Lou Reed & Metallica
Lulu
Warner
Taidepappa ja thrash-sedät.
Taiderockin isän Lou Reedin sekä thrash-mammutti Metallican kohtaaminen on paperilla rohkea ja kutkuttava tapaus. Taiteellisesti tämä 1900-luvun alun fiktiivisen prostituoidun tarina on silti yksinomaan hämmentävä. Selväkielisesti ilmaistuna aikamoista paskaa.
Levy kuulostaa pääasiassa Metallican studiojameilta. Bändi jyystää yhtä ylijäämäriffiä viidestä kymmeneen minuuttia ja paikalle sattunut ukkeli räähkii päälle toistellen häiriintyneitä säkeitään. Lopputulos on todella oudon kuuloista mash-up-pervoilua.
Yhteispelistä osapuolten välillä ei ole hajuakaan, eikä leirien välinen kontrastikaan muodostu kiinnostavaksi. Little Dog toimii joten kuten, kun Metallica on louskuttamatta geneeristä hevimätkettään. Myös Dragon on kelvollinen, mutta siinäpä se jotakuinkin on. Muuten levyn anti on vaivaannuttavaa kuultavaa aina taustalauluja ja kankeaa rumputyöskentelyä myöten. Substanssiinsa nähden materiaali on törkeän ylipitkää, eikä tavoita oletettavasti haussa ollutta kiehtovaa dekadenssia.
Arvio on julkaistu Rumbassa 14/11.
Onko se nyt muka niin huono? Kuuntele ja päätä itse.
Tutustu samalla muihin ehdotuksiin siitä, kenet Metallica voisi kysyä seuraavaksi solistikseen.