Arviossa Björk: Biophilia – Levynä iBjörk ei kosketa

Islantilaistähti vie soittoäänibisneksen täysin uusiin sfääreihin.

Teksti: Marko Ylitalo, kuva: Inez van Lamsweerde, Vinoodh Matadin

Björk: Biophilia
One Little Indian

Maailman ensimmäisestä applikaatioalbumista voi nauttia ilman iPhonea, iPadia, iPodia tai muutakaan Apple-tuotetta. Pelkkää perinteistä levyä kuunnellessa jää kuitenkin arvoitukseksi, miten sovellukset ilmaisevat musiikkia, eikä siitä nautinnostakaan oikein pääse osalliseksi.

Damian Taylor opetti Björkin säveltämään kosketusnäytön avulla. Kahdeksannelle levylle syntyi kymmenen kappaletta ja jokaista varten suunniteltiin applikaatio sekä yhteinen äiti-sovellus. Ohjelmien avulla musiikinkuuntelija – tässä tapauksessa myös musiikinkäyttäjä – voi olla vuorovaikutuksessa kappaleiden teemojen kanssa tai muokata niistä omia versioitaan.

Mediataiteilija Scott Snibben ohjauksessa syntyneet pelit eivät Björkin mukaan ole pelkkää bonussisältöä vaan olennainen osa itse sävellyksiä. Biophilian on tarkoitus toimia myös opetusvälineenä.

Kaiken lisäksi konseptiin kuuluu musiikkivideoita, dokumenttielokuva, nettisivut, työpajoja ja live-esityksiä, joissa ovat olleet mukana muun muassa luontolehti National Geographic ja ohjaaja Michel Gondry.

Huh. Ei ihme, jos koneistus karkasi käsistä. Björk siirsi neljä vuotta odotetun albumin julkaisupäivää juuri ennen B-hetkeä. Artisti halusi lisätä elävyyttä, jota haettiin Leila Arabin uusiotuotannolla. Tarkoittaahan levynnimi hypoteesia, jonka mukaan ihmisten ja muiden elollisten välillä on vaistonvarainen side. Tekijäliudan jäljiltä albumia on vaikea hahmottaa, saati sitten Biophilia-kokonaisuutta.

Kaikkien aikojen multimediaprojekti alkaa harpun kuuloisella näppäilyllä, jonka päälle ärrävikainen artisti tulkitsee tekstejään teknologian ja luonnon suhteesta. Lisäksi Moonin taustalla värisee matalia bassotaajuuksia. Thunderbolt tuo mukanaan jarremaisen futuristisia soundeja ja kuoron. Esimerkiksi ensisinglenä julkistetun Crystallinen pelikonetaustat ovat kuin konserttisaliversioita Crystal Castlesin brutaaleista melodioista, kunnes ne räjähtävät junglerytmeiksi.

Björk pyyhkii tavanomaisilla tahtilajeilla takalistoaan. Yhtä paskamaisesti käy perinteisille soittimille. Pianon sijaan levyllä kuullaan kustomoituja instrumentteja ja teslamuuntajaa, joka muuttaa virtapulsseja suurjännitteeksi. Sanalla sanoen se kuulostaa jännittävältä. Sähköpurkauksiakin voi säveltää.

Arvioon ei mahdu tämän enempää itse musiikista, mutta se tuntuu jääneen sivuosaan suuruudenhullussa projektissakin.

Arvio on julkaistu Rumbassa 13/11. HUOM! Uudistuneessa Rumbassa otettiin arvioasteikossa käyttöön puolikkaat tähdet. Tuore arvosteluasteikko on: 1 tähti = huono, 2,5 tähteä = keskiverto, 5 tähteä = klassikko.

Mitä olet itse levystä mieltä? Kuuntele se Spotifyssa.