Tämän kappaleen kuulin elokuvissa: Rumban kriitikot kertovat, mitkä biisit ja artistit kolahtivat leffojen kautta

Muun muassa Drive ja Fight Club löysivät uusia kuulijoita soundtrack-artisteilleen.

Monet kappaleet ja artistit voivat tavoittaa aivan uuden yleisön leffasoundtrackien kautta ja kohtaammekin monia kappaleita ensi kertaa elokuvissa. Alla Rumban toimittajat jakavat omat kokemuksensa siitä, kun biisi kolahti elokuvan kautta. Ja eikun asiaan.

”Äkkiseltään tulee mieleen tv-sarja True Detective, joka taisi tehdä Handsome Familyn Far from Any Roadista vähän kaikkien lempparin. Vanhemmista leffoista voisin nimetä vaikka Leaving Las Vegasin (1995), jonka alussa tuleva Stingin tulkitsema Angel Eyes -jazzklassikko on aivan jumalainen. Sitten on tietty Quentin Tarantinon leffat ja vaikkapa Natural Born Killers (1994), jotka ovat aikanaan esitelleet tusinoittain uusia bändejä.”

Saku Schildt

”Brittiläinen teknolegenda Underworld teki lähtemättömän vaikutuksen Trainspottingin (1996) loppukohtauksessa soineen Born Slippyn kautta.”

Hanna Karpio

Pixies kuuluu nykyisin suuriin suosikkeihini, mutta monen muun tapaan kuulin yhtyettä ensi kertaa Fight Clubin (1999) lopputeksteissä. Kappale on tietysti Where Is My Mind, joka on toiminut porttina monelle muullekin Pixies-fanille. Vaikka kyseessä on vähän puhtoisempi kappale, iskivät yhtyeen ärhäkämmät biisit lopulta kovempaa. Sittemin olen hankkinut jopa koko Black Francisin soolotuotannon, joten voisi liioittelematta sanoa, että kolahti.

Monta muutakin esimerkkiä löytyisi: The Beatles upposi minuun lapsena nähtyäni Help! -leffan (1965). Erinomaisen Traffic-yhtyeen puolestaan löysin Magical Mystery Tourin (1967) restauroidun DVD-version ekstroista. Mutta nostetaanpa esiin Suomessa vähemmän tunnettu Yura Yura Teikoku. En kuuntele j-rockia, mutta tämä yhtye iski erinomaisen Love Exposuren (2008) soundtrackilla. Leffassa on kaksi yhtyeen kappaletta, mutta molemmat kuullaankin sitten useampaan kertaan.”

Tuukka Hämäläinen

Uudemmista kokemuksista tietty Drive (2011) ja alkutekstien aikaan soiva Kavinskyn Nightcall. Tiesin, että luvassa olisi Italians Do It Betterin kyyneldiskohenkistä matskua, mutta vaikka Chromatics ja Desire oli tuttuja, tuon biisin kuulin leffassa ekaa kertaa. Olin, että kuka hitto siinä laulaa, tuttu ääni. Oli pakko googlettaa leffan jälkeen ja todeta, että Lovefoxxxhan se siinä. Olin että hitti. Hitti tuli.

Toinen esimerkki vaikka syntisen aliarvostetusta Marie Antoinette -elokuvasta (2006). Olin kuullut aiemmin muutaman biisin The Radio Deptiltä, mutta leffan myötä oli pakko ottaa samoihin aikoihin ilmestynyt The Pet Grief -albumi (2006) haltuun sillä seurauksella, että levystä tuli absoluuttinen lemppari.”

Aleksi Kinnunen

Minkä kappaleen tai artistin juuri sinä löysit elokuvan tai tv-sarjan kautta? Osallistu keskusteluun alla!