Poppari vastoin tahtoaan

Pariisin Kevät -yhtyeen Arto Tuunela muistelee lämmöllä 1990-luvun musiikkia, koska silloin julkaistiin maailman parhaat poplevyt. Lue koko juttu uusimmasta Rumbasta (3/2011)!

Kuva: Hilla Kurki

Nirvana Nevermind (1991)

”Ihmiset. On monta tapaa kategorisoida ne. Armoitetun bassotaiteilijan Jussi Hietalan kanssa kävimme tässä eräänäkin myöhäisenä iltana keskustelun, jonka lopputulema oli, että parasta on jakaa kansa kahteen ryhmään: on ihmisiä, joiden mielestä Nevermind on parempi kuin In Utero, ja on ihmisiä, jotka ’ymmärtävät paremmin’. On olemassa levyjä, joilla ei oo yhtään huonoa kappaletta, mutta onko olemassa yhtään toista levyä, jonka kaikki biisit ovat parhaita? Rakkautta Cobainille.”

Björk Homogenic (1997)

”Jo Yogan ensitahdit saavat minut liikuttumaan. Tylsästi voisi sanoa, että tässä on tehty upeaa ja yksinkertaista soundia ja tuotu jouset elektronisen musan kanssa nerokkaasti samaan pakettiin. Aivan sama. Björk on tehnyt aina satumaista musaa, ja tällä levyllä on riipivän hyvät biisit sekä nerokas tuotanto.”

Deftones Around the Fur (1997)

”Silloin tällöin tapaa ihmisiä, jotka tuntuvat heti tutuilta ja tuntuu kuin olisi aina tuntenut ne. Itseasiassa tuntuu kuin ne olisivat jotenkin sama kuin itse. Sellanen fiilis on luultavasti tietynlainen satori, silmänräpäyksen kestävä valaistumisen hetki. Around the Furin kanssa on vähän sama fiilis… Yritän tässä sanoa, että tämä on hyvä levy jollain selittämättömällä tavalla. Kaikki muu voi olla huonosti.”

PJ Harvey Is This Desire (1998)

”’Parhaat levyt ikinä’-listoja ei kukaan voi tehdä tosissaan. Ajattelin ensin, että parasta olisi vain laittaa mukaan pelkkiä kokoelmia ja enimmäkseen Queenia ja Eppu Normaalia, mutta kun niitä ei lasketa, niin yritetään jotain muuta. Elin melko pitkään siinä uskossa, että PJ Harvey tekee paskaa musaa. Oikeastaan ajattelen niin vieläkin. Mä vaan tykkään siitä ihan helvetisti. Tämän levyn soundi ja biisit ovat surullisia, mystisiä ja hyvin kauniita, mutta kauneus on PJ Harveysta puhuttaessa hyvin moniulotteinen käsite.”

Portishead Third (2008)

”Varsin hieno levy tämä. Teki mieli valita tähän kaikki bändin albumit. Tajusin sitten, että nämä ovat pitäneet kymmenisen vuotta lomaa ja tehneet kahden klassikon jälkeen parhaan levynsä. Taisi olla  ’vaikea kolmas levy’, kun tekemisessä kesti. Mutta tässä on sekin puoli, ettei Portisheadilla ole enää sitä trendikkyysleimaa päällä. Vain musiikki puhuu. Sairaan kova. Rakastan välillä upota tähän maagiseen epätoivoon. Myös näiden melodiamaisema on niin hissunkissun nerokasta, että itselle tulee jotenkin vähäinen olo.”