Saran kahden viikonlopun miniturnee jatkuu, ja niin jatkuvat mukaan ujuttautuneen toimittajan tilityksetkin.
Teksti ja kuvat: Annastiina Airaksinen
Tervetuloa seuraamaan Sara-yhtyeen kiertueblogin toista osaa. Viime kerralla jäi kertomatta, että tien päällä ollaan soittamisen ilon lisäksi testaamassa uusien biisien livetoimivuutta. Edellinen albumi Veden äärelle ilmestyi kolme vuotta sitten, ja nyt kasassa alkaa olla levyllinen uutta tuotantoa. Livesettiin on otettu kolme uutuutta.
Henkilökohtainen suosikkini kulkee työnimellä Leijona. Eilen laulaja Joa tosin spiikkasi kappaleen käyntiin monimutkaisemmin: ”Leijona. Leijona veljeni, siis Veljeni leijomieli.” Jellona-nimeäkin biisille on harkittu. Bändissä on leijonia ihan omastakin takaa, tupsuhäntä kun sattuu olemaan sekä Antin että Joan horoskooppimerkki. Krisse on vissiin susi.
Muut keikoille mukaan otetut uudet biisit kantavat nimiä Suoja ja Hiljaiset siivet. Jälkimmäinen sai Kokkolassa yleisössä söpöstelleen nuorenparin niin hyviin tunnelmiin, että he päättivät siirtyä yhdessä wc-tiloihin harrastamaan rakkautta.
Tietämättömille kerrottakoon Saran historiasta lyhyesti, että bändi sai alkunsa niihin aikoihin, kun tasavallan presidenttinä linkkasi Martti Ahtisaari, Curt Lindström johti Suomen MM-jääkiekkojoukkueen kultakantaan ja radioissa soi Captain Jack. Uran alkuaikoina yhtyeestä puhuttiin metallibändinä, mutta määritelmä on nykyään kaikkea muuta kuin sopiva. Promokuvissa kyllä poseeraa edelleen tummanpuhuva ryhmä, ja lavalla heiluu välillä pitkää tukkaa, mutta popimpaan suuntaan on menty. Eikä paluuta näy. Itsensä ovat myyneet, perkeleet, kyllä ne ekat demot oli parhaita.
Tälle rundille kuskiksi lähtenyt herra Liukkonen kommentoi, että kolmessa uudessa kappaleessa on yhtä paljon sanoja kuin edellisillä levyillä yhteensä. Ilmankos uudet kipaleet tuntuvat soljuvan eteenpäin edeltäjiään helpommin.
Voisi sanoa, että ennen keikkaa tunnelma The Rock Barissa oli jännittävä. Miksaaja Marko, tai tutummin Päksy, on mies, jolta eivät liu’ut ja kanavat lopu kesken. Turhautumisen tunteiden kanavoimiseen ilmenikin tarvetta, kun kaikki talon piuhat ja namiskat eivät olleet vastaanottavaisessa tilassa. Monitorimiksaaja Markolle (kyllä, Markoja on kaksi) värkkeineen puolestaan raivattiin työtilaa siivouskomeroon.
Oli onni, ettei välipäivää viettänyt valomies Jussi päässyt todistamaan katonrajassa lätkyttäviä valoja. Lavalla ei oikein jytissyt, vaikka PA:sta väännettiin nuppeja kaakkoon. Myöhemmin saimme huomata, että tiukkalinjainen basso sen sijaan tutisee hotellihuoneessa. Olisi pitänyt lainata pari subbaria majoituspaikan alakerran diskosta.
Keikkapaikan henkilökunta nostatti odotuksia toteamalla, että viime aikoina on ollut vähän hiljaista. Huolet osoittautuivat turhiksi, sillä ilta kääntyi oikein mukavaksi ja yleisö löysi tiensä paikalle. Valot lätkyivät ajoittain jopa samassa tahdissa musiikin kanssa. Sara toi bileet kaupunkiin!
Musiikillisia seikkoja enemmän kiertueblogin lukijoita kiinnostavat tietenkin takahuoneen tapahtumat. Loppuillasta mustat timmit nahkahanskat löysivät tiensä ties minne, ja kaveribändi Lapkollekin lähetettiin terveisiä. Tästä kuva ohessa.
Ilta meinasi alkaa työtapaturmalla, kun Antti liukastui vintagemaihareillaan ja kolinan saattelemana löysi itsensä maan rajasta. Joku oli mennyt läikyttämään lihasoppaa lattialle. Oli muuten kuumaa soppaa.
Kuuma ruoka on ollut viikonlopun teema. Jo Helsingissä puolet remmistä poltti kielensä valtavan kokoisiin kasvispyttipannuannoksiin. Olipa pottujen päälle paistettu myös hivenen löysä muna. Jälkkäriksi kelpasi Röllin yllätysmuna, lähestyvän pääsiäisen kunniaksi. Ruokavalio on siis kaikin puolin tasapainossa.
Nyt karavaanimme on siirtynyt taas tien päälle ja Oulu jo ovella. Mutta suonettehan tähän väliin: Pissatauko!
Juttu jatkuu taas kun sopiva tilaisuus avautuu.
