Raportti: Sodankylän elokuvajuhlilla kuultiin neljä luontoääntä ja palvottiin jumalaista Princeä

Jonna Tervomaa & Jussi Jaakonaho Duo klubilla.
Ella Karttunen

Sosiaalisen median perusteella puoli Suomea juhli viime viikonloppuna Sideways-festareilla. Mutta samaan aikaan toinen puolikas oli matkannut 950 kilometriä Helsingin Teurastamolta pohjoiseen Sodankylän elokuvajuhlille.

Festivaali juhli tänä vuonna kolmekymppisiään ja tuli samalla rikkoneeksi oman kävijäennätyksensä. Nelipäiväistä festaria vietettiin nyt ensimmäistä kertaa ilman syksyllä edesmennyttä Peter von Baghia.

Leffojen katsomisen lisäksi Sodankylässä nautitaan yöttömästä yöstä, keskustellaan elokuvista, juodaan, syödään, tanssitaan ja bailataan Kitisenjoen rannassa. Projektorin surinan lisäksi on tiettyjä ääniä, joista Sodankylän elokuvajuhlat tunnistaa.

Tässäpä siis neljä luontoääntä, jotka kuuluvat erottamattomana osana Sodiksen tunnelmaan:

1. Tölkin sihahdus

Tsssh! Oli vuorokaudenaika mikä tahansa, lähes jokaisen leffanäytöksen aikana pimeydestä kuuluu avautuvien bissetölkkien sihahduksia. Ääni kertoo koko festarin tunnelmasta: rento, ei niin justiinsa. Leffanäytösten yleisö ei ole tolkuttomassa kännissä vaan keskittyneessä iltapäivänousussa.

Ylen telttasaunalta löytyi myös live-dj. Kuva: Sini Juutilainen

2. Yhteishoilaus

Festarin odotetuimpia näytöksiä ovat karaokeleffanäytökset, joissa yleisö saa laulaa mukana. Tänä vuonna isossa teltassa nähtiin lauantaina Purple Rain (1984) ja takki hulmuten moottoripyörällä kaahaava Prince. Upeeta!

Elokuva on kohotettua melodraamaa ja silkkaa seksiä alusta loppuun, ja se sisältää luvattoman määrän onelinereita. Tunnelma yöllisessä teltassa oli järkyttävän hieno, yhteisöllinen ja hurmoksellinen. Kuin herätyskokous.

Esilaulajana oli barokkikuteisiin sonnustautunut Sam Huber. Kuvittele kankaalla Prince ilman paitaa ja 1500 ihmistä laulamassa Purple Rainia sielunsa kyllyydestä sytkärit ilmassa.

Loppukohtaus nosti katsomon penkeistä ylös ja biisiä hoilattiin ympäri Sodankylää vielä tunteja näytöksen päättymisenkin jälkeen. Huh!

Antonio Coppolan johtama Avanti!-orkesteri säesti perjantain mykkänäytöstä. Kuva: Santeri Happonen

3. Viulun viritys

Joka vuosi Sodankylässä nähdään myös mykkäelokuvia orkesterin livesäestyksellä. Tänä vuonna ohjelmistossa oli muun muassa ranskalainen The New Gentlemen vuodelta 1929, jota säesti Avanti!-orkesteri Antonio Coppolan johtamana.

Elokuva kertoo ihaillun ballerinan ja sähkömiehestä ministeriksi nousevan miehen rakkaustarinan. Livesäestys antaa elokuvalle lisää syvyyttä ja ikään kuin vaatii keskittymään ja tarkkailemaan.

Hiljaiset hetket tuntuvat vieläkin tärkeämmiltä, kun niitä on edeltänyt dramaattinen viulujen armeija. Jos tämänkaltainen elämys on vielä kokematta, kannattaa etsiä äkkiä käsiin säestetty mykkäleffanäytös.

Laituri veti väkeä yömyöhään saakka. Kuva: Juho Liukkonen

4. Captain Jack!

Jos festarin aikana haluaa kuulla keikkoja, kannattaa suunnata Hotelli Sodankylään. Tänä vuonna festariklubilla soittivat muun muassa J. Karjalainen, Jonna Tervomaa ja Jussi Jaakonaho Duo sekä Tuure Kilpeläinen ja Kaihon Karavaani.

Jos taas haluaa bailata kornien ysärihittien tahtiin, on ulkoisesti lähinnä huoltoasemaa muistuttava kellaribaari Paradise Disco se parempi vaihtoehto. Lauantaiyönä siellä kuultiin esimerkiksi Captain Jackiä.

Koska Lapin aurinko ei laske, kuuluu festarin olemukseen läpi yön jatkuvat ulkoilmabileet. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä Yle oli pystyttänyt joenrantaan telttasaunan ja dj-kamat. Verorahoille saatiin vastinetta aamuyhdeksään asti.

Anna Brotkin

Illan hetkessä. Kuva: Jonne Sippola