Suuren maailman suurilla teillä: neljä päivää Jaakko Laitisen & Väärän Rahan matkassa

Jaakko Laitinen lähtee maailmalle mukanaan Väärää Rahaa. Tämä on vasta alkua.

Teksti: Niko Peltonen, kuvat: Anu Suutari, pääkuva: Jukka Merimaa

Torstai, klo 10.50. Helsinki, Kallio.

Jos itse tunnenkin oloni eilisen jäljiltä hieman väsyneeksi, voin aina lohduttautua ajattelemalla Väärän Rahan haitaristi Marko Roinista. Hän on nimittäin ymmärtääkseni tälläkin hetkellä koulunsa itsenäisyyspäiväjuhlassa. Roininen, eli Roinari, kuten yleensä tavataan sanoa, on ammatiltaan ala-astee n opettaja. Joskus siviilityön ja musisoinnin yhdistäminen mahtaa käydä vaikeaksi – esimerkiksi silloin, kun on edellisenä iltana ollut Kuudennen Linjan lauteilla julkaisemassa yhtyeensä kolmatta albumia.

Voi kai sanoa, että olen seurannut Väärän Rahan vaiheita alusta asti. Aika tarkalleen viisi vuotta sitten päädyin sattumalta epäviralliselle opiskelijabilekeikalle, jolla tuore orkesteri lämmitteli ennen ensimmäistäkään varsinaista esiintymistä. Joukko Lapista Helsinkiin emigroituneita muusikoita oli kohdannut toisensa pääkaupungin huminassa, havainnut pyrkimyksissään samanhenkisyyttä ja päättänyt pistää bändin pystyyn. Jo debyyttikeikalla oli selvää, että nimenomaan liveolosuhteissa nämä sankarit tulisivat vielä loistamaan. Lähdin opiskelijoiden kellaritilasta pää pyörällä ja laukussa pullo kirkasta viinaa, jota minulla ei sinne saapuessani ollut. Näin onnellisten tähtien alla suhteeni Jaakko Laitiseen & Väärään Rahaan alkoi.

kuudeslinja1_pieni

Nyt ollaan edetty siis kolmanteen täyspitkään. Kutosella otettiin eilen varaslähtö sen julkaisuun. Jos tupa nyt ei täynnä ollutkaan, niin tunnelma oli kyllä katossa. Lämmittelyhommat hoiti ihmisnero Pekko Käppi loistavasti nimetyn Kuolleiden Hillittömäin Hevoisten Luut -trionsa kanssa. Otsikko kertoo toiminnasta oleellisen: siinä on auki kaivetun haudan mullanhajua ja holtitonta, alkuvoimaista tempoilua. Kuten ystäväni Susitaival huusi korvaani kesken keikan: Tämähän on AC/DC:tä! Yhtyeen kanssa Käpin tarinat tapetusta mustasilkkitukkaisesta Sonjasta ja muista ikiaikaisista aiheista kääntyvät tosiaan eräänlaiseksi jouhikkoheviksi.

Raskas paatos petasi hienosti areenan Väärän Rahan riehakkaalle jorausmusiikille. Keikka oli pitkänpuoleinen, mutta juuri oikean mittainen. Kuultiin niin klassikot kuin uuden levyn biisitkin. Sattui olemaan herra Laitisen syntymäpäivä, ja jossain välissä bänditoverit vetivät lyhyen onnittelulaulunkin. Näillä keikoilla käyneet tietävät senkin tosiseikan, että Laitisen ja kumppaneiden esiintyessä paikalla on kauniimpia naisia kuin millään muulla orkesterilla. Välillä on vaikea tietää, katsoisiko lavalle vai yleisöön. Parin tunnin ajan kaikki oli hyvin. Vapaalla ollut baarimikkotuttava tarjosi vähän tiukkaa viinaa, balkan-iskelmä pyyhki kaikki murheet mielestä; ehkä elämä voisi olla Väärän Rahan kappaleiden kuvaama rankkojen reissujen, hurmoksellisten tunteiden ja polttavan rakkauden fantasiamaailma, edes vähän aikaa.

