittavan (mikäli kirjoittajan intentio on suoraan luettavissa tekstistä), että ihmisellä on luonnollinen halu kokea väkivaltaa jossakin muodossa. Kukaan tuskin haluaa päästä hengestään, mutta emmekö nautikin elokuvien toinen toistaan väkivaltaisemmista kuolemista? (Suomalainen tutkija Henry Bacon käsittelee aihetta kirjassaan Väkivallan lumo, Like, 2010)
Vicarious-kappaleen herättämä ensireaktio on ainakin itselläni, että mitä pahaa tässä sitten on? Jos visuaalisesta, näytellystä väkivallasta nauttiminen myönnetään, tekeekö se meistä väkivaltaisempia? Ajatuspolku johdattaa helposti tuttuun kysymykseen, aiheuttavat väkivaltaiset elokuvat ja pelit väkivaltaista käytöstä. (Toistaiseksi siitä on ollut hyvin vähän näyttöä.)
Näiden kolmen esimerkin tai muiden kuuntelemieni biisien perusteella sanoisin, että Toolin sanoituksissa on paljonkin järkeä. Maynard käyttää usein tarkoituksellisen hämäriä ilmaisuja, joiden on tarkoituskin paeta tulkintaa, mutta mitään huikean poikkeuksellista tässä ei ole. Itse asiassa tarkemmalla lukemisella Maynard on parempi sanoittaja kuin hän on laulaja. Moniin muihin aikalaisiinsa verrattuna hän kirjoittaa kuitenkin kohtuullisen ymmärrettävää tekstiä.
Who are you to wave your finger?
You must have been outta your head
Eye hole deep in muddy waters
You practically raised the dead
Rob the grave to snow the cradle
Then burn the evidence down
Soapbox house of cards and glass so
Don’t go tossin’ your stones around
You must have been high
The Pot, san. Maynard James Keenan (10.000 Days, 2006)