Arviokamppailussa Ruotsin hurjat: Kent vs. The Soundtrack of Our Lives

TSOOL jättää jäähyväiset, Kent sinnittelee vielä. Vaan kumman levy sai Rumbassa koreamman pistesaaliin?

Kuva: Universal

Kent: Jag är inte rädd för mörket
Universal

Koneet seis, Kent tekee poppia.

Kentin konemusiikkikokeilut taisivat jäädä viimeiseen kolmeen albumiin. Kymmenes kokopitkä Jag är inte rädd för mörket paljastaa, että tyyli on muuttunut muutenkin. Ruotsin suurin rockbändi on lopullisesti hivuttautunut pop-yhtyeeksi. Surumielisyyskin on vaihtunut lempeydeksi.

Mutta ei pelkoa, kertakäyttöpop on tästä vielä kaukana. Albumi on täynnä Kentille tyypillisiä vahvoja melodioita ja yhtye uskaltaa näyttää soittotaitonsa. Parhaimmillaan yhden kappaleen aikana säkeistöissä liu’utellaan alamäessä ja kertosäkeessä vaihdetaan puskemaan vauhdilla ylämäkeen. Monipuolisuudesta huolimatta kokonaisuus jää aavistuksen verran vaisuksi. Isis & Bast -kappale olisi huikea turboahdettuna bassolla ja lisävolyymillä.

Laulaja-kitaristi Joakim Bergin Sanoitukset ovat jo pintakuulemalla paljon enemmän kuin rakkauslauluja tai laskuhumalaisia iltakävelyjä. Ennen Kentiä saattoi helposti laulella mukana, vaikkei oikein kaikkea ymmärtänytkään. Nyt tuntuu, että tähän täytyisi keskittyä sanakirjan kanssa.

Annastiina Airaksinen

The Soundtrack of Our Lives: Throw It to the Universe
EMI

Retrojättiläisen jäähyväiset.


“Kaikki sanat uupuvat kesken, kukaan ei saa sanotuksi kaikkea. Silmä ei saa näkemisestä kylläänsä
 eikä korva täyttään kuulemisesta. Mitä on ollut, sitä on tulevinakin aikoina, mitä on tapahtunut, sitä tapahtuu edelleen: ei ole mitään uutta auringon alla. Vaikka jostakin sanottaisiin: katso, tämä on
 uutta, on sitäkin ollut jo muinoin, kauan ennen meitä.”

Lainaus on Saarnaajan kirjasta, mutta se voisi yhtä hyvin olla arvostelu The Soundtrack of Our Livesin uudesta levystä, jonka myötä ruotsalaisyhtye laittaa pillit pussiin. Syitä ei ole vaikea arvata: lopullista läpimurtoa ei koskaan tullut.

Syy on sama kuin tällä kaikin puolin muotovaliolla levyllä: soundit ovat kohdallaan, vaikutteet herkullisesti pinnassa, laulaja Ebbot Lundbergin ääni upea ilmaisuvoimainen instrumentti, mutta osien summa jää vähäisemmäksi mitä yksityiskohdista luulisi. Joku voi sanoa että biisit puuttuivat, ja sanat olivat helinää. Loppujen lopuksi yhtyeen tulevaisuus taisi kuitenkin jäädä sen jalkoihin, miten hyvin se mallintaa menneisyyden.

Jean Ramsay

Arviot on julkaistu Rumbassa 5/12. Kuuntele levyt Spotifyssa: Kent / TSOOL