The Souls Saksassa – kiertueblogi, osa 2: “Hämyilimme monta tuntia kokkelikauppiaiden ja maksullisten naisten keskellä”

The Soulsin huururockarit jatkavat raportointiaan Saksan-rundilta. Ensimmäisessä osassa sankarimme seikkailivat pikaruoan ihmeellisessä maailmassa. Kiertuepäiväkirjan päätösosassa taas eksytään Amsterdamissa ja soitetaan pari kivenkovaa keikkaa.

Teksti: The Souls, kuvat: Mareike Wollschläger

24.6. Stuttgart, Zwölfzehn

Jani Orpana ja Antti Takalo: Olo on edellisillan Erlangenin-keikan jäljiltä hilpeä. Monster Magnetin jätkät olivat aidosti mukavaa sakkia.

Minikiertue jatkuu lyhyellä ajolla Stuttgartiin. Juhannusaattoa vietetään keikalla parin sadan hengen Zwölfzehn-klubissa, jossa on radioasema Das Dingin kuukausittainen klubi. Illan avaa paikallinen Moon-niminen yhtye.

Hyvä keikka, väkeä on noin 150 henkeä ja Moon-bändi on mainio ryhmä. Loppuilta kuluu huuruisessa kuppilassa, jonka nimi on suomeksi ”lihaa ja makkaraa”. Nyt edessä on pari välipäivää, jotka vastoin keikkamyyjän suunnitelmia päätämme viettää Amsterdamissa.

25–26.6. Amsterdam

Toni Orpana: Jani ajaa, ja alkuillasta olemme saapuneet Amsterdamiin. Istumme koko illan kahvilassa, minkä jälkeen päätämme lähteä illan majapaikkaamme, eli autoa, kohti. Univelka alkaa painaa päälle.

Ei kauaakaan, kun huomaamme olevamme todella eksyksissä. Ja vettä tulee sopivasti niskaan. Hämyilemme monta tuntia kokkelikauppiaiden ja maksullisten naisten keskellä, kenelläkään ei ole mitään hajua missä auto mahtaa olla. Ja vaikka kuinka yritämme etsiä reittiä perille, niin aina päädymme takaisin punaisten lyhtyjen alueelle.

Noin neljän tunnin palloilun jälkeen löydämme läpimärkinä autolle. Aamulla heräämme autolta ja lähdemme Janin kanssa aamukahville, Antti jää nukkumaan. Illalla päädymme baariin ja muistikuvat loppuvatkin siihen.

Toni Orpana ja Ludwigit. FZW, Dortmund
27.6. Dortmund, FZW

Toni Orpana: Aamulla lähdemme ajamaan minikiertueen viimeiseen keikkapaikkaan. Luvassa on hieno ilta 1300 henkeä vetävässä FZW:ssä. Matkaa edessä naurettavat 240 kilometriä.

Pääsemme perille ja tapaamme Monster Magnetin tyypit. Paikallisten apukäsien avulla kamat saadaan ulos autosta ennätysvauhtia. Soundcheckien jälkeen ruoka maistuu, tarjolla on erilaisia lihoja, kanaa, salaatteja, kaikkea!

Keikkaa odotellessa soitamme huuliharppua ja kitaraa bäkkärillä. Kun astumme lavalle, keikkapaikka on täpötäysi ja yleisö tuntuu tykkäävän.

Antti Takalo kurittaa bassoaan Dortmundissa.
Keikka meni siis hyvin ja loppuilta ryypätään Monster Magnetin kundien kanssa, juhlitaan lyhyttä yhteistä taivalta. Kaljaa, kaljaa, kaljaa. Amerikkalaiset yrittävät tarjota viskejään, mutta joudumme sanomaan totuuden Jack Danielsista. Bad whisky!

Ihmisiä alkaa olla takahuoneessa enemmän kuin laki sallii. Magnetin nokkamies Dave etsii kassiaan, joka on joutunut Antin jalkatueksi. Jatkot jatkuvat vielä Monster Magnetin kiertuebussissa. Basisti Jim Baglino haluaa loppukiertueelleen The Souls -t-paidan. Siitä vaan, koskaan ei voi olla liian tyylikäs.

Antti Takalo ja Spacelord.
28-30.6. Hampuri–Travemunde–Kouvola

Toni Orpana: Kotimatkan varrella päätämme poiketa Hampurissa. Reeperbahnin Lidlistä saamme evästä lauttamatkalle.

Matka alkaa todella painamaan. Otan torkut Antin ajaessa kohti Travemundia. Herään panikoivaan puheeseen. ”Mitä mitä, voi jumalauta! Nytkö se rengas räjähtää?”

Ei, Antti on ajanut tankin tyhjäksi ja laivan lähtöön on enää pari tuntia. Nyt meni hermot! Pyydän Jania ilmaamaan auton ja lähden hakemaan dieseliä liftaamalla.

Saan ängettyä jonkun kyytiin keskeltä moottoritietä, mies ei puhu sanaakaan englantia. Mies ajaa bensa-aseman ohi, nopeuttaa vauhtia ja ajaa johonkin hämärään halliin. Hämmennys on kova. Luulen joutuvani elinkauppiaitten uhriksi tai limaisen miehen kosketeltavaksi. Alan virittelemään nyrkkejä ja ajatuksissa käy, että hakkaa toi äijä tuohon rattiin ennenkuin se raiskaa sinut.

Mutta sitten astummekin ulos autosta, ja mies avaa takakontin. Mitähän sieltä mahtaa löytyä? Paniikki lisääntyy, mutta huh, mies onkin lehdenjakaja, jonka hommana on vain tyhjentää lehdet autosta. Autan miestä pakkaamaan lehdet rullakoihin, lopulta haemme sitä dieseliä ja pääsen takaisin autolle.

Jani Orpana: Hieno homma, että meidän mersun kaasutin ilmaa itse itsensä, ei tarvinnut tankkauksen lisäksi kummempia operaatioita suorittaa. Kun mersu pärähtää käyntiin, kaikki huokaa helpotuksesta ja pääsemme satamaan ajoissa.

Yhteenvetona voisi sanoa, että seuraavalle reissulle otetaan todellakin kuski mukaan. Burger King on aina pettymys ja Berliiniin dönerit on nektaria, halleluja. Amsterdam jätti kylmäksi.

Toni: Keikkareissulla näkee ja kokee todella paljon, välillä vähän liikaakin. Jokainen kuuntelija on tärkeä. Periaatteena on, että ajetaan vaikka 5000 kilometriä sen yhdenkin uuden ihmisen takia. Tästä on hyvä jatkaa, mutta nyt The Souls jatkaa uuden levyn äänityksiä.

Jani Orpana Stuttgartin Zwölfzehn-klubilla.