kuudeslinja2_pieni

Lapland-Balkan ilmestyy tänään 5.12. Tänään yhtye myös suuntaa albumin päätösraidan mukaisille “suuren maailman suurille teille”, ja minä sen mukana. Tarkemmin sanottuna reitti vie alkutalvisen Suomen halki Tampereelle, Raahelle ja lopulta Rovaniemelle, allekirjoittaneen vanhaan kotikaupunkiin, josta eräät Väärä Raha -suosikitkin kertovat. Raportoin reissun päältä Rumbablogin lukijoille, ja sellaisen käsityksen olen saanut, että Väärän Rahan reissuista riittää yleensä kerrottavaa. Ongelmat koskevat korkeintaan sitä, mitä voi kertoa julkisesti.

Esitelläänpä tähän väliin odysseian roolitus:

Jaakko Laitinen Rovaniemeltä, yhtyeen laulaja ja sanoittaja, boheemi iskelmäkuningas, joka laittaa parempaa ruokaa kuin kukaan muu tuntemani ihminen ja tekee akvaviittinsäkin itse.

Marko “Roinari” Roininen Inarista, viiksekäs haitarimaestro ja ala-asteen luokanopettaja, jonka menneisyyteen tuntuisi liittyvän niin paljon kiinnostavia yksityiskohtia, että niistä saisi oman kirjan; olen kuullut puhuttavan niin jäätelökioskin pitämisestä Inarissa kuin koskettimien soittamisesta Dannyn bändissä. Roinari tapaa säveltää Väärän Rahan iskevimmät humppahitit.

Jarkko “Jargeli” Niemelä Sallasta, trumpetisti ja bouzoukitaituri, joka vaikuttaa myös mm. Alamaailman Vasaroissa.

Tuomo Kuure Rovaniemeltä, kontrabassoguru, joka ajaa keikkabussia eikä juo viinaa.

Janne Hast Rovaniemeltä, tahdittaa tansseja rumpujen takana. On säveltänyt joitakin bändin irstaimpia kappaleita, on myös vaikuttanut sellaisissa tunnetuissa rovaniemeläisyhtyeissä kuin Tulenkantajat ja Absoluuttinen Nollapiste.

Lisäksi mukaan lähtee Jannen avopuoliso Anu. Tampereella joukkoon liittyy norjalais-dj Prinsen Paulesta huolehtimaan maakuntakeikkojen levymusiikista.

kuudeslinja4_pieni

Minähän en ole koskaan ollut keikkareissussa, joten mietin tässä parhaillani, mitä sinne otetaan mukaan. Talvitakki, koska pohjoisempana näyttää olevan kunnolla pakkasta. Pahvitölkkiviiniä ja pikkupullo Fernet Brancaa, joka on Väärän Rahan kyydissä välttämätön virvoke. Karjalanpiirakoita ja miniluumutomaatteja, koska Anu lupasi syödä ne. Juhani Suomen tuore, kontroversiaali Mannerheim-kirja? Ehtiikö tien päällä lukea? Tai näillä taipaleilla varmasti ehtisi, mutta onko se muuten mahdollista olosuhteiden puolesta, sitä en tiedä.

Huomiselle on luvattu lumimyrskyä, ja sunnuntain paluumatkaa – yhdessä päivässä Rovaniemeltä Helsinkiin neljän päivän hurlumhein jälkeen – odottaa jo nyt kauhulla. Nämä jätkät tekevät tätä reilusti yli 50 keikan verran vuodessa.

Nauhuri on ladattu, korkkaamaton lyijykynäsetti ja puhdas muistivihko hallussa. Olen valmis kertomaan maailmalle kaiken näkemäni ja kuulemani. Ainakin melkein.