Räjäyttäjät räjäyttää aina vain. Tätä mieltä näyttää olevan Anton Vanha-Majamaa, joka pureutui räyhääjien viimeisimpään hengentuotokseen.
Teksti: Anton Vanha-Majamaa, kuva: Räjäyttäjät
Räjäyttäjät: Räjäyttäjät!
Dead Beat
Karvaisia perseitä ja parasta jytää.
Lyhyen elämäni hauskin keikkakokemus löytyy viime kesältä. Tuskin ikinä on Siltasessa jorattu niin antaumuksella kuin Kuudes Aisti -festivaaleilla. Kylkiluut murtuivat, kengistä irtosi pohjat ja paljaita perseitä riitti. Räjäyttäjät on juuri tätä. Eli siis vitun parasta.
Mieletöntä lavaenergiaa on tietenkin vaikea sulloa äänitemuotoon. Bändi ei myöskään tee musastaan nauttimista turhan helpoksi: ensimmäiset äänitteet julkaistiin kasettimuodossa, ja tämä debyytti-lp on suunnattu Amerikkaan. Huuruisen julkaisustrategian myönnytys on se, että keväämmällä pitäisi tulla erikseen kotimaiselle yleisölle tehty levy.
Ratto-lehden otsakkeesta saksittua fonttia myöten kaikki on hällä väliä, mutta sisältö täyttä jytää. Dokaamisen glorifioinnin uhallakin voi kai sanoa, että kehno äänenlaatu tai riffien humalainen keinunta on helpompi niellä, mitä tukevammassa laitamyötäisessä itse on. The Stoogesin ja Hurriganesin hengessä soitettu junttirock uppoaa parhaiten tietysti livenä, joten keikalle mars!
Arvio on julkaistu Rumbassa 2/13. Kuuntele albumi Spotifysta.