”Muistan istuneeni viime syksynä kahvilassa Alangon seurueesta viereisessä pöydässä ja miettineeni, että onpa siinä onnellisen näköinen muusikko. Syy tuntuu nyt ilmeiseltä: jos tekeillä oli tällaista tavaraa, vähemmästäkin hymyilyttää”, kirjoittaa Anna Brotkin arviossaan.
Teksti: Anna Brotkin, kuva: Topias Hirvonen / Fullsteam
Ismo Alanko: Maailmanlopun sushibaari
Fullsteam
Ismo Alanko riisui itsensä alasti.
Osalle tämä saattaa tulla kauhistuksena, osalle helpotuksena: Ismo Alanko kuulostaa uudella levyllään Ismo Alangolta. Toisin sanoen Ismo Alanko kuulostaa siltä, ettei hän yritä karistaa kannoiltaan menneisyyttä, vaan nimenomaan heittää samalla pannulle Sielun Veljet, Hassisen Koneen, Säätiön ja Teholla. Lopputulos on käsillä oleva Maailmanlopun sushibaari ja se maistuu hyvältä.
Muistan istuneeni viime syksynä kahvilassa Alangon seurueesta viereisessä pöydässä ja miettineeni, että onpa siinä onnellisen näköinen muusikko. Syy tuntuu nyt ilmeiseltä: jos tekeillä oli tällaista tavaraa, vähemmästäkin hymyilyttää.
Levy esittelee psykedeellistä huumaa (Tukahdutettu Tango), iloluontoista suomirockia (Vuoden turhin laulu) ja riisuttua kansanlaulua (Naapurin saunareissu). Uudessa bändissä soittavat Alangon lisäksi Jussi Jaakonaho, Mikko Mäkelä, Niko Votkin ja Juho Viljanen. Soitossa on kaikuja folkista, suomirockista ja kaikesta siltä väliltä. On jousia, torvia, Balkania, sähköä ja energiaa.
Tietyn mittaisen uran jälkeen muusikolla ei ole helppoa: jos kokeilee uutta, aina jonkun mielestä on muuttunut liikaa. Jos taas pitää vanhan linjansa, yleisö valittaa paikalleen jumiutumisesta. Mitä siis voi tehdä? No, tietysti kuten Ismo Alanko. Olla välittämättä moisista ja tehdä hyviä biisejä, olivat ne samanlaisia tai erilaisia kuin aiemmat.
Tuntuu myös muodostuneen säännöksi, että viidenkympin ylittäneen artistin on tehtävä kappale, jossa ikään suhtaudutaan itseironisesti. Muutama vuosi sitten Kauko Röyhkä kertoi meille kuinka Kaikki menee hyvin kun oot nuori, ja parhaillaan J. Karjalainen laulaa radiokanavilla Menneestä miehestä. Vanha nuori -biisissä Alanko laulaa nyt: ”Mies on nuori / vanha nuori / viisikymmentä / plus!”. Torvet soivat.
Laulut tulkitaan omakohtaisiksi, olivat ne sitä tai eivät. Yhteistä näille on se, että itseironia toteutetaan tyylillä eikä sillä kuorruteta kaikkea käsille tulevaa. Alangon levyn Tuulen selkään on aidosti mielettömän kaunis balladi, vailla ironiaa.
Jos Alangon uudella bändillä olisi jokin muu kuin pelkkä artistin oma nimi, olisi se Ismo Alanko Alasti. Vuosien varrella kerääntyneet kerrokset ovat luoneet miehelle niin hienon nahan, ettei siitä tarvitse enää luoda uudelleen tai vaihtaa toiseen.
Arvio on julkaistu Rumbassa 2/13